Saarikoskikilpailun ratkaisu paljastettiin suurelle yleisölle Helsingin kirjamessuilla. Kilpailuun osallistui 1257 käsikirjoitusta.
Voittaja on Tua Harno, joka on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa. Kriittisen korkeakoulun kuvauksessa sam´notaan näin:
"Mahdolliset kaunokirjalliset ideat pyritään viemään mahdollisimman pitkälle jo kurssin aikana. Oppilaalla on mahdollisuus näyttää tekstejään opettajana toimivalle kustannustoimittajalle."
Kaksi Saarikoskikilpailun tuomareista oli Kriittisen korkeakoulun opettajia, toinen heistä Antti Kasper, Otavan kustannuspäällikkö.
Kilpailun sääntöihin kuului, että osallistua voi jos ei ole julkaissut aiemmiin.
Voittaja on paitsi työstänyt tekstiään kustantajan, mahdollisesti kilpailun tuomarin ja kustannuspäällikön kanssa,
myös julkaisuut aiemmin toisen kustantamon kautta.
------------------------------------------------------------
Kustantajat, tässä tapauksessa Kasper ja otava, voisivat muokata, palkita ja julkaista omia ohjattejaan niin paljon kuin lystäävät,
mutta sitten ei pitäisi sotkea ulkopuolisia mukatasa-arvoiseen nimimerkkikisaan mukaan.
Kun kustantajat hakevat muutenkin (oikeutetusti ja ymmärrettävästi) julkaistavansa Kriittisestä korkeakoulusta, kilpailun jos minkä toivoisi tuovan tasa-arvon tähän maantieteelliseen ja suhteisiin perustuvaan etuasemaan.
On selvää, että kun kustannusprosessiin kuuluva työ on tehty jo KK:ssa, tietysti teksti on valmiimpaa, tutumpaa ja enemmän kustantajan suuntaan kulkeutunutta kuin kenenkään kustantajan kanssa työskentelemättömän hiottukin teksti.
Avoimessa, julkaisemattomille tarkoitetussa kilpailussa pitäisi olla kirjoittajakoulutuksista irti oleva tuomaristo. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi ilmoittaa realiteetit tai kilpailuttaa vain kriittisen korkeakoulun valmis, muokattu väki.
Mihin asti kustantajan ylimieli ja mielivalta ylettyy?
Onko niin, että todellinen kustannuspoliittinen keskustelu käydään tällä surullisella syrjäytyneellä palstalla, jossa likaisen pelin esiin nostajat saavat saman tien kateellisen julkaisemattoman leiman?
Julkaisseilla ei ole tarvetta, mutta eivät he uskallakaan puhua? Vaikenevatko kaikki julkaisseet nyt ja aina?
Myhistelevätkö muut kustannusyhtiöt ja antavat hilajaisen hyväksynnän näin arveluttavalle ja epäeettiselle toiminnalle?
Helsingin Sanomien kuukausiliite, kulttuuritoimitus, YLE ja Susanne Päivärinta, haastan teidät tutkimaan asiaa. Kaikki tämän lukevat levittäkää sanaa ja tätä tekstiä niin paljon kuin jaksatte. Keskustelu varmaan jatkuisi kun se lähtisi palstan ja kustantamojen norsunluutornien tuolle puolen.
Ei tähän mitään salaliittoteorioiden kehittelyä tarvita: Otavan peli on selvästi ja salaamatta vähintäänkin arveluttava ja epäeettinen markkinatempun yritys. Faktat puhuvat, vaikka tämän kirjoittaja parhaillaan koettaisikin löytyä neulana jonkin kustantamon heinäsuovasta.
Voittaja on Tua Harno, joka on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa. Kriittisen korkeakoulun kuvauksessa sam´notaan näin:
"Mahdolliset kaunokirjalliset ideat pyritään viemään mahdollisimman pitkälle jo kurssin aikana. Oppilaalla on mahdollisuus näyttää tekstejään opettajana toimivalle kustannustoimittajalle."
Kaksi Saarikoskikilpailun tuomareista oli Kriittisen korkeakoulun opettajia, toinen heistä Antti Kasper, Otavan kustannuspäällikkö.
Kilpailun sääntöihin kuului, että osallistua voi jos ei ole julkaissut aiemmiin.
Voittaja on paitsi työstänyt tekstiään kustantajan, mahdollisesti kilpailun tuomarin ja kustannuspäällikön kanssa,
myös julkaisuut aiemmin toisen kustantamon kautta.
------------------------------------------------------------
Kustantajat, tässä tapauksessa Kasper ja otava, voisivat muokata, palkita ja julkaista omia ohjattejaan niin paljon kuin lystäävät,
mutta sitten ei pitäisi sotkea ulkopuolisia mukatasa-arvoiseen nimimerkkikisaan mukaan.
Kun kustantajat hakevat muutenkin (oikeutetusti ja ymmärrettävästi) julkaistavansa Kriittisestä korkeakoulusta, kilpailun jos minkä toivoisi tuovan tasa-arvon tähän maantieteelliseen ja suhteisiin perustuvaan etuasemaan.
On selvää, että kun kustannusprosessiin kuuluva työ on tehty jo KK:ssa, tietysti teksti on valmiimpaa, tutumpaa ja enemmän kustantajan suuntaan kulkeutunutta kuin kenenkään kustantajan kanssa työskentelemättömän hiottukin teksti.
Avoimessa, julkaisemattomille tarkoitetussa kilpailussa pitäisi olla kirjoittajakoulutuksista irti oleva tuomaristo. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi ilmoittaa realiteetit tai kilpailuttaa vain kriittisen korkeakoulun valmis, muokattu väki.
Mihin asti kustantajan ylimieli ja mielivalta ylettyy?
Onko niin, että todellinen kustannuspoliittinen keskustelu käydään tällä surullisella syrjäytyneellä palstalla, jossa likaisen pelin esiin nostajat saavat saman tien kateellisen julkaisemattoman leiman?
Julkaisseilla ei ole tarvetta, mutta eivät he uskallakaan puhua? Vaikenevatko kaikki julkaisseet nyt ja aina?
Myhistelevätkö muut kustannusyhtiöt ja antavat hilajaisen hyväksynnän näin arveluttavalle ja epäeettiselle toiminnalle?
Helsingin Sanomien kuukausiliite, kulttuuritoimitus, YLE ja Susanne Päivärinta, haastan teidät tutkimaan asiaa. Kaikki tämän lukevat levittäkää sanaa ja tätä tekstiä niin paljon kuin jaksatte. Keskustelu varmaan jatkuisi kun se lähtisi palstan ja kustantamojen norsunluutornien tuolle puolen.
Ei tähän mitään salaliittoteorioiden kehittelyä tarvita: Otavan peli on selvästi ja salaamatta vähintäänkin arveluttava ja epäeettinen markkinatempun yritys. Faktat puhuvat, vaikka tämän kirjoittaja parhaillaan koettaisikin löytyä neulana jonkin kustantamon heinäsuovasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Avohoidossa siis vai onko suljetullakin mahdollisuus käyttää konetta?
Ensimmäisen ja toisen tekstin kirjoittajasta ja argumettien pätevyydestä voi kukin lukija tehdä omat päätelmänsä.
Ihan asiallinen teksti.
Enemmänkin viittaukset avohoitoon sekä kirjoittajan pätevyyteen pakottavat tekemään jonkinlaista päätelmää kommentoijien älykkyysosamäärästä. Tällä palstalla kommentoimiseen kun ei ole mitään rajoituksia sen suhteen - valitettavasti.
Ymmärrän että aihe mietityttää ja että siinä on asioita, jotka kummastuttavat. Mielestäni KUITENKIN tämä palsta on turha paikka niiden puimiseen sen ENEMPÄÄ. Arvailut on jo tuotu julki ja perusteltu ja keskustelu niiltä osin on ollut hyvin mielenkiintoista ja ajatuksia herättelevää. Etenkään raivoisassa mielentilassa tätä aihetta ei kannata puida.. Ihan senkin takia, että olipa Tua ollut tuomaristolle entuudestaan tuttu tai ei (mitä me tuskin koskaan saamme tietää), hän on kuitenkin jo palkintonsa saanut ja eittämättä ansainnut (ja varmasti haluaa nauttia siitä ilman tällaista myllerrystä) ja palkintoaan ei häneltä voi enää ottaa pois. Ainoa mitä tästä keskustelusta tulisi ottaa TULEVAISUUTTA VARTEN opiksi on, että kustannustalot jatkossa miettisivät tuomariston valintaa, motiivejaan ym. tarkemmin kilpailuja järjestäessään.
Mikäli sinä ap haluat tehdä tästä isomman jutun esim. kuukausiliitteeseen tms. sen ei pitäisi henkilöityä kehenkään kirjailijaan, vaan käsitellä yksinomaan tämankaltaisten kilpailujen luotettavuutta ja kaikkea sitä mitä tällaisiin kirjoituskilpailuiden maailmaan liittyy oli se kirjoituskilpailu mikä hyvänsä tai kenen tahansa järjestämä.
Kirjoittanut voittaja on ilman muuta täysin syytön ja siinäkin mielessä voittonsa ansainnut.
Katse kohdistuukin tuomaristoon ja kilpailun sääntöihin.
Onko sitä nyt niin vaikea hyväksyä että joku muu vaan kirjoittaa paremmin ja on palkintonsa ansainnut? Saattaapa olla jopa niin että voittaja on kuluttanut aikaansa oikeasti kirjoittamisen opiskeluun eikä vaan valittanut täällä kun omat tuotokset eivät kiinnosta ketään...
Minä taas haastan aloittajan kirjoittamaan omalla nimellä sinne Hesarin keskustelupalstalle, niin loppuvat nämä puskasta huutelut.
1 6 jos olet puskien tuolla puolen, puskista poissa, valaise ihmeessä avaralla sisällöllisellä tiedollasi myös muut.
Totta. Omalla nimellä esiin vaikkapa Hesarissa.
Oleellista tässä ovat avauksessa esitetyt faktat, niiden avaaminen ja niihin reagointi. Otavan omat säännöt ja niiden rikkominen.
On heikko esitys kääntää huomio kirjoittaneen henkilön persoonaan, mielentilaan, motiiveihin, kaunoihin tai muihin.Niitä voi olla tai olla olematta. Niillä ei ole asian kannalta mitään väliä. faktat puhuvat.
Ohiaiheen vinkujienkin kannattaa suunnata energia niihin. Silloin on löyhällä energialla ees joku kohde.