muistelen

Koivikossa heilahti. Parvi teeriä läpsytti siipiään taisteluun elämästä ja kuolemasta. Muutama pakenee, loput päätyvät arkkuun.
Tupsukorvat pilkistävät sammalverhon takaa. Ne värähtävät tiedosta, ja käpälät kiitävät puiden lomassa. Suikkelehtien sinne tänne. Hetken päästä lumikki vuotaa elämänviiniä heinikkoon.
Tuuli tuivertaa viiltävänä. Korvissa vihloo.. vai onko se tämä ikävä. Katse havahtuu tiheään kuusikkoon. Sivusilmällä ne heiluivat. Kuusi muuttui vanhaksi sarvipääksi.. joka katsoo hetken, ennenkuin katoaa puiden pimentoon.

Näen sinut lähellä, tunnen sinut kaukaa. Läheltä ja kaukaisuudesta. Elämä tuntuu jatkumolta. Jos ei nyt, ehkä myöhemmin? Olisinko kärsimätön, vai rauhoittaisinko mieleni kauniilla ajatuksilla?
Tiedän, että kaipaan. Sitä taasen en tiedä, mitä tälle tunteelle tekisin. Mikä tuntuisi hyvälle ja oikealle? Mikä tuntuisi järkevälle mutta ehkäpä pidemmän päälle väärälle? Tiedän, että kaipaan.

Kaipaatkohan sinäkin?
7123
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

suvi teräsniska - järjen ääni

Tulit perille asti, lähtemään sait siihen mukaan
Hetkessä mieli sen tajuaa, anteeksi menneeltä kaiken saa
Älä ole järjen ääni pimeässä Pakoon täältä vie
Älä ole harhapolku hämärässäseuraan, näytä tie,
mennään tuntemattomaan
Sano sanat jotka sydän kuulla haluaa
Ole ihme joka rikkinäistä lohduttaa
Ole enemmän kuin järjen ääni pimeässä

Äänestä

kuuntele sitä ja mieti mitä todella haluat. tässä voisi olla se kaikki.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


puidenlomassa kirjoitti:

Koivikossa heilahti. Parvi teeriä läpsytti siipiään taisteluun elämästä ja kuolemasta. Muutama pakenee, loput päätyvät arkkuun.
Tupsukorvat pilkistävät sammalverhon takaa. Ne värähtävät tiedosta, ja käpälät kiitävät puiden lomassa. Suikkelehtien sinne tänne. Hetken päästä lumikki vuotaa elämänviiniä heinikkoon.
Tuuli tuivertaa viiltävänä. Korvissa vihloo.. vai onko se tämä ikävä. Katse havahtuu tiheään kuusikkoon. Sivusilmällä ne heiluivat. Kuusi muuttui vanhaksi sarvipääksi.. joka katsoo hetken, ennenkuin katoaa puiden pimentoon.

Näen sinut lähellä, tunnen sinut kaukaa. Läheltä ja kaukaisuudesta. Elämä tuntuu jatkumolta. Jos ei nyt, ehkä myöhemmin? Olisinko kärsimätön, vai rauhoittaisinko mieleni kauniilla ajatuksilla?
Tiedän, että kaipaan. Sitä taasen en tiedä, mitä tälle tunteelle tekisin. Mikä tuntuisi hyvälle ja oikealle? Mikä tuntuisi järkevälle mutta ehkäpä pidemmän päälle väärälle? Tiedän, että kaipaan.

Kaipaatkohan sinäkin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu