Nyt kun täällä on muisteltu kuka oli Mossen kyydissä j käyty läpi syntymäpaino, lienee syytä suunnata katse tulevaisuuteen.
Mitä tavoitteita ja toiveita ja aikomuksia teillä on loppuelämänne suhteen? Mitä suunnittelette tekevänne ja mitä olette jo kenties tehnytkin sen eteen?
Mitä tavoitteita ja toiveita ja aikomuksia teillä on loppuelämänne suhteen? Mitä suunnittelette tekevänne ja mitä olette jo kenties tehnytkin sen eteen?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Keskustelun käynnistämiseksi voisit vastata ja kertoa itse omistasi. Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta, toivottavasti keskustelu käynnistyisi.
Kerro itse ensin.
Mä en edes halua kertoa tälläiselle palstalle omista tavoitteistani, aikomuksistani ja toiveistani; enkä kertoa suunnitelmistani, puhumattakaan, että ansioluetteloni tänne laittaisin, ketä se täällä hyödyttäisi edes.
Odotan vain innolla, että vuoden alusta muuttuu eräs lakipykälä oikeudenmukaisemmaksi, ja näin pois päin!
Aihe on hyvä, mutta aloittajan pitäisi ensin avautua itse.
Omista suunnitelmistani kuitenkin kerron sen verran, että ennen joulua pitäisi verhoilla pari tuolia. Pitkän tähtäimen suunnitelma puolestaan on oppia latinaa niin hyvin, että lähes minkä tahansa antiikin latinankielisen tekstin lukeminen onnistuu. Aika pitkällä asiassa jo olenkin, mtta tekemistä on vielä.
Toiveitahan on monenlaisia. Yleisimpiä lienevät oman ja kumppanin terveyteen liittyviä..
Omat vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.
Eräs toiveni on, että pystyn ärjähtelemään leijonana mahdollisimma pitkään hiiren piiskutuksen asemesta.
Tavoitteet ovat enemmänkin omin toimin saavutettavissa, ainakin periaatteessa ja yllätyksittä.
Kiteytettynä tavoitteeni on,ettei nykyinen elämäntapamme oleellisesti muutu.
Harrastukset, matkustelu yms.
Ei ole tarpeen tehdä mitään minkä kuvittelisin olevan rästissä eikä minulla ole mitään kummempia tavoitteita.
Toivomusosastolla niitä kylläkin on.
Aikomastahan ei kukaan kiellä.
Toivoisin saavani asua omassa kotonani mahdollisimman itsellisesti mahdollisimman kauan.
Toivoisin loppua ennen aikani olevan inhimillistä.
Toivoisin pystyväni olemaan katkeroitumatta.
Toivoisin aloittajankin ottavan osaa keskusteluun.
No, en ota velkaa. Velkaa 0e. Ja jos jostakin lisää rahaa saisin niin ehkä lähtisin jonkin mukavan naisen kanssa etelään lomalle, pikälle lomalle, hmm vaikka 1kk,
Loppu elämä vaeltaisin luonnossa, etsien rauhaa ja kirjoittelemalla suomi24.seen
Kun saisi olla rauhassa, touhuta omia touhujaan eikä tarvitsisi ottaa vastuuta muista. Ensin hoidin miehen hautaan, sitä kesti parikymmentä vuotta. Nyt on äiti hänet jouduin ottamaan heti perään, joutui nyt sairaalaan, eihän ne siellä pidä kuin sen aikaa että saavat mummon edes vähän elävien kirjoihin takaisin.
Minä vain olisin ja nauttisin olostani kun kuaan ei huuda apuun.
Nihkeästi suhtaudun näihin kyselyihin yleensä... niin tähänkin.
Toivoisinkin aloituksia missä ei kysellä mitään mitä aijon, tai miksen tjs.
Löytyisikö ihan jokapäiväistä jorinaa joka ei mene henkilökohtaiseen uteluun? ISMO
Ja ... en nyt ehdi ajatella aloituksia tekeväni, jos sitä tarjoisitte - BB koukuttaa telkun äärellä vielä kolmisenviikkoa.:D
Vai jokapäiväistä jorinaa. Eikös sitä täällä löydy aivan riittävästi, etten sanoisi ylenpalttisesti?
Mukava kuitenkin, että osallistuit.
Toivoisin että kykyni ja vointini hoituu edelleenkin kaikenlaisilla pillereillä.
Sen verran tavoitteellisesti menin aikanaan lääkärin puheille.
Loppuelämänikin eteen ponnistelin aikanaan ulos kohdusta.
Tässä sitten loput, en jaksa kirjoittaa samaa uudelleen, päivästä päivään...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11048759
H.
Itsekkäitä ovat toiveeni.
Vaimon vaihto edessä.
Kyllä, nuorempaan.
Puhut vähän mutta ASIAA.
Kunpa muutkin miehet olisivat yhtä rohkeita.
Itse olen tehnyt vaihtoja muutaman ja olen tyytyväinen nykyiseen masiinaan (nuorehko nainen, sori vaan miehisesti lausuttu vertaukseni:) jota toki mies kun olen, kunnioitan kaikilta kanteilta.
Onnea ja menestystä hankkeellesi!
Onhan se hyvä varmistaa itselleen omaishoitaja.
Kyllä miehen on oltava nuorempi, muuten nainen joutuu hoitajaksi ja jää leskeksi.
Miten niin ? Nehän nykyään rahtaa noita "naisia" muualta Suomeen hoitajiksi.
Tosin eivät taida oikein hyvin viihtyä täällä meidän vanhusten kaa, koska aika nopeasti on saatava uusia "naisia" hoitsuiksi.
Siskoni on tuollaisessa paikassa TÖISSÄ, ja kertoi et heti lähtevät pois kun muuta hommaa nämä meitin viranhaltiat heille keksivät !
Tuohon että itse ottaisin jonkun vieraan naisen sotken omaa kämppääni ei tule ikuna enää kyseeseen, sen verran huonoja kokemuksia on suomalais-naisista. Joojoo on niitä hyviäkin kuhan vaan näkis eikä aina kuulis, eihän ne tänne mun vapauteen onneksi enää tunkeudu, kun on kieltänyt jo lähes 50-vuotta moisista tarjouksista. ;)
Tuskinpa nuorena ja todellisesti rakastuneena kukaan osaa olla noin laskelmoiva.
Eikä sairaus aina katso ikää eikä muutakaan ihmisen ominaisuutta.
Eikähän ketään pakoteta omaishoitajuuteen.
Moni saa hoitaa rakastaan. Eivät kaikki hoidettavat ole samasta puusta.
Huomattavasti vanhempi mies on naiselle taakka, ennemmin tai myöhemmin.
Aika harvoin käy päinvastoin.
Vähän myöhäistä kun on ollut leskenä 46 vuotiaasta ja siitähän on just kohta 20 v eikä ole nuorempaa löytynyt, eipä ole kyllä tullut haettuakaan, joten elän onneksi vielä terveenä ja toivon sitten kun se aika tulee, äkillistä loppua, ei harmia eikä huolta kenellekään.
Piti kyllä kirjoittaa että Elämä on tai sitten ei, tässä tapauksessa ei.
Ei muuta kuin, että eläisi kuolemaan asti..
Päivän paras!
tavottelen päävoittoa lotossa, muutama miljoon olisi paikallaan paikkaamaan meikäläisen menoja,,
tykkään tuhlata rahaa,,,
Olen suunnitellut höynäyttäväni rikkaalta mieheltä omaisuuden, suunnitelma ei ihan vielä ole aukoton, mutta jalostuu...
"Päivä vain ja hetki kerrallansa". Yritän pitää kuntoa yllä, myös olla pelaamatta omia ja toisten rahoja kokonaan. Katsotaan mihin tämä riittää.
Minä tähtään uusiin tehtäviin työpaikalla ja lisäksi aion julkaista jotain (valitettavasti sain esikoiskässäristäni hylsyn). Olen nimittäin ruvennut kirjoittamaan vanhalla iällä, en mitään koti- ja perhetarinaa, vaan ihan fiktiivistä tekstiä fiktiivisistä ihmisistä. Mutta työn uudet haasteet ovat tällä hetkellä etusijalla, kirjoittamiseen ei ole juuri nyt aikaa.
Vapaa-ajalla aion matkustaa niin paljon kuin taloudellinen tilanne sallii. Jos en ole ihan pian matkalla, ainakin suunnittelen seuraavaa.
Elämä on mielekästä, kun on tavoitteita ja ei pelkästään niitä, vaan myös tekoja niiden hyväksi. Aina ei voi onnistua. Mutta ei kannata antaa lannistaa, sitten vain yrittämään uudestaan.
Ei elämä lopu, vaikka mittarissa on 60 .
kaikki vielä edessä, jos on uskominen johtajiin, eli naapurimaassa ruotsissa luodaan uraa yli 60v ikäsille ja tässä maassa ollaan jo eläkkeellä kun 60v mittarissa...
Sanotteko ikäihmiseksi 60 . Hävetkää - elämän parhaita aikoja, eläkkeellä olo, matkustaminen ja elämästä nauttiminen - siihen on nyt lopulta aikaa.
Itse jäin eläkkeelle vuosi sitten. Sen verran saan eläkettä että uskalsin ostaa tietokoneen ja toteutan suurta unelmaani: kirjoitan kirjaa. Loput ajasta käytään terveyteni vaalimiseen: ihmissuhteiden vaaliminen, harrastukset (lukeminen käsityöt ja musiikki) antaa mielihyvää ja sauvakävely ja uiminen kehon terveyttä. Onneksi terveys on kohtalaisessa kunnossa.
Samat harrastukset
Tästä on ollut aloituksia jo vaikka kuinka monta kaikilla suomi24 palstoilla.
Mutta en ole vastannut niihinkään :)
Elämä on omani, ei osinko ulkopuolelle. Miehet eivät lavertele :)
Olen menossa leikkaukseen ja myöhemmin ehkä toiseenkin semmoiseen, että siinähän sitä lähitulevaisuutta kerrakseen!
Me 60 olemme yksilöitä. Joillekuille riittää sohvalla makoilu ja menneiden muistelu, mutta kaikille se ei riitä. Eikä perhe-elämän pienimuotoiset tapahtumat. Miksi ei voisi suunnitella ja tehdä jotain muutakin? Vaikka vapaaehtoistöihin ulkomaille sitten kun on jäänyt eläkkeelle. Mutta ei vanhuuseläkkeelle ole pakko jäädä 63 vuoden iässä, vaan jatkaa päivätöitä.
Minulla 59-vuotiaana on tavoitteena saada vielä lopputyöelämäni ajaksi mielekkäämpi työpaikka,kuin on tämä nykyinen, jossa olen tällä hetkellä.
Se ei kaiketi toteudu, sillä ikäni vuoksi en saa uutta työtä, vaikka olen hakenut.
Minulla ei ole muita tavoitteita. Kunhan käyn töissä ja elän säällisesti siten, että täytän yhteiskunnan vaatimukset.
Olen töissä Helsingin Hakaniemessä, joten olen alkanut epäilemään arvojani, sillä miksi minä 59-vuotias käyn ylipäätään töissä ja haikailen uudesta työpaikasta, kun naapurin nuoripari ei käy töissä, eikä myöskään suuri joukko Kallion nuorista.
En enää tiedä mitä haluan! Olenko pelle minä 59-vuotias, joka käyn ylipäätään tässä ajassa töissä.
Minusta on alkanut tuntumaan siltä!
On aivan normaalia, että 59-vuotias käy töissä. Vanhuuseläkkeelle voi jäädä halutessaan vasta 68-vuotiaana.
Nykyään vain kaikki eri-ikäiset joutavat siivelläeläjät meuhkaavat työn turmiollisuudesta, tämä ei siis koske meidänikäisiä, vaan ihmisiä yleensä. Sitä saa melkein hävetä, että on työssä.
Onneksi on myös työpaikkoja, joissa ei ole ikärasismia ja on 65 vuotta täyttäneitäkin edelleen vaativissa hommissa.
Riippuuko se rahasta vai ei?
Olen kuukausi sitten jäänyt eläkkeelle täytyy myöntää että on aika tyhjä olo millä päivänsä täyttäisi kun pakolliset kuviot lenkkeily ja kotihommat hoidettu.
sitä kaipaa työkavereita, vaikka ei töissäkään aina mukavaa ollut...
Kun saisi tämän loppuajan elää rauhassa kiusaajilta ja sitten kitumatta saappaat jalassa poistua tästä olemassaolosta. On tullut oltua kiusaamisen kohteena koko elämän ajan. Nyt kiusaa järjestäytynyt rikollisuus viranomaisten avustuksella... On kiusannut viranomaiset pian 40 vuotta. Suomen vitsauksista suurimmat ovatkin korruptio ja viranomaisrikollisuus. Siitä johtuu suurin osa itsemurhista, vaikka sitä ei saa sanoa.
keinon poistua elämän näyttämöltä.
haaveilen kuolemasta,
olen eläny jo tarpeeksi, yksin ei elämä enään kiinosta,
Älä nyt lähde juhlista kesken pois. Ei sitä aamulla aina tiedä kuinka hauskaa illalla voi olla. Näissä merkeissä jaksetaan tallustella eteenpäin.
vielä,,,,, vaikka välliin onki jo kyllästyny kaikkeen,,,
" kissan tassut "
kivasti sanoit, aivan purskahdin hekottelu nauruun,heh heh illalla olin kyllästyny koko elämään, olisi poistunu näyttämöltä en keksi vaan keinoja,
heh hee, ainaki nyt hieman naurattaa,
ku ei tiedä mitä kivaa ilta tuotullessaan,
ja vielä uteliaampi olen huomisesta päivästä,
Kaikki aistt toiminnassa.
Että terveys pysyisi.
Pari hyvää ystävää.
Vaipoista eroon.
Pidätyskyky takaisin.
Näillä mennään tämän elämän loppuun.
maagikko
Mietin miten saisin tuhlattua rahani ettei sukulaisille jäisi millä mällätä.
Ostanko mökin,auton vai miten,mitään en tarvii noin niinkuin yleensä.Matkustaa voisin,ei ole vaan sellaista kaveria joka olis vapaa ja menis omillaan,siipeilijöitä en huoli.
Ovat töissä,on kaikenlaisia muita esteitä,kremppaa ja omituisia tapoja.
Pitäis olla spontaani seikkailija.
Lähitulevaisuuden konkretiaa.
Ennen vaimon sunnuntaista paluuta teen huomenna suursiivouksen, kuten tavallisestikin ennen vaimon paluuta tyttöjen matkoilta.
Jouluviikko kylpylässä ja maalis- huhtikuu Espanjassa tehden lyhyen yhdessäolon jälkeen asuntoomme tilaa poikamme perheelle.
Heinäkuun kaupunkiloman jälkeen pakoputken tirkistely elokuussa.
Tuon jälkeen joudun toivomusosastolle.
Viimeisenä tovomuksena olisi tuupertuminen kerralla nostolavalle siten, että tangossa olisi edes kunnon raudat.
Tuon jälkeisiä toimenpiteitä koskevat toivomukset olen kirjannut jo vuosia sitten.
Olen kai poikkeus, mutta minulla ei ole mikään kiire eläkkeelle. Toivon, että saisin tehdä töitä osa-aikaisesti eläkkeelle jäämisen jälkeenkin, vaikka sitten tulevien lastenlasten parissa, jos ei palkkatyössä.
Tulevaisuuden haaveissa on pienen mökin ostaminen. PIeni perintö jo tullut ja kunhan isompi perintö tulee, niin aion ostaa mökin. Siinä on sitten myös omille lapsille lomapaikkaa.
Suurimmat toiveet liittyvät lapsiin. Toivon, että he pysyisivät terveinä ja suhteellisen onnellisina. Toivon, että saisin lapsenlapsiakin lähitulevaisuudessa, kun vielä olen hyväkuntoinen. Toivon myös (itsekäästi), että he asuisivat lähistöllä eivätkä muuttaisi työn perässä esim. ulkomaille.
Toivon, että en sairastuisi mihinkään pitkäaikaissairauteen. Myös dementia olisi kauhistus, koska en halua olla lapsilleni taakaksi.
Haaveilen lottovoitosta, vaikken nyt varsinaisesti kovassa rahapulassa olekaan. Yksinhuoltajana kun aikoinaan totuin siihen, että kun pitää menot pieninä, niin pärjää. Enää en tarvitse tavaraa juurikaan ilostuttamaan elämää. Kuluttaminen on aika pientä.
Olen ollut ilman miestä noin 15 vuotta. Enää en osaa haaveilla siitä, että löytyisi joku mukava mies elämääni. Eikä niitä miehiä löydy niistä harrastuksista, joita harrastan (esim. metsässä samoilu, naiskuoro, jumppa).
Olen onnellinen nyt ja se on paljon se.
Aika vähän ihmiset avautuvat, itse yritän matkustella etupäässä äkkilähdöillä, sikäli kun varat sallii. Aika paljon päivästä saan menemään kuntoiluharrastukseni parissa, joka on suunnistus, suosittelen aloittamista iltarasteilta. Treenit on vaellustyyppistä, hiihtoa paljon ja keväällä enempi juoksua ja pyöräilyä. Välillä kroppa on tiukoilla ja pitää osata ottaa kevyemmin mut pääasia ettei jää sohvalle. Noista iltarasteista vielä, et siellä voi vain samoilla ja voi aloittaa helpoista reiteistä.
Luonto, eläimet ja kasvit mielenkiinnon kohteena.
Välillä kuunnella mitä lapsenlapsille elämään mahtuu ja kuuluu.
Aikaa musiikin kuunteluun, kirjoille, kodille ja käsitöille.
Runoille, piirtämiselle ja maalaamiselle.
Elämää loppuunasti itselle ja toisillekin... vuodenaikojen vaihtelut on suuri rikkaus
kaikille.
Opiskelen yhä, ihan totta, ja tavoitteenani on suorittaa uusi korkeakoulututkinto ennen6-kymmentä. En ole ainoa lajiani vaan pari kollegaani tekevät samaa!
Muutoin tavoitteenani on tukea lapsiani heidän elämässään niin , että he saavuttaisivat omat tavoitteensa. Olenhan itse tärkeimmät asia jo saavuttanut.
Avioliitostani, kestänyt 34 vuotta, haluan pitää huolta ja osoittaa miehelleni,e ttä hän on yhtä ihana ja rakastettava kuin aina.Odotan siis yhteistä vanhuutta ja eläkepäiviä (joskaan en suunnittele jääväni eläkeelle vielä piiiitkäään aikaan), jolloin matkustellaan yhdessä ja nautitaan toisenlaisesta elämästä.
Summa summarun: olisko tavoitteen tasapainoinen ja onnellinenkin elämä