Hei
Yritänpä lyhyesti kerstoa vähän taustoja tilanteestamme.
Olemme uusperhe ja meillä on kaksi lasta, ei yhtään yhteistä. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja löysimme toisemme sen jälkeen, kun molemmat olivat tahoillaan eronneet. Emme siis rikkoneet kenenkään ydinperhettä.
Uusioperheemme on erittäin tiivis ja tunnemme olevamme kuin mikä tahansa tavallinen perhe, emmekä tee eroa lasten välille millään tavalla.
Minun tyttäreni asuu luonamme 100%:sesti ja vain vierailee isänsä luona välillä. Mieheni tytär asuu luonamme 50% ajasta eli joka toinen viikko.
Olemme jo jonkin aikaa olleet todella huolissamme mieheni tyttärestä. Hän on alkanut puhua, ettei halua mennä äitille tai asua äitin kanssa ja että hän on aina vihainen. Hän on myös kysellyt meiltä, miksi hän ei saa päättää, että minä olisin hänen äitinsä?
Minusta tuntuu todella pahalta mieheni tyttären puolesta ja tuntuu pahalta, että hänen on pakko olla äitinsä luona joka toinen viikko, vaikka ei sitä halua.
Onko joku kokenut samanlaista ja olisiko tarjolla hyviä neuvoja siihen, mitä voisimme asialle tehdä? Olemme yrittäneet pitää hyviä välejä yllä mieheni exän kanssa, mutta hän ei ole kanssamme ihan samoilla linjoilla vaan pyrkii kokoajan tekemään kaikkien elämästä hankalaa. Tästähän tietenkin kärsivät eniten lapset.
Neuvokaa joku, jolla on jotain kokemusta tällasista tilanteista.
Kiitos
Yritänpä lyhyesti kerstoa vähän taustoja tilanteestamme.
Olemme uusperhe ja meillä on kaksi lasta, ei yhtään yhteistä. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja löysimme toisemme sen jälkeen, kun molemmat olivat tahoillaan eronneet. Emme siis rikkoneet kenenkään ydinperhettä.
Uusioperheemme on erittäin tiivis ja tunnemme olevamme kuin mikä tahansa tavallinen perhe, emmekä tee eroa lasten välille millään tavalla.
Minun tyttäreni asuu luonamme 100%:sesti ja vain vierailee isänsä luona välillä. Mieheni tytär asuu luonamme 50% ajasta eli joka toinen viikko.
Olemme jo jonkin aikaa olleet todella huolissamme mieheni tyttärestä. Hän on alkanut puhua, ettei halua mennä äitille tai asua äitin kanssa ja että hän on aina vihainen. Hän on myös kysellyt meiltä, miksi hän ei saa päättää, että minä olisin hänen äitinsä?
Minusta tuntuu todella pahalta mieheni tyttären puolesta ja tuntuu pahalta, että hänen on pakko olla äitinsä luona joka toinen viikko, vaikka ei sitä halua.
Onko joku kokenut samanlaista ja olisiko tarjolla hyviä neuvoja siihen, mitä voisimme asialle tehdä? Olemme yrittäneet pitää hyviä välejä yllä mieheni exän kanssa, mutta hän ei ole kanssamme ihan samoilla linjoilla vaan pyrkii kokoajan tekemään kaikkien elämästä hankalaa. Tästähän tietenkin kärsivät eniten lapset.
Neuvokaa joku, jolla on jotain kokemusta tällasista tilanteista.
Kiitos
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa, että miehesi ja hänen exänsä lapsi haluaa päättää, että sinä olisit hänen äitinsä. Miksi muuten oma lapsesi ”vain vierailee isänsä luona välillä”? Oletkohan provoamassa - ainakin vähän siihen suuntaan pukkaa....
En kyllä ole provoamassa. Haluaisin saada lapsen voimaan paremmin ja toivoisin, että hän nauttisi myös äitillään olostaan. On todella ikävä katsoa lapsen surua, kun hän joutuu lähtemään äitilleen. Siksi kirjoitin viestiä, kun ajattelin, että joku kohtalotoveri tai vastaavaa nähnyt voisi ehkä osata sanoa jotain vinkkejä tilanteeseen.
Oma lapseni vierailee isänsä luona välillä siitä syystä, että isä päätti eromme jälkeen muuttaa toiseen maahan, koska löysi sieltä hyvän työpaikan. Että siitä syystä näkevät vain harvoin, koska lapsen koulut ja muut on täällä missä mekin.
Osaako joku sanoa, kuinka voisimme tukea lapsen suhdetta äitiinsä paremmin? Olemme kutsuneet hänta juhlille, olleet aina ystävällisiä häntä kohtaan, kuunnelleet hänen toiveitaan jne, mutta mikään ei tunnu tilanteeseen auttavan.
Tyttö haluaisi perheen, jossa saman katon alla "isä ja äiti", eikä olla eronneen parin lapsi, joka kyläilee toisen vanhenpansa luona.
Ihan hyvin tytölle voisitte koulun/ terveyskeskuksen kautta hakea keskusteluapua. Voisitte muistuttaa että on ihan ok tykätä omista vanhemmistaan ja että äitinsä rakastaa tyttöään ja te tyttöä "siitä huolimatta" että käy äitinsä luona.
Että jää paitsi jostain "kivasta" tai teette jotain vain silloin kun hän on poissa, tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Ehkä pelkää että te saman katon alla asuvat hitsaannutte tiukemmin yhteen, ja hän jää vähän ulkopuolelle. On tärkeää kuulua joukkoon, eikä tyttö ihan ymmärrä mitä juttelee... Myöhemmin tuulet voivat olla jo toiset.
...siis tyttö pelkää että jää paitsi jostain "kivasta" tai teette jotain vain silloin kun hän on poissa, tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Sen tytön äidin toilailut voitte jättää kommentoimatta lapsen läsnä ollessa ja jutella aikuisten kesken, niinkuin olette varmaan tehneetkin. Äitinsä ero-oireilua ette valitettavasti pysty lopettamaan, jotkut ihmiset eivät koskaan kasva aikuisiksi, vanhenevat vain...
Pääasia että itse tiedätte tekevänne parhaanne ja ajattelevanne asioita lastenkin kannalta.
Meillä myös mihen kaikki 5 lasta haluaa että olisin heidän äiti, sanoin että kutsukaan vaan minua äidiksi, on kiva kun heidän äitiään se harmittaa...mutta vaihtamalla se paranee..