Avoero

mies 40

Onko yhteishuoltajuus avoliitossa vaikea saada, jos kaikki on tehty vähintäinkin tasan ja isyystunnustuksessa yhteishuoltajuudesta on sovittu???

Onko yhteishuoltajuudessa (viikko/viikko) elatusmaksuja, jos päivähoito ym. isommat kulut jaettaisiin???

Kiittollisena epätoivoinen perheen rikkoja, tosin ei omasta tahdosta.

21

1429

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M36

      Nyt on tainnut mennä sulla termit sekaisin ... huoltajuuden sopiminen, ja tapaamisten sopiminen eivät liity mitenkään toisiinsa. Yhteishuoltajuus merkitsee sitä, että yhdessä exäsi kanssa päätätte lastanne koskevissa asioissa (esim. ilman sinun lupaasi exä ei voi hakea lapselle passia, tai pistää vaikka johonkin erikoisempaan kouluun). Yksinhuoltaja luonnollisesti voi tehdä ao. päätökset sinua kuulematta. Yhteishuoltajuus on mitä suositaan "normaalieroissa".

      Yksinhuoltajuudessakin tapaaminen voi olla 50/50 periaatteella, jos se lapsen etu ja paras järjestely ... riippuu tapauksesta. On muuten syytä muistaa, että laissa puhutaan LAPSEN oikeudesta tavata molempia vanhempiaan, ei vanhemman oikeudesta tavata lapsiaan. Koko kuvio siis lähtee lapsen edusta, ei sinun (saati lähivanhemman "kostonhalusta").

      Elatusmaksujen suuruus lain mukaan ei riipu siitä paljonko lapsella on oikeus tavata etävanhempaa, vaikka toisin vanhemmat voivat sopia. Siis, vaikka 50/50 tapaamiset, niin toinen vanhemmista yhteishuoltajuudessakin on ns. etävanhempi, ja toinen lähi- (jolle elarit maksetaan). Se, miten lapsen elatus jaetaan on nettotulojenne suhde ... missä suhteessa etävanhempi sitten rahassa maksaa lähivanhemmalle lapsensa elatuksesta aiheutuvien kulujen oman osuutensa. Näin siis "kaavamaisesti".

      Mutta muista, mikään ei estä teitä sopimasta elareita ja tapaamisia aivan kuten itse tahdotte (sopimiseen tosin tarvitaan kaksi ihmistä) ... vaikka niin ettei kumpikaan maksa mitään vaan tekevät tarvittavat hankinnat sovussa ja puolkkiin. Tehdyn sopimuksen sitten lastenvalvoja vain vahvistaa. Ja jos riidaksi menee (ei kyetä sopimaan yhtään mitään) niin tuomari päättää... yleensä jokseenkin yllä esitetyllä "kaavalla".

      • yh-isä

        Taas meni korjauksetkin väärin. Huoltajuus, asuminen, tapaamisoikeus ja elatusmaksut,
        ovat yksi kokonaisuus, jossa kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa. Jos kysymyksessä on todellisuudessa
        ns. jaetusta asumisesta sillä on ilman muuta vaikutusta mm. huoltajuuteen ja elatusmaksuihin. Silloin
        huoltajuus on mitä suurimmalla syyllä yhteishuolto ja elatusmaksuja ei käytännössä tarvita tai ne ovat
        hyvin pienet. Oikeuskirjallisuus mainitsee yli 35 %:n luonapidon eli tapaamisoikeuden olevan luonteel-
        taan niin laajaa, että sen tulisi vaikuttaa elatusmaksuihin. Selvä arkijärkikin näin kertoo. Silloinhan elatus
        toteutuu käytännössä myös luonapidon kautta. Toinen vie kuitenkin kelan maksaman lapsilisän ja mahdoll.
        yksinhuoltajakorotuksen, joten ei sen enää tarvitse mitään maksuja saada, jos molemmat muutoinkin osallistu-
        vat elatukseen. Kyse on lapsen oikeudesta saada elatusta myös ns. lähivanhemmaltaan, ei ainoastaan ns.
        elatusvelvolliselta.

        Muuten on turha hurskastella lapsen oikeudella, joka voi käytännössä toteutua vasta, kun lapsi on aikuinen. Siihen
        saakka nykyisen lain mukaan kaikki oikeudet on sosiaali- ja oikeustoimella itsellään. Vanhemmilla ja lapsilla on
        toki ihmisoikeudet mm. oikeus perheeseen, mutta se ei juuri näytä suomalaista
        oikeuslaitosta kiinnostavan sosiaalitoimesta puhumattakaan, vaikka maamme on
        tuon sopimuksen (EIOS) ratifioinut.

        Asioissa pitäisi soveltaa sekä sydäntä että järkeä tai edes vähintäänkin jompaa
        kumpaa. Suomessa ei yleensä sovelleta kumpaakaan. Sukupuolirasismi ja militantti
        sosiaalitoimi jyllää ja siinä ei pienen lapsen etu todellisuudessa paljon paina.


    • M36

      Eivätkä menneet ;-))

      Ensiksikin, alkuperäinen kirjoittaja puhui yhteishuoltajuudesta ... ei jaetusta asumisesta.... johon ilmeisesti oli asian sekoittanut ... itse en keksi eroa siihen, puhutaanko jaetusta asumisesta vai 50/50 tapaamisesta yhteishuoltajuudessa. Väitän, että jompi kumpi vanhemmista on etä- ja toinen lähi.

      Tapaamiset eivät LAIN mukaan vaikuta MILLÄÄN tavalla elatuksen määrään ... väärinhän se on, sitä en väitä. Onneksi usein vanhemmat voivat tämän sopia ja keskenään kohtuullistaa elarit vastaamaan todellista kustannusjakoa (esim. ruoan suhteen ... jos lapsi isällä 40% ei silloin syö äidillään). Eli, jos mm. elarit oikeudessa "nuijitaan", ei mahdollisesti jo sovittu tapaamissopimus niihin vaikuta.

      Totta, nämä kaikki asiat ovat kokonaisuus jotka kerralla (tai jokseenkin) sovittaan, ja suotavaa on että vanhemmat tajuavat nämä kokonaisuutena katsoa ... silti, erilliset sopimukset ne ovat, vaikka sitten samalla paperilla olisivatkin.

      En tiedä mihin oikeuskirjallisuuteen viittaat, enkä sen kanssa olekaan erimieltä. Noilla tuomareilla vaan on tapana noudattaa lakia, ja soveltaa sitä sen mukaan kuinka hyvä juristi vastapuolella on argumentoimassa. Jos selvä arkijärki asian kertoo, niin vanhemmat voivat tietenkin asian sopia miten parhaaksi katsovat.

      Mitä taas lapsilisiin tulee, niin nehän otetaan huomioon kun vanhemmille jaettava elatuksen osuus määritetään ... ei se ole rahaa lähivanhemmalle vaan lapselle. Yksihuoltajalisä on lähivanhemmalle, mutta vaikuttaa osaltaa hänen nettotuloihinsa.

      Monessa asiassa mitä kirjoit, olen samaa mieltä ... mutta olen koettanut täällä antaa ihmisille mahdollisimman realistista tietoa siitä, miten asiat käytännössä menevät elleivät vanhemmat osaa käyttää sitä sydäntä ja järkea asioista sopiessaan ...

      • yh-isä

        Kyllä tapaamisoikeus vaikuttaa. Kirjallisuudessa viittasin lain valmisteluun osallistuneen
        henkilön muistaakseni Matti Savolaisen kirjaan. Asiasta on myös pari vuotta
        vanha korkeimman oikeuden päätös, jossa jaettu asuminen eli siis 50/50-tapaaminen
        poisti alempien oikeusasteiden asettamat elatusmaksut kokonaan. Se toimii siis ennakkotapauksena
        ollen siten ohjeellinen muissa käsiteltävissä tapauksissa.

        Käräjäoikeuksien päätöksissä on niin paljon hajontaa, että voitanee käytännössä puhua
        heidän kaksoisroolistaan( lainsäätämis- ja tuomiovalta) näissä kysymyksissä. Sen verran
        epämääräinen on laki ja sen tulkinta eri tuomioistuimissa.

        Mitä taas tulee terminologiaan, niin siitä seuraavassa:

        Huoltajuusvaihtoehdot: yksinhuolto tai yhteishuoltajuus.
        Termillä tarkoitetaan oikeutta päättää lapsen elämään vaikuttavista keskeisistä
        asioista kuten koulusta, asuinpaikasta, nimestä, uskonnosta yms.
        Voidaan tarkentaa yksittäisissä sopimuksissa tai tuomioissa.

        Asuminen: jomman kumman yhteishuoltajan luona tai (käytännössä aina) yksinhuoltajan
        luona (lähi- ja etävanhempi eivät ole virallisia termejä eikä jaettu asuminen)

        Tapaaminen: Lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa (jonka luona ei asu jatkuvasti).
        joko sovitulla tai tuomiossa määrätyllä tavalla (aika, paikka, kesto yms.)

        Tässä vallitsee usein täysi kaaos. Tapaamismääräykset ovat laajuudeltaan liian
        suppeita ja/tai epämääräisiä. Isät, vaatikaa laaja tapaamisoikeus, mikäli lapsi
        ei asu luonanne!!!!

        Elatusmaksut: Toinen vanhemmista, jonka luona lapsi ei asu (virallinen osoite!)
        on tavallisesti velvoitettu maksamaan elastusmaksua (lain mukaan) lapselle (käytännössä
        suoraan toiselle vanhemmalle eli lähes ainan isältä äidille).

        Se, miten maksu määräytyy tapahtuu täysin anarkistisilla periaatteilla.
        On jälleen turhaa hurskastelua puhua lapselle maksamisesta, koska siitä,
        miten maksu on käytetty, ei voi vaatia juridisesti mitään tositteita eikä sitä
        voi kirjanpidollisesti tarkistaa. Näin ollen sen voi huoletta esim. juoda kurkusta
        alas.

        Aika suosittu tapa (oikeudessa ja myös sopimuksissa) on lähteä maksun
        määräämisessä lapsen todellisesta tarpeesta. Se taas riippuu mm. lapsen
        iästä. Joidenkin arvioiden mukaan tuo summa voisi olla esim. pienellä
        lapsella n. 500 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään yhteiskunnan (veronmaksajien
        osuutena) kelan maksama lapsilisä yh-korotuksineen esim. n. 130 euroa, jolloin
        vanhemmille jää yhteisesti katettavaksi n. 370 euroa. Tämä taas jaetaan
        vanhemmille elatuskykyjen suhteessa eli jotakuinkin välttämättömien
        verojen ja asuinkulujen jälkeen palkasta käteen jäävien osuuksien suhteessa.
        Tästä saadaan esim. 60/40- elatuskykysuhteilla paremmin tienaavan
        elatusvelvollisen elatusmaksuksi n. 220 euroa kuukaudessa. Tästä summasta
        on syytä tehdä laajan tapaamisen oikeutettu vähennys (näin on myös todellisissa
        päätöksissä tehty myös alemmissa oikeusasteissa) esim. 20%, jolloin
        päästään n. 180 euron maksuun. Logiikka on siis siinä, että myös ns. lähivanhempi
        on lain mukaan ja oikeasti velvollinen osallistumaan lapsensa elättämiseen
        myös taloudellisesti. Todellisuudessa elämä on yhtä kallista lapsen molemmissa
        kodeissa ja monet fiksut vanhemmat järjestävät mm. lapselle kykyjensä ja
        mahdollisuuksiensa mukaan mm. oman huoneen, josta on kuluja koko ajan. Näin
        ollen maksut ovat usein joko perusteettomia tai liian suuria. PS. Kaikkein
        fiksuimmat vanhemmat avaavat lapselle suojatun säästötilin tai muun
        järjestelmän, johon osa rahoista sijoitetaan lapsen tulevaisuuden varalle.

        Ongelmaksi muodostuvat seuraavat seikat: valtaa käyttävät insituutiot eivät sovella
        (kuten esitin) sen kummemmin järkeä kuin sydäntäkään. Lisäksi riittää, että
        toinen vanhemmista on "pihalla", jolloin toisen tekemiset tai tekemättä jättämisen
        eivät kovin paljon auta. ... ja vielä: koska lain soveltaminen ei ole
        sukupuolineutraalia (kuten sen tulisi olla), on syntynyt loppumaton, tuskaa tuottava,
        haavoittava, vammauttava jne. tilanne, jota kukaan ei "vihellä poikki" (ainakaan
        oikeasta kohtaa). Lasta käytetään tässä villissä idässä estoitta koston välikappa-
        leena lain soveltajan hyvässä suojeluksessa ja arvatkaapa, kumpaa sukupuolta
        nuo "kostajat" ovat. Autan sen verran, että kerron heidän olevan niitä, ketä viimeiseen
        asti, vastoin kaikkea järkeä ja sydäntä, lapsen etua, yleistä etua, järjestystä yms. suojellaan
        loputtomiin.

        Jotta tulisin oikein tulkituksi: en ole itse ns. etävanhempi enkä maksa elatusmaksuja,
        vaan saan ne lapselleni. Olen yksinhuoltajaisä ja lapsi asuu luonani. Olen tyytynyt sovinnolla suoraan ja tinkimättä siihen
        summaan, jonka lapseni äiti on katsonut lapseni häneltä tarvitsevan. Summa on aika tarkkaan sama,
        minkä kaupunki maksaisi minulle ellei lapsi saisi mitään äidiltään.


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Kyllä tapaamisoikeus vaikuttaa. Kirjallisuudessa viittasin lain valmisteluun osallistuneen
        henkilön muistaakseni Matti Savolaisen kirjaan. Asiasta on myös pari vuotta
        vanha korkeimman oikeuden päätös, jossa jaettu asuminen eli siis 50/50-tapaaminen
        poisti alempien oikeusasteiden asettamat elatusmaksut kokonaan. Se toimii siis ennakkotapauksena
        ollen siten ohjeellinen muissa käsiteltävissä tapauksissa.

        Käräjäoikeuksien päätöksissä on niin paljon hajontaa, että voitanee käytännössä puhua
        heidän kaksoisroolistaan( lainsäätämis- ja tuomiovalta) näissä kysymyksissä. Sen verran
        epämääräinen on laki ja sen tulkinta eri tuomioistuimissa.

        Mitä taas tulee terminologiaan, niin siitä seuraavassa:

        Huoltajuusvaihtoehdot: yksinhuolto tai yhteishuoltajuus.
        Termillä tarkoitetaan oikeutta päättää lapsen elämään vaikuttavista keskeisistä
        asioista kuten koulusta, asuinpaikasta, nimestä, uskonnosta yms.
        Voidaan tarkentaa yksittäisissä sopimuksissa tai tuomioissa.

        Asuminen: jomman kumman yhteishuoltajan luona tai (käytännössä aina) yksinhuoltajan
        luona (lähi- ja etävanhempi eivät ole virallisia termejä eikä jaettu asuminen)

        Tapaaminen: Lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa (jonka luona ei asu jatkuvasti).
        joko sovitulla tai tuomiossa määrätyllä tavalla (aika, paikka, kesto yms.)

        Tässä vallitsee usein täysi kaaos. Tapaamismääräykset ovat laajuudeltaan liian
        suppeita ja/tai epämääräisiä. Isät, vaatikaa laaja tapaamisoikeus, mikäli lapsi
        ei asu luonanne!!!!

        Elatusmaksut: Toinen vanhemmista, jonka luona lapsi ei asu (virallinen osoite!)
        on tavallisesti velvoitettu maksamaan elastusmaksua (lain mukaan) lapselle (käytännössä
        suoraan toiselle vanhemmalle eli lähes ainan isältä äidille).

        Se, miten maksu määräytyy tapahtuu täysin anarkistisilla periaatteilla.
        On jälleen turhaa hurskastelua puhua lapselle maksamisesta, koska siitä,
        miten maksu on käytetty, ei voi vaatia juridisesti mitään tositteita eikä sitä
        voi kirjanpidollisesti tarkistaa. Näin ollen sen voi huoletta esim. juoda kurkusta
        alas.

        Aika suosittu tapa (oikeudessa ja myös sopimuksissa) on lähteä maksun
        määräämisessä lapsen todellisesta tarpeesta. Se taas riippuu mm. lapsen
        iästä. Joidenkin arvioiden mukaan tuo summa voisi olla esim. pienellä
        lapsella n. 500 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään yhteiskunnan (veronmaksajien
        osuutena) kelan maksama lapsilisä yh-korotuksineen esim. n. 130 euroa, jolloin
        vanhemmille jää yhteisesti katettavaksi n. 370 euroa. Tämä taas jaetaan
        vanhemmille elatuskykyjen suhteessa eli jotakuinkin välttämättömien
        verojen ja asuinkulujen jälkeen palkasta käteen jäävien osuuksien suhteessa.
        Tästä saadaan esim. 60/40- elatuskykysuhteilla paremmin tienaavan
        elatusvelvollisen elatusmaksuksi n. 220 euroa kuukaudessa. Tästä summasta
        on syytä tehdä laajan tapaamisen oikeutettu vähennys (näin on myös todellisissa
        päätöksissä tehty myös alemmissa oikeusasteissa) esim. 20%, jolloin
        päästään n. 180 euron maksuun. Logiikka on siis siinä, että myös ns. lähivanhempi
        on lain mukaan ja oikeasti velvollinen osallistumaan lapsensa elättämiseen
        myös taloudellisesti. Todellisuudessa elämä on yhtä kallista lapsen molemmissa
        kodeissa ja monet fiksut vanhemmat järjestävät mm. lapselle kykyjensä ja
        mahdollisuuksiensa mukaan mm. oman huoneen, josta on kuluja koko ajan. Näin
        ollen maksut ovat usein joko perusteettomia tai liian suuria. PS. Kaikkein
        fiksuimmat vanhemmat avaavat lapselle suojatun säästötilin tai muun
        järjestelmän, johon osa rahoista sijoitetaan lapsen tulevaisuuden varalle.

        Ongelmaksi muodostuvat seuraavat seikat: valtaa käyttävät insituutiot eivät sovella
        (kuten esitin) sen kummemmin järkeä kuin sydäntäkään. Lisäksi riittää, että
        toinen vanhemmista on "pihalla", jolloin toisen tekemiset tai tekemättä jättämisen
        eivät kovin paljon auta. ... ja vielä: koska lain soveltaminen ei ole
        sukupuolineutraalia (kuten sen tulisi olla), on syntynyt loppumaton, tuskaa tuottava,
        haavoittava, vammauttava jne. tilanne, jota kukaan ei "vihellä poikki" (ainakaan
        oikeasta kohtaa). Lasta käytetään tässä villissä idässä estoitta koston välikappa-
        leena lain soveltajan hyvässä suojeluksessa ja arvatkaapa, kumpaa sukupuolta
        nuo "kostajat" ovat. Autan sen verran, että kerron heidän olevan niitä, ketä viimeiseen
        asti, vastoin kaikkea järkeä ja sydäntä, lapsen etua, yleistä etua, järjestystä yms. suojellaan
        loputtomiin.

        Jotta tulisin oikein tulkituksi: en ole itse ns. etävanhempi enkä maksa elatusmaksuja,
        vaan saan ne lapselleni. Olen yksinhuoltajaisä ja lapsi asuu luonani. Olen tyytynyt sovinnolla suoraan ja tinkimättä siihen
        summaan, jonka lapseni äiti on katsonut lapseni häneltä tarvitsevan. Summa on aika tarkkaan sama,
        minkä kaupunki maksaisi minulle ellei lapsi saisi mitään äidiltään.

        Varsin selventävää tekstiä, etenkin termilogian osalta. Oikeuskäytännön epäoikeudenmukaisuudesta ja "loogittomuudesta" tämä maa varmaan pullollaan esimerkkejä, eikä pelkästään huoltajuuskiistoihin liittyen ... mikä avuksi, en tiedä.

        Tuossa valossa ei voi kuin toivoa, että mahdollisimman monet eroavat vanhemmat osaavat katsoa tilannetta objektiivisesti oman/omien lasten kannalta ... eikä nähdä lapsen tapaamisoikeutta tai elareita kostona exälle. Kun asiat sovitaan, ei koneisto pääse "jyräämään".

        Mutta kun jotain aina päästävä "vänkäämään", niin lapsilisän yh-osuus on sille yh:lle ... eikä alenna lapsen elatuksen osuutta. Tuo lisähän lakkaa, kun yh "pariutuu".

        Elareiden määrääminen todellakin on "anarkistista" joissakin tapauksissa, eikä läheskään aina ole lähtenyt lapsen todellisista tarpeista. Jälleen, onneksi tämäkin on asia jonka vanhemmat voivat sopia. Omalla kohdallani laskettiin yhdessä lapsemme "kulut" hyvinkin tarkkaan, ja vähennettiin mm. kuluja joita ei äidille synny mutta minulle kyllä lapsen ollessa luonani (ruoka) ... 150 e/kk päädyttiin.

        Tärkeätä on, että molemmat vanhemmat olisivat hyvin valmistuneita lastenvalvojalla käyntiin ja sopineet asiat mahdollisimman pitkälle ... tiettyä jämäkkyyttä ja "vääntöä" usein isän puolelta vaaditaan, jos äidin ehdot alkavat vaikuttamaan hänen elatuksensa turvaamiselta.


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Kyllä tapaamisoikeus vaikuttaa. Kirjallisuudessa viittasin lain valmisteluun osallistuneen
        henkilön muistaakseni Matti Savolaisen kirjaan. Asiasta on myös pari vuotta
        vanha korkeimman oikeuden päätös, jossa jaettu asuminen eli siis 50/50-tapaaminen
        poisti alempien oikeusasteiden asettamat elatusmaksut kokonaan. Se toimii siis ennakkotapauksena
        ollen siten ohjeellinen muissa käsiteltävissä tapauksissa.

        Käräjäoikeuksien päätöksissä on niin paljon hajontaa, että voitanee käytännössä puhua
        heidän kaksoisroolistaan( lainsäätämis- ja tuomiovalta) näissä kysymyksissä. Sen verran
        epämääräinen on laki ja sen tulkinta eri tuomioistuimissa.

        Mitä taas tulee terminologiaan, niin siitä seuraavassa:

        Huoltajuusvaihtoehdot: yksinhuolto tai yhteishuoltajuus.
        Termillä tarkoitetaan oikeutta päättää lapsen elämään vaikuttavista keskeisistä
        asioista kuten koulusta, asuinpaikasta, nimestä, uskonnosta yms.
        Voidaan tarkentaa yksittäisissä sopimuksissa tai tuomioissa.

        Asuminen: jomman kumman yhteishuoltajan luona tai (käytännössä aina) yksinhuoltajan
        luona (lähi- ja etävanhempi eivät ole virallisia termejä eikä jaettu asuminen)

        Tapaaminen: Lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa (jonka luona ei asu jatkuvasti).
        joko sovitulla tai tuomiossa määrätyllä tavalla (aika, paikka, kesto yms.)

        Tässä vallitsee usein täysi kaaos. Tapaamismääräykset ovat laajuudeltaan liian
        suppeita ja/tai epämääräisiä. Isät, vaatikaa laaja tapaamisoikeus, mikäli lapsi
        ei asu luonanne!!!!

        Elatusmaksut: Toinen vanhemmista, jonka luona lapsi ei asu (virallinen osoite!)
        on tavallisesti velvoitettu maksamaan elastusmaksua (lain mukaan) lapselle (käytännössä
        suoraan toiselle vanhemmalle eli lähes ainan isältä äidille).

        Se, miten maksu määräytyy tapahtuu täysin anarkistisilla periaatteilla.
        On jälleen turhaa hurskastelua puhua lapselle maksamisesta, koska siitä,
        miten maksu on käytetty, ei voi vaatia juridisesti mitään tositteita eikä sitä
        voi kirjanpidollisesti tarkistaa. Näin ollen sen voi huoletta esim. juoda kurkusta
        alas.

        Aika suosittu tapa (oikeudessa ja myös sopimuksissa) on lähteä maksun
        määräämisessä lapsen todellisesta tarpeesta. Se taas riippuu mm. lapsen
        iästä. Joidenkin arvioiden mukaan tuo summa voisi olla esim. pienellä
        lapsella n. 500 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään yhteiskunnan (veronmaksajien
        osuutena) kelan maksama lapsilisä yh-korotuksineen esim. n. 130 euroa, jolloin
        vanhemmille jää yhteisesti katettavaksi n. 370 euroa. Tämä taas jaetaan
        vanhemmille elatuskykyjen suhteessa eli jotakuinkin välttämättömien
        verojen ja asuinkulujen jälkeen palkasta käteen jäävien osuuksien suhteessa.
        Tästä saadaan esim. 60/40- elatuskykysuhteilla paremmin tienaavan
        elatusvelvollisen elatusmaksuksi n. 220 euroa kuukaudessa. Tästä summasta
        on syytä tehdä laajan tapaamisen oikeutettu vähennys (näin on myös todellisissa
        päätöksissä tehty myös alemmissa oikeusasteissa) esim. 20%, jolloin
        päästään n. 180 euron maksuun. Logiikka on siis siinä, että myös ns. lähivanhempi
        on lain mukaan ja oikeasti velvollinen osallistumaan lapsensa elättämiseen
        myös taloudellisesti. Todellisuudessa elämä on yhtä kallista lapsen molemmissa
        kodeissa ja monet fiksut vanhemmat järjestävät mm. lapselle kykyjensä ja
        mahdollisuuksiensa mukaan mm. oman huoneen, josta on kuluja koko ajan. Näin
        ollen maksut ovat usein joko perusteettomia tai liian suuria. PS. Kaikkein
        fiksuimmat vanhemmat avaavat lapselle suojatun säästötilin tai muun
        järjestelmän, johon osa rahoista sijoitetaan lapsen tulevaisuuden varalle.

        Ongelmaksi muodostuvat seuraavat seikat: valtaa käyttävät insituutiot eivät sovella
        (kuten esitin) sen kummemmin järkeä kuin sydäntäkään. Lisäksi riittää, että
        toinen vanhemmista on "pihalla", jolloin toisen tekemiset tai tekemättä jättämisen
        eivät kovin paljon auta. ... ja vielä: koska lain soveltaminen ei ole
        sukupuolineutraalia (kuten sen tulisi olla), on syntynyt loppumaton, tuskaa tuottava,
        haavoittava, vammauttava jne. tilanne, jota kukaan ei "vihellä poikki" (ainakaan
        oikeasta kohtaa). Lasta käytetään tässä villissä idässä estoitta koston välikappa-
        leena lain soveltajan hyvässä suojeluksessa ja arvatkaapa, kumpaa sukupuolta
        nuo "kostajat" ovat. Autan sen verran, että kerron heidän olevan niitä, ketä viimeiseen
        asti, vastoin kaikkea järkeä ja sydäntä, lapsen etua, yleistä etua, järjestystä yms. suojellaan
        loputtomiin.

        Jotta tulisin oikein tulkituksi: en ole itse ns. etävanhempi enkä maksa elatusmaksuja,
        vaan saan ne lapselleni. Olen yksinhuoltajaisä ja lapsi asuu luonani. Olen tyytynyt sovinnolla suoraan ja tinkimättä siihen
        summaan, jonka lapseni äiti on katsonut lapseni häneltä tarvitsevan. Summa on aika tarkkaan sama,
        minkä kaupunki maksaisi minulle ellei lapsi saisi mitään äidiltään.

        Varsin selventävää tekstiä, etenkin termilogian osalta. Oikeuskäytännön epäoikeudenmukaisuudesta ja "loogittomuudesta" tämä maa varmaan pullollaan esimerkkejä, eikä pelkästään huoltajuuskiistoihin liittyen ... mikä avuksi, en tiedä.

        Tuossa valossa ei voi kuin toivoa, että mahdollisimman monet eroavat vanhemmat osaavat katsoa tilannetta objektiivisesti oman/omien lasten kannalta ... eikä nähdä lapsen tapaamisoikeutta tai elareita kostona exälle. Kun asiat sovitaan, ei koneisto pääse "jyräämään".

        Mutta kun jotain aina päästävä "vänkäämään", niin lapsilisän yh-osuus on sille yh:lle ... eikä alenna lapsen elatuksen osuutta. Tuo lisähän lakkaa, kun yh "pariutuu".

        Elareiden määrääminen todellakin on "anarkistista" joissakin tapauksissa, eikä läheskään aina ole lähtenyt lapsen todellisista tarpeista. Jälleen, onneksi tämäkin on asia jonka vanhemmat voivat sopia. Omalla kohdallani laskettiin yhdessä lapsemme "kulut" hyvinkin tarkkaan, ja vähennettiin mm. kuluja joita ei äidille synny mutta minulle kyllä lapsen ollessa luonani (ruoka) ... 150 e/kk päädyttiin.

        Tärkeätä on, että molemmat vanhemmat olisivat hyvin valmistuneita lastenvalvojalla käyntiin ja sopineet asiat mahdollisimman pitkälle ... tiettyä jämäkkyyttä ja "vääntöä" usein isän puolelta vaaditaan, jos äidin ehdot alkavat vaikuttamaan hänen elatuksensa turvaamiselta.


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Varsin selventävää tekstiä, etenkin termilogian osalta. Oikeuskäytännön epäoikeudenmukaisuudesta ja "loogittomuudesta" tämä maa varmaan pullollaan esimerkkejä, eikä pelkästään huoltajuuskiistoihin liittyen ... mikä avuksi, en tiedä.

        Tuossa valossa ei voi kuin toivoa, että mahdollisimman monet eroavat vanhemmat osaavat katsoa tilannetta objektiivisesti oman/omien lasten kannalta ... eikä nähdä lapsen tapaamisoikeutta tai elareita kostona exälle. Kun asiat sovitaan, ei koneisto pääse "jyräämään".

        Mutta kun jotain aina päästävä "vänkäämään", niin lapsilisän yh-osuus on sille yh:lle ... eikä alenna lapsen elatuksen osuutta. Tuo lisähän lakkaa, kun yh "pariutuu".

        Elareiden määrääminen todellakin on "anarkistista" joissakin tapauksissa, eikä läheskään aina ole lähtenyt lapsen todellisista tarpeista. Jälleen, onneksi tämäkin on asia jonka vanhemmat voivat sopia. Omalla kohdallani laskettiin yhdessä lapsemme "kulut" hyvinkin tarkkaan, ja vähennettiin mm. kuluja joita ei äidille synny mutta minulle kyllä lapsen ollessa luonani (ruoka) ... 150 e/kk päädyttiin.

        Tärkeätä on, että molemmat vanhemmat olisivat hyvin valmistuneita lastenvalvojalla käyntiin ja sopineet asiat mahdollisimman pitkälle ... tiettyä jämäkkyyttä ja "vääntöä" usein isän puolelta vaaditaan, jos äidin ehdot alkavat vaikuttamaan hänen elatuksensa turvaamiselta.

        Lastenvalvojan luokse ei miehen kannata mennä. Koko virka on täysin (siis täsmennän TÄYSIN)
        turha (siis TURHA). Kyseisen viskaalin ainoa tehtävä on ns. pitää huolta lapsen elatuksesta.
        Sen he tekevät kiristämällä ja kuristamalla etävanhempaa. Heidän ajattelunsa on puhtaasti
        toimeentulokeskeistä ja ehkäpä juuri siitä syystä syntyykin virheellisiä käsityksiä sovittavien
        asioiden erillisyydestä. Asiat ovat todellisuudessa sekä teoriassa että käytännössä ja vieläpä
        juridisestikin toisiinsa liittyviä. Lastenvalvojan toimen tarkoituksena lienee säästää veronmaksajien
        rahoja, mutta todellista säästöä ja vähemmän riitoja syntyisi lopettamalla ko. virat välittömästi ja
        kokonaan. Tarjotaan sen sijaan lapsille asiallista terveydenhuoltoa, hoitoa ja huolenpitoa
        ihmisyyden kaikilla osa-alueilla. MIES, älä hyväksy maksamiesi veroeurojen epäasiallista ja
        vahingollista käyttöä!

        Mikäli asioihin haluaa sovitteluapua (kannattaa tietysti haluta), yleensä paras paikka on kirkon perheasiainneuvonta. Sen olen
        kuullut useimmiten olevan kohtuullisen objektiivista. Joillakin paikkakunnilla kuten esim. eräässä
        suomalaisittain suurehkossa Keski-Suomen kaupungissa perheneuvolakin on ihan OK. Useimmissa
        kaupungeissa niistä löytyy ainakin joitakin valistuneita ihmisiä. Turvautuminen oman alueen yleiseen
        sosiaalitoimeen on täysin tuurin kauppaa. Lottovoittajan tuurilla sieltäkin voi saada apua, yleensä ei.

        Ilman muuta paras tapa on vanhempien keskinäinen sopiminen. Siihen tarvitaan vähintään KAKSI täyspäistä
        aikuista, yksi ei riitä, on vain hiukan enemmän kuin nolla. Kusipäisyys ei konsentroidu kumpaankaan sukupuoleen eikä
        periydy Y-kromosomin mukana, vaan jakautuu varsin yleisesti sukupuolesta, rodusta, iästä, sosiaaliluokasta, kansallisuudesta, uskonnosta yms.
        riippumatta. Kaikkia ei voi myöskään kasvattaa. Meitä riittää "joka junaan". Se, mitä kuitenkin pitäisi pystyä
        muuttamaan on yhteiskunnan instituutioiden harrastama sukupuolirasismiin perustuva kusipäisyyden tukeminen
        ja sen palkitseminen. "Tilaisuus tekee varkaan", ei onneksi sentään kaikista mutta monista. Ei pidä tarjota tilaisuuksia. Oikeusprosesseiksi
        eskaloituvat tapaukset eivät ole koko totuus eivätkä edes jäävuoren huippu, vaan "vääntöä" lapsilla tehdään myös ns. "ehjissä"
        ydinperheissä.

        Lopputulos tästä "maan tavasta" ei liity varsinaisesti rahaan, vaan sillä särjetään ihmisten, sekä
        pienten että isojen, sydän ja mieli.

        Nimimerkille "totta turiset" vielä tuosta vänkäämisestä: sanomiseni ja "laskentakaavani" tuossa yh-korotusasiassa
        pitää paikkansa ja perustuu eräiden (siis useamman) käräjätuomarin tekemien päätösten
        perusteluihin. Olen siis nähnyt niitä useita. Jos siis olet nähnyt yhden päätöksen perusteluineen (tai
        useammankin), joka poikkeaa esittämästäni, se tarkoittaa, että näkemykset asioissa poikkeavat eri tuomioistuimissa ja eri
        tuomareilla. Laskentamallia taidettiin nimittää joksikin "Kaiston malliksi" tai jotain sinnepäin ja jotkut sitä
        siis noudattavat ja toiset taas eivät. Siksi siis termit "anarkia" ja tuomioistuinten "kaksoisrooli". Lakkaa
        vänkäämästä! Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen avustanut useissa kymmenissä lapsiin liittyvissä sekä
        sovinto- että oikeustapauksissa (ja käyttänyt niissä tätä foorumia kultivoidumpaa ja vähemmän aggressiivista
        kieltä sekä aitoa sovintopyrkimystä. Siitä siis voimakas ärtymykseni.).


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Lastenvalvojan luokse ei miehen kannata mennä. Koko virka on täysin (siis täsmennän TÄYSIN)
        turha (siis TURHA). Kyseisen viskaalin ainoa tehtävä on ns. pitää huolta lapsen elatuksesta.
        Sen he tekevät kiristämällä ja kuristamalla etävanhempaa. Heidän ajattelunsa on puhtaasti
        toimeentulokeskeistä ja ehkäpä juuri siitä syystä syntyykin virheellisiä käsityksiä sovittavien
        asioiden erillisyydestä. Asiat ovat todellisuudessa sekä teoriassa että käytännössä ja vieläpä
        juridisestikin toisiinsa liittyviä. Lastenvalvojan toimen tarkoituksena lienee säästää veronmaksajien
        rahoja, mutta todellista säästöä ja vähemmän riitoja syntyisi lopettamalla ko. virat välittömästi ja
        kokonaan. Tarjotaan sen sijaan lapsille asiallista terveydenhuoltoa, hoitoa ja huolenpitoa
        ihmisyyden kaikilla osa-alueilla. MIES, älä hyväksy maksamiesi veroeurojen epäasiallista ja
        vahingollista käyttöä!

        Mikäli asioihin haluaa sovitteluapua (kannattaa tietysti haluta), yleensä paras paikka on kirkon perheasiainneuvonta. Sen olen
        kuullut useimmiten olevan kohtuullisen objektiivista. Joillakin paikkakunnilla kuten esim. eräässä
        suomalaisittain suurehkossa Keski-Suomen kaupungissa perheneuvolakin on ihan OK. Useimmissa
        kaupungeissa niistä löytyy ainakin joitakin valistuneita ihmisiä. Turvautuminen oman alueen yleiseen
        sosiaalitoimeen on täysin tuurin kauppaa. Lottovoittajan tuurilla sieltäkin voi saada apua, yleensä ei.

        Ilman muuta paras tapa on vanhempien keskinäinen sopiminen. Siihen tarvitaan vähintään KAKSI täyspäistä
        aikuista, yksi ei riitä, on vain hiukan enemmän kuin nolla. Kusipäisyys ei konsentroidu kumpaankaan sukupuoleen eikä
        periydy Y-kromosomin mukana, vaan jakautuu varsin yleisesti sukupuolesta, rodusta, iästä, sosiaaliluokasta, kansallisuudesta, uskonnosta yms.
        riippumatta. Kaikkia ei voi myöskään kasvattaa. Meitä riittää "joka junaan". Se, mitä kuitenkin pitäisi pystyä
        muuttamaan on yhteiskunnan instituutioiden harrastama sukupuolirasismiin perustuva kusipäisyyden tukeminen
        ja sen palkitseminen. "Tilaisuus tekee varkaan", ei onneksi sentään kaikista mutta monista. Ei pidä tarjota tilaisuuksia. Oikeusprosesseiksi
        eskaloituvat tapaukset eivät ole koko totuus eivätkä edes jäävuoren huippu, vaan "vääntöä" lapsilla tehdään myös ns. "ehjissä"
        ydinperheissä.

        Lopputulos tästä "maan tavasta" ei liity varsinaisesti rahaan, vaan sillä särjetään ihmisten, sekä
        pienten että isojen, sydän ja mieli.

        Nimimerkille "totta turiset" vielä tuosta vänkäämisestä: sanomiseni ja "laskentakaavani" tuossa yh-korotusasiassa
        pitää paikkansa ja perustuu eräiden (siis useamman) käräjätuomarin tekemien päätösten
        perusteluihin. Olen siis nähnyt niitä useita. Jos siis olet nähnyt yhden päätöksen perusteluineen (tai
        useammankin), joka poikkeaa esittämästäni, se tarkoittaa, että näkemykset asioissa poikkeavat eri tuomioistuimissa ja eri
        tuomareilla. Laskentamallia taidettiin nimittää joksikin "Kaiston malliksi" tai jotain sinnepäin ja jotkut sitä
        siis noudattavat ja toiset taas eivät. Siksi siis termit "anarkia" ja tuomioistuinten "kaksoisrooli". Lakkaa
        vänkäämästä! Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen avustanut useissa kymmenissä lapsiin liittyvissä sekä
        sovinto- että oikeustapauksissa (ja käyttänyt niissä tätä foorumia kultivoidumpaa ja vähemmän aggressiivista
        kieltä sekä aitoa sovintopyrkimystä. Siitä siis voimakas ärtymykseni.).

        Lastenvalvojalla tehdyn exän kanssa sovittujen sopimusten vahvistamisen suhteen minulla on hyviä kokemuksia, enkä jaksa uskoa että aivan lottovoittajan tuurilla olen liikkeellä ollut. Ei minua kuristettu tai kiristetty, kun perustelin miksi minusta 150 e/kk nettotulojen suhteella 70/30 "edukseni" on oikein ja tapaamissopimuksella missä lapsi minulla lähes 40% vuodesta. Exä halusi kuulla lastenvalvojan kannan asiaan tilaisuudessa, sen sai ... ja oli tyytyväinen.

        Kirjoituksestasi tulee mieleen vanhan sketsiohjelman hahmo "pienen miehen hiljainen protesti, koska yhteiskunta on mätä". Varmasti kuntahallinnossa ja oikeuslaitoksessa on vikaa ja korjausliikkeiden paikka ... mutta ainakin oman kokemukseni ja muutamien toistenkin mukaan sovitellen ja perustellen päästään oikein hyvään sopuratkaisuun. Ja ellei päästä, niin sitten käräjien kautta kiitos ... eihän lastenvalvoja näitä päätä.

        Ymmärtääkseni lastenvalvojan tehtävä ei ole enää sovitella vanhemien eroa, vaan olla mukana sen jälkeisten asioiden hoitamisessa ... jotkut varmasti paremmin kuin toiset. Yleensä vanhemmat tai ainakin toinen haluaa tehtävien sopimusten tulevan vahvistetuiksi oikeustoimikelpoisiksi, minkä ymmärtääkseni voi tehdä vain lastenvalvoja tai tuomari ... ei kirkko.

        Enpäs lakkaa vänkäämästä ;-)) Jos yh-lisä on tarkoitettu kokonaisuudessaan lapsen elatukseen, niin en ymmärrä mistä puuttuva raha tulee jos/kun yh lakkaa olemasta siihen oikeutettu ... vai väheneekö lapsen elatuksen tarve sillä hetkellä 30 eurolla. Se, miten jotkut tuomarit asiaa ovat tulkinneet, voi olla hyvinkin kuten kirjoitit ... mutta hyvin periaatteelliseksi tämä koko keskustelu on muutenkin ajautunut.

        On hyvä jos on ihmisiä, jotka ajavat muutosta suuntaan jonka oikeaksi näkevät ... jos riittävästi kannatusta näkemyksilleen saavat, muutos voi syntyä ... muuten menee juputtamiseksi.


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Lastenvalvojalla tehdyn exän kanssa sovittujen sopimusten vahvistamisen suhteen minulla on hyviä kokemuksia, enkä jaksa uskoa että aivan lottovoittajan tuurilla olen liikkeellä ollut. Ei minua kuristettu tai kiristetty, kun perustelin miksi minusta 150 e/kk nettotulojen suhteella 70/30 "edukseni" on oikein ja tapaamissopimuksella missä lapsi minulla lähes 40% vuodesta. Exä halusi kuulla lastenvalvojan kannan asiaan tilaisuudessa, sen sai ... ja oli tyytyväinen.

        Kirjoituksestasi tulee mieleen vanhan sketsiohjelman hahmo "pienen miehen hiljainen protesti, koska yhteiskunta on mätä". Varmasti kuntahallinnossa ja oikeuslaitoksessa on vikaa ja korjausliikkeiden paikka ... mutta ainakin oman kokemukseni ja muutamien toistenkin mukaan sovitellen ja perustellen päästään oikein hyvään sopuratkaisuun. Ja ellei päästä, niin sitten käräjien kautta kiitos ... eihän lastenvalvoja näitä päätä.

        Ymmärtääkseni lastenvalvojan tehtävä ei ole enää sovitella vanhemien eroa, vaan olla mukana sen jälkeisten asioiden hoitamisessa ... jotkut varmasti paremmin kuin toiset. Yleensä vanhemmat tai ainakin toinen haluaa tehtävien sopimusten tulevan vahvistetuiksi oikeustoimikelpoisiksi, minkä ymmärtääkseni voi tehdä vain lastenvalvoja tai tuomari ... ei kirkko.

        Enpäs lakkaa vänkäämästä ;-)) Jos yh-lisä on tarkoitettu kokonaisuudessaan lapsen elatukseen, niin en ymmärrä mistä puuttuva raha tulee jos/kun yh lakkaa olemasta siihen oikeutettu ... vai väheneekö lapsen elatuksen tarve sillä hetkellä 30 eurolla. Se, miten jotkut tuomarit asiaa ovat tulkinneet, voi olla hyvinkin kuten kirjoitit ... mutta hyvin periaatteelliseksi tämä koko keskustelu on muutenkin ajautunut.

        On hyvä jos on ihmisiä, jotka ajavat muutosta suuntaan jonka oikeaksi näkevät ... jos riittävästi kannatusta näkemyksilleen saavat, muutos voi syntyä ... muuten menee juputtamiseksi.

        Virheitä taas!! Ei lastenvalvojan luona käyntiä tarvitse tehdä saadakseen aikaiseksi
        vahvistetun sopimuksen kaikista lapsiinsa liittyvistä asioista. Asian voi hoitaa
        seuraavilla tavoilla: tuomioistuin vahvistaa ne halutaessa avioeron yhteydessä ilman mitään
        muita viranomaisia tai perheneuvolassa tehty sopimus lähetetään lastensuojelupäällikölle
        ja elatusturvaan vahvistettavaksi tai asia käsitellään oikeudessa eri vaatimuksesta.

        Näkökulmasi on uskomattoman suppea: vain oma asia. Se ei riitä antamaan asioista
        tietoa. Kysymyksessä ei ole "pienen miehen hiljainen protesti", vaan aika laaja
        asia. Lue esim. Kaleva 10.8.2004 " suomalaisten lasten asiat ruuhkauttavat Euroopan
        ihmisoikeustuomioistuinta".

        Huumorini ei riitä. Asia ei ole omakohtainen. Olen kuitenkin nähnyt toisten lasten (siis en oman lapseni) jatkuvan terapia-
        kierteen ja psykiatrisen hoidon tarpeen ja tiedän tarkalleen asioiden kulun. Sen esitin jo aiemmin.
        Olen myös nähnyt todella paljon isiä, jotka ovat suomalaisen lainkäytön ja sosiaalipolitiikan seurauksen
        menettäneet kaikki yhteydet lapsiinsa. He ovat käveleviä ihmisraunioita. Ei todellakaan tee mieli
        vääntää asiasta huumoria ongelmaa vähättelevään tyyliin.

        Olen erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, samoin lapseni, joka on
        pystynyt säilyttämään luontevan yhteyden molempiin vanhempiinsa. Uusi elämänkumppanini on myös tilanteeseen
        tyytyväinen. Kyse on vallan muusta. Totuus näissä asioissa on huomattavasti tarua karumpi, mutta asenteesi
        selittää kyllä jossain määrin asian nykyistä tilaa.

        Joo, ei se ole tosiaankaan lastenvalvojan tehtävä sovitella asioita. Se on aivan totta. Itse olen henkilökohtaisesti
        tavannut kaksi lastenvalvojaa, toisen omassa asiassani ja toisen ollessani kouluttamassa elatusturvan
        henkilöstöä. Molemmat käyttäytyivät mallikkaasti. Tästä ärtymyksei ei siis ole
        peräisin. Sanoin vain, että vakanssi on täysin turha ja lisäksi aika kallispalkkainen. Nykyisenä heikkona
        kuntatalouden aikana se olisi mitä soveliain säästökohde. Olen useamman kerran nähnyt käynnin lastenvalvojan luona
        lisäävän riitaa pikemminkin kuin auttavan asiaa. Siinä mielessä pidän heidän toimintaansa vahingollisena.
        En ole tässäkään asiassa yksin, vaan tunnen mm. käräjätuomareita, jotka ovat huomanneet samankaltaisia
        piirteitä tuossa "lastenvalvonnassa".


      • Yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Lastenvalvojalla tehdyn exän kanssa sovittujen sopimusten vahvistamisen suhteen minulla on hyviä kokemuksia, enkä jaksa uskoa että aivan lottovoittajan tuurilla olen liikkeellä ollut. Ei minua kuristettu tai kiristetty, kun perustelin miksi minusta 150 e/kk nettotulojen suhteella 70/30 "edukseni" on oikein ja tapaamissopimuksella missä lapsi minulla lähes 40% vuodesta. Exä halusi kuulla lastenvalvojan kannan asiaan tilaisuudessa, sen sai ... ja oli tyytyväinen.

        Kirjoituksestasi tulee mieleen vanhan sketsiohjelman hahmo "pienen miehen hiljainen protesti, koska yhteiskunta on mätä". Varmasti kuntahallinnossa ja oikeuslaitoksessa on vikaa ja korjausliikkeiden paikka ... mutta ainakin oman kokemukseni ja muutamien toistenkin mukaan sovitellen ja perustellen päästään oikein hyvään sopuratkaisuun. Ja ellei päästä, niin sitten käräjien kautta kiitos ... eihän lastenvalvoja näitä päätä.

        Ymmärtääkseni lastenvalvojan tehtävä ei ole enää sovitella vanhemien eroa, vaan olla mukana sen jälkeisten asioiden hoitamisessa ... jotkut varmasti paremmin kuin toiset. Yleensä vanhemmat tai ainakin toinen haluaa tehtävien sopimusten tulevan vahvistetuiksi oikeustoimikelpoisiksi, minkä ymmärtääkseni voi tehdä vain lastenvalvoja tai tuomari ... ei kirkko.

        Enpäs lakkaa vänkäämästä ;-)) Jos yh-lisä on tarkoitettu kokonaisuudessaan lapsen elatukseen, niin en ymmärrä mistä puuttuva raha tulee jos/kun yh lakkaa olemasta siihen oikeutettu ... vai väheneekö lapsen elatuksen tarve sillä hetkellä 30 eurolla. Se, miten jotkut tuomarit asiaa ovat tulkinneet, voi olla hyvinkin kuten kirjoitit ... mutta hyvin periaatteelliseksi tämä koko keskustelu on muutenkin ajautunut.

        On hyvä jos on ihmisiä, jotka ajavat muutosta suuntaan jonka oikeaksi näkevät ... jos riittävästi kannatusta näkemyksilleen saavat, muutos voi syntyä ... muuten menee juputtamiseksi.

        Tämä vääntö tästä yh-lisästä on kyllä lähinnä huvittavaa, mutta huvitetaan nyt sitten.
        Sitä saa tosiaankin kaikki sellaiset yksinhuoltajat ja yhteishuolatajat, joiden luona lapsi
        asuu väestökirjanpidon mukaisesti tarkasteltuna. Mikäli samassa taloudessa elää toinen
        henkilö avo- tai aviopuolison ominaisuudessa, tuen maksaminen loppuu tai sen pitäisi loppua.
        Ilmoitusvelvollisuus asiassa on kyseistä lisää tililleen saavalla aikuisella. Vastikään perittiin
        takautuvasti takaisin väärillä perusteilla maksettuja lisiä eli tuo ilmoitus huushollin toisesta
        aikuisesta eläjästä oli jäänyt tekemättä. Tapauksia oli aika paljon, mikä kuvaa osaltaan yksinhuoltajien
        heikohkoa keskimääräistä moraalia.

        Lapsen elatustarve ei suoraan tuossa tilanteessa vähene, mutta oikeuskirjallisuudessa käytetään tässä yhteydessä
        ns. "yhteisen jääkaapin teoriaa", millä ymmärretään sitä, että elämä tulee useamman hengen porukassa
        henkilöä kohti halvemmaksi. Mikäli yksinhuoltaja menee naimisiin, tulee mukaan lisäksi avioliittolaki, joka
        velvoittaa osallistumaan kykyjensä mukaan perheen talouteen kuten esim. asumiskustannuksiin, vaikkei
        olekaan velvollinen vastaamaan uusperheessä asuvan lapsen elatuksesta. Tästä syystä sen siis voi vähentää.


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Virheitä taas!! Ei lastenvalvojan luona käyntiä tarvitse tehdä saadakseen aikaiseksi
        vahvistetun sopimuksen kaikista lapsiinsa liittyvistä asioista. Asian voi hoitaa
        seuraavilla tavoilla: tuomioistuin vahvistaa ne halutaessa avioeron yhteydessä ilman mitään
        muita viranomaisia tai perheneuvolassa tehty sopimus lähetetään lastensuojelupäällikölle
        ja elatusturvaan vahvistettavaksi tai asia käsitellään oikeudessa eri vaatimuksesta.

        Näkökulmasi on uskomattoman suppea: vain oma asia. Se ei riitä antamaan asioista
        tietoa. Kysymyksessä ei ole "pienen miehen hiljainen protesti", vaan aika laaja
        asia. Lue esim. Kaleva 10.8.2004 " suomalaisten lasten asiat ruuhkauttavat Euroopan
        ihmisoikeustuomioistuinta".

        Huumorini ei riitä. Asia ei ole omakohtainen. Olen kuitenkin nähnyt toisten lasten (siis en oman lapseni) jatkuvan terapia-
        kierteen ja psykiatrisen hoidon tarpeen ja tiedän tarkalleen asioiden kulun. Sen esitin jo aiemmin.
        Olen myös nähnyt todella paljon isiä, jotka ovat suomalaisen lainkäytön ja sosiaalipolitiikan seurauksen
        menettäneet kaikki yhteydet lapsiinsa. He ovat käveleviä ihmisraunioita. Ei todellakaan tee mieli
        vääntää asiasta huumoria ongelmaa vähättelevään tyyliin.

        Olen erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, samoin lapseni, joka on
        pystynyt säilyttämään luontevan yhteyden molempiin vanhempiinsa. Uusi elämänkumppanini on myös tilanteeseen
        tyytyväinen. Kyse on vallan muusta. Totuus näissä asioissa on huomattavasti tarua karumpi, mutta asenteesi
        selittää kyllä jossain määrin asian nykyistä tilaa.

        Joo, ei se ole tosiaankaan lastenvalvojan tehtävä sovitella asioita. Se on aivan totta. Itse olen henkilökohtaisesti
        tavannut kaksi lastenvalvojaa, toisen omassa asiassani ja toisen ollessani kouluttamassa elatusturvan
        henkilöstöä. Molemmat käyttäytyivät mallikkaasti. Tästä ärtymyksei ei siis ole
        peräisin. Sanoin vain, että vakanssi on täysin turha ja lisäksi aika kallispalkkainen. Nykyisenä heikkona
        kuntatalouden aikana se olisi mitä soveliain säästökohde. Olen useamman kerran nähnyt käynnin lastenvalvojan luona
        lisäävän riitaa pikemminkin kuin auttavan asiaa. Siinä mielessä pidän heidän toimintaansa vahingollisena.
        En ole tässäkään asiassa yksin, vaan tunnen mm. käräjätuomareita, jotka ovat huomanneet samankaltaisia
        piirteitä tuossa "lastenvalvonnassa".

        No hyvä ... joko tuomioistuin tai lastensuojeluviranomainen (on sitten valvoja tai päälllikkö) sopimuksen vahvistaa. Kukin käyttäköön itselleen sopivaa vahvistusinstanssia, edelleen lastenvalvoja mielestäni kaikkein helpoin (jonne menimme valmiiden sopimusten kansaa, kesti 10 minuuttia) ... kunnes ao. virka lakkautetaan. Säästyvillä rahoilla voisi lisätä henkilökuntaa elatusrästien perintään kunnissa...

        Varmasti näkökulma voi aina olla laajempikin, omaani en erityisen suppeana pidä ... mutta mielipiteensä niistä kullakin, kuten minulla sinun näkökulmastasi.

        Toivottavasti sovittelevilla ja diplomaattisilla taidoillasi sekä neuvoilla mahdollisimman moni apuusi turvautunut saa sovittua keskenään parhaan mahdollisen sopimuskokonaisuuden.


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        No hyvä ... joko tuomioistuin tai lastensuojeluviranomainen (on sitten valvoja tai päälllikkö) sopimuksen vahvistaa. Kukin käyttäköön itselleen sopivaa vahvistusinstanssia, edelleen lastenvalvoja mielestäni kaikkein helpoin (jonne menimme valmiiden sopimusten kansaa, kesti 10 minuuttia) ... kunnes ao. virka lakkautetaan. Säästyvillä rahoilla voisi lisätä henkilökuntaa elatusrästien perintään kunnissa...

        Varmasti näkökulma voi aina olla laajempikin, omaani en erityisen suppeana pidä ... mutta mielipiteensä niistä kullakin, kuten minulla sinun näkökulmastasi.

        Toivottavasti sovittelevilla ja diplomaattisilla taidoillasi sekä neuvoilla mahdollisimman moni apuusi turvautunut saa sovittua keskenään parhaan mahdollisen sopimuskokonaisuuden.

        Lyhyt kertaus:

        Mielestäni Suomessa samoin kuin monessa muussakin maassa vallitsee
        selvä oikeusvaje perheoikeudessa. Se johtuu kahdesta asiasta: perinteisestä
        äidin suosimisesta ja yhteiskunnan omaamasta oikeudesta päättää viime
        kädessä lasten kaikista asioista. Edellinen johtaa liian usein aivan kohtuuttomiin
        tilanteisiin avo- ja avioerojen tapauksissa ja jälkimmäinen voi koitua kohtaloksi
        esim. jomman kumman vanhemman sairastuessa (pakkohuostaanotto).

        Tämä ei ole mikään "maailma on mätä"-juttu, koska tämän voisi korjata kokonaan
        ilman lisäkustannuksia, säästöäkin voisi syntyä toisin kuin mainitsemassasi
        sketsissä.

        Jotta asian oikein ymmärtää voi soveltaa esim. seuraavaa mielikuvittelua:

        Ajatellaanpa, että lapsesi äiti tapaisi vaikkapa jonkun amerikkalaisen jalkapalloilijan
        ja päättäisi muuttaa lapsenne mukanaa esim. USAaan. Suomalainen käytäntö
        on sellainen, että sinne menisivät, sinun ja lapsen mielipiteellä ei olisi MITÄÄN
        merkitystä. Sossu suosittelisi muuttoa äidin mukana. Yhteishuoltajuus ja 10 minuutin
        sopimuksesi jäisi aivan pelkäksi vitsiksi.

        Muuten olet neuvotellut erinomaisen sopimuksen. Onnittelut! Mikäli exäsi
        olisi riitauttanut jutun hän olisi saanut yksinhuollon, 300-400 euroa elatusmaksuja
        ja lapsen oikeus tavata sinua olisi KORKEINTAAN joka toinen viikko. Toivottavasti
        hän ei lue siis tätä.

        Kysymys on siitä, että kenenkään diplomatia- ja neuvottelutaidot eivät takaa
        mitään tässä oikeudellisessa tilanteessa, mikäli vastapuoli ei ole aikuinen tai
        riittää kun on riittävän ahne tai kostonhaluinen.

        Asenteesi, lähinnä tuo luottamus omiin kykyihisi, tuo mieleeni seuraava sketsin:

        "Kuka tahansa meistä voi olla tohvelisankari, riittää kun tekee ja toimii
        kuten (ex)vaimo sanoo" (Alivaltiosihteeri, suluissa nimimerkin oma lisäys.)


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Lyhyt kertaus:

        Mielestäni Suomessa samoin kuin monessa muussakin maassa vallitsee
        selvä oikeusvaje perheoikeudessa. Se johtuu kahdesta asiasta: perinteisestä
        äidin suosimisesta ja yhteiskunnan omaamasta oikeudesta päättää viime
        kädessä lasten kaikista asioista. Edellinen johtaa liian usein aivan kohtuuttomiin
        tilanteisiin avo- ja avioerojen tapauksissa ja jälkimmäinen voi koitua kohtaloksi
        esim. jomman kumman vanhemman sairastuessa (pakkohuostaanotto).

        Tämä ei ole mikään "maailma on mätä"-juttu, koska tämän voisi korjata kokonaan
        ilman lisäkustannuksia, säästöäkin voisi syntyä toisin kuin mainitsemassasi
        sketsissä.

        Jotta asian oikein ymmärtää voi soveltaa esim. seuraavaa mielikuvittelua:

        Ajatellaanpa, että lapsesi äiti tapaisi vaikkapa jonkun amerikkalaisen jalkapalloilijan
        ja päättäisi muuttaa lapsenne mukanaa esim. USAaan. Suomalainen käytäntö
        on sellainen, että sinne menisivät, sinun ja lapsen mielipiteellä ei olisi MITÄÄN
        merkitystä. Sossu suosittelisi muuttoa äidin mukana. Yhteishuoltajuus ja 10 minuutin
        sopimuksesi jäisi aivan pelkäksi vitsiksi.

        Muuten olet neuvotellut erinomaisen sopimuksen. Onnittelut! Mikäli exäsi
        olisi riitauttanut jutun hän olisi saanut yksinhuollon, 300-400 euroa elatusmaksuja
        ja lapsen oikeus tavata sinua olisi KORKEINTAAN joka toinen viikko. Toivottavasti
        hän ei lue siis tätä.

        Kysymys on siitä, että kenenkään diplomatia- ja neuvottelutaidot eivät takaa
        mitään tässä oikeudellisessa tilanteessa, mikäli vastapuoli ei ole aikuinen tai
        riittää kun on riittävän ahne tai kostonhaluinen.

        Asenteesi, lähinnä tuo luottamus omiin kykyihisi, tuo mieleeni seuraava sketsin:

        "Kuka tahansa meistä voi olla tohvelisankari, riittää kun tekee ja toimii
        kuten (ex)vaimo sanoo" (Alivaltiosihteeri, suluissa nimimerkin oma lisäys.)

        Asiat muuttuvat kun riittävän moni ihminen pitää tilannetta riittävän kestämättömänä tai kansan oikesutajun vastaisena... ja varmasti on suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät asian täysin toisin kuin sinä (argumentoidaan, että paljon suurempi ongelma on saada lukemattomat etäisät tapaamaan ja osallistumaan lapsen elämään millään tavalla ...).

        Kuten monen muunkin asian yhteiskunnassa ... miksiköhän eivät muutu...

        Jos tällainen epätodennäköinen tilanne tulisi, niin sitten exäni kanssa asia parhain päin koetetaan sopia hakien ratkaisua joka lapsellemme on paras. Todennäköisempää on, että minä muuttaisin ulkomaille, jolloin tapaamiset yhtä lailla sovitaan.

        Tuskin sentään, parin varatuomarin voimin asiaa pohdittiin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä...

        Ei väliä ... saatan huvin vuoksi laittaa linkin hänelle ;-))

        Aivan, kuten mies joka välttelee vastuutaan vanhempana ja osuuttaan elatukseen, tai ei ole millään tavalla kiinnostunut lapsestaan ... Onhan sitä pahuutta maailmassa.

        ... taito onkin saada vaimo sanomaan omana ideanaan mitä mies tahtoo...


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Asiat muuttuvat kun riittävän moni ihminen pitää tilannetta riittävän kestämättömänä tai kansan oikesutajun vastaisena... ja varmasti on suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät asian täysin toisin kuin sinä (argumentoidaan, että paljon suurempi ongelma on saada lukemattomat etäisät tapaamaan ja osallistumaan lapsen elämään millään tavalla ...).

        Kuten monen muunkin asian yhteiskunnassa ... miksiköhän eivät muutu...

        Jos tällainen epätodennäköinen tilanne tulisi, niin sitten exäni kanssa asia parhain päin koetetaan sopia hakien ratkaisua joka lapsellemme on paras. Todennäköisempää on, että minä muuttaisin ulkomaille, jolloin tapaamiset yhtä lailla sovitaan.

        Tuskin sentään, parin varatuomarin voimin asiaa pohdittiin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä...

        Ei väliä ... saatan huvin vuoksi laittaa linkin hänelle ;-))

        Aivan, kuten mies joka välttelee vastuutaan vanhempana ja osuuttaan elatukseen, tai ei ole millään tavalla kiinnostunut lapsestaan ... Onhan sitä pahuutta maailmassa.

        ... taito onkin saada vaimo sanomaan omana ideanaan mitä mies tahtoo...

        Olet oikeassa tuossa joidenkin isien passiivisuudessa. Siinä vain on se
        ero tuohon edellä kertomaani, että aktiivisuuteen ei voi lainsäädännöllä
        vaikuttaa vaikka sitä yritettäisiinkin. Esimerkiksi jos lailla pakotettaisiin
        tapaamaan lastaan määrävälein, ei siitä kuitenkaan hyvää vanhemmutta tulisi.

        Hyvin usein edellä kuvattua lainsäädäntökeinoin
        ratkaisematonta asiaa käytetään jonkinlaisena käsittämätömänä verukkeena
        asiassa, joka olisi helposti korjattavissa. Juuri tähän naiset usein viittaavat.
        Eihän siinä ole mitään järkeä: miksi joku, joka haluaisi toteuttaa vanhemmuuttaan
        mahdollisimman hyvin, ei saisi sitä tehdä? Senkö vuoksi, ettei joku toinen niin
        halua syystä tai toisesta tehdä? Järki hoi! Ho Hoi! Sitä paitsi passiivisia isiä
        olisi huomattavn paljon vähemmän, mikäli asiat voitaisiin hoitaa asiallisesti myös
        sellaisessa tilanteessa, jossa toinen vanhemmista ei ole asiallinen. Usein
        tuon "passiivisuuden" taustalta löytyy todellisuudessa loputon määrä kärsimystä
        ja toivotonta yrittämistä.

        Tavallaan ymmärrän jollain tavoin niitä naisia, jotka pitävät tätä sinänsä suoraan
        laissa julkilausumatonta tilannetta jonkinlaisena "saavutettuna etuna" , tosin aivan
        moraalittomana ja vahingollisena mutta kuitenkin. Naiset voivat kohdata tilanteen
        ongelmallisuuden vasta seuraavilla tavoilla (ja silloin kyllä mieli muuttuu): isoäidit
        eivät saa tavata lainkaan poikiensa lapsia, uudet avo/aviovaimot näkevät ongelman
        tarpeeksi läheltä miehensä kautta tai nuoret naiset huomaavat kadottaneensa
        (sen hulluksi ja passiiviseksikin haukutun) ihan asiallisen isänsä aivan turhaan. Paljon potentiaalista
        hyvää vanhemmuutta ja rakkautta kadotettiin ihan turhaan. Toisen puolen asiassa saavat
        joskus kokea ne naiset, jotka omasta syystään tai jopa täysin syyttä, menetteävät
        lapsensa pakkohuostaanoton kautta. He ymmärtävät viimeistään silloin, mitä
        se tarkoittaa, kun "vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia" vaan on vain "lapsen oikeuksia".

        No, yhtä asiaa en kuitenkaan lainkaan ymmärrä: naisasiamiehiä. He ovat puonneet kelkasta
        aikoja sitten. Joko elämänkokemus on vähäistä tai puutteellista, heitä on kiusattu koulussa
        tms. Ne ehkä voivat selittää jotain. Todellisuudessa tässä maksetaan menneiden
        sukupolvien syntejä eli "lumihanki, kirves ja perhe" -juttuja, joita on aivan
        varmasti sattunut. Ongelma on vain siinä, että me nykyajan miehet tai nuoret poika-
        lapset emme voi kantaa vastuuta mahdollisista esi-isiemme synneistä.

        Suomi on monessa mielessä edistyksellinen maa. Täällä naiset ovat saaneet äänioikeude
        kansainvälisesti tarkasteltuna ensimmäisten maiden joukossa. Siihen tarvittiin
        valistuneita ja rohkeita naisia. Kaikki kunnia heille. He tekivät hyvää työtä (Minna Canth ym.)
        Aivan varmasti tarvittiin myös valistuneita ja oikeudentuntoisia miehiä, ei se muuten
        olisi onnistunut. Onneksi heitäkin riitti. Silloin naisasia-aktiiveja ärsytti suunnattomasti
        joidenkin kanssasisarien passiivisuus ja ymmärtämättömyys. Nyt ollaan tilanteessa, jossa
        työelämän tasa-arvoa on pyritty ja paljolti onnistuttukin korjaamaan. Samoin puututaan
        tiukasti parisuhteessa todettuun väkivaltaan. Kyllä tasa-arvon voisi ulottaa nyt
        myös perheoikeuteen. Ei siihen olisi estettä.

        Tosiasiassa homma muuttuukin koko ajan: yhä useammin lapset (isokin pesue)
        siirretään isälle, kun havaitaan, että toinen ei osoita huoltajalta vaadittavaa kypsyyttä
        tai on muutoin kykenemätön siihen tehtävään. Se vain saisi tapahtua aina silloin, kun
        näin havaitaan asiantilan olevan. Sillä olisi myös erinomainen pelotevaikutus ja sen kautta "huoltajuusriitoja"
        ennaltaehkäisevä vaikutus, joka tuottaisi paljon hyvää sekä lapsille että naisille
        ja miehille. Ei se juuri huvittaisi vedättää millään seikalla, jos siitä voisi joutua itse
        kärsimään. Nykyisen huolto- ja tapaamislain valmistelutyössä ja itse laissakin
        on osattu ottaa tämä huomioon eli lapsi tulisi määrätä sille vanhemmalle jonka
        kautta tapaaminen toisen vanhemman kanssa parhaiten onnistuu. Kunpa sitä vain
        paremmin noudatettaisiin.


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Asiat muuttuvat kun riittävän moni ihminen pitää tilannetta riittävän kestämättömänä tai kansan oikesutajun vastaisena... ja varmasti on suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät asian täysin toisin kuin sinä (argumentoidaan, että paljon suurempi ongelma on saada lukemattomat etäisät tapaamaan ja osallistumaan lapsen elämään millään tavalla ...).

        Kuten monen muunkin asian yhteiskunnassa ... miksiköhän eivät muutu...

        Jos tällainen epätodennäköinen tilanne tulisi, niin sitten exäni kanssa asia parhain päin koetetaan sopia hakien ratkaisua joka lapsellemme on paras. Todennäköisempää on, että minä muuttaisin ulkomaille, jolloin tapaamiset yhtä lailla sovitaan.

        Tuskin sentään, parin varatuomarin voimin asiaa pohdittiin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä...

        Ei väliä ... saatan huvin vuoksi laittaa linkin hänelle ;-))

        Aivan, kuten mies joka välttelee vastuutaan vanhempana ja osuuttaan elatukseen, tai ei ole millään tavalla kiinnostunut lapsestaan ... Onhan sitä pahuutta maailmassa.

        ... taito onkin saada vaimo sanomaan omana ideanaan mitä mies tahtoo...

        Lue historiaa ja havaitse, että asiat ovta muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa.

        Tuohon sä et usko itsekään. Sitä paitsi, jos sinä todella olet niin erinomainen, että kykenet toisen
        ihmisen mieltä (toisin kuin maailman muut ihmiset) suvereenisti hallitsemaan, pitäisikö oikeusvaje
        tästä merkillisestä (utopistisesta) syystä siis edelleen säilyttää? Tosiasia: sinä et
        välttämättä edes saisi koskaan tietää missä lapsesi olisi. Olet ehkä kuullut näistä kaappauksista?
        Itse koitan auttaa yhtä tapausta ulkomailla (en mainitse maata), toivottovasti onnistuisin, vaikka
        välillä meinaa usko loppua.

        Varatuomari, tohtori tai metsuri ei siinä heidän mielipiteillään ole suurta väliä. Tuomioistuinhan
        asian silloin ratkaisisi. 70/30-elatuskykysuhde viittaisi kohtuulliseen toimeentuloon, joten
        esimerkiksi 10-20% bruttotuloista laskentakaavaakin vielä joku tuomari soveltaa, mutta
        onhan siinä sen verran kieltämättä liioittelua, että kovaa vääntöä tarvittaisiin exältäsi
        yksinhuoltajuuden saavuttamiseen (pakollinen sosiaalitoimen selvitys, joka ottaa aikaa),
        mutta lopulta homma tod. näk. katsottaisiin niin "riitaiseksi", että yksinhuolto menisi
        luultavasti äidille. 300 euron elatusmaksu on todennäköisempi kuin 400 euron, mutta
        jälkimmäinenkin on mahdollinen.

        On toki ja kaikkea ei voi korjata, mutta tämä asia olisi helppo korjata ja sen
        seurauksen yksittäisten "pahisten" mahdollisuudet riehua vähenisivät.

        Näytä erityisesti tämä viimeinen kohta exällesi!


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Lue historiaa ja havaitse, että asiat ovta muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa.

        Tuohon sä et usko itsekään. Sitä paitsi, jos sinä todella olet niin erinomainen, että kykenet toisen
        ihmisen mieltä (toisin kuin maailman muut ihmiset) suvereenisti hallitsemaan, pitäisikö oikeusvaje
        tästä merkillisestä (utopistisesta) syystä siis edelleen säilyttää? Tosiasia: sinä et
        välttämättä edes saisi koskaan tietää missä lapsesi olisi. Olet ehkä kuullut näistä kaappauksista?
        Itse koitan auttaa yhtä tapausta ulkomailla (en mainitse maata), toivottovasti onnistuisin, vaikka
        välillä meinaa usko loppua.

        Varatuomari, tohtori tai metsuri ei siinä heidän mielipiteillään ole suurta väliä. Tuomioistuinhan
        asian silloin ratkaisisi. 70/30-elatuskykysuhde viittaisi kohtuulliseen toimeentuloon, joten
        esimerkiksi 10-20% bruttotuloista laskentakaavaakin vielä joku tuomari soveltaa, mutta
        onhan siinä sen verran kieltämättä liioittelua, että kovaa vääntöä tarvittaisiin exältäsi
        yksinhuoltajuuden saavuttamiseen (pakollinen sosiaalitoimen selvitys, joka ottaa aikaa),
        mutta lopulta homma tod. näk. katsottaisiin niin "riitaiseksi", että yksinhuolto menisi
        luultavasti äidille. 300 euron elatusmaksu on todennäköisempi kuin 400 euron, mutta
        jälkimmäinenkin on mahdollinen.

        On toki ja kaikkea ei voi korjata, mutta tämä asia olisi helppo korjata ja sen
        seurauksen yksittäisten "pahisten" mahdollisuudet riehua vähenisivät.

        Näytä erityisesti tämä viimeinen kohta exällesi!

        Kuvitteellisista henkilökohtaisista ongelmista en jaksa kirjoittaa, jos eteen sattuu niin sitten asia käsitellään parhain päin niillä eväillä mitä on ja yhteiskunnan normien mukaan... ei silloin muutakaan voi... yksilö siis.

        Siitä että niin huoltajuuskäytäntö riitatapauksissa kuin moni muukaan yhteiskuntamme normi ja käytäntö ei ole oikein, olen samaa mieltä. Hyvä jos muutosta havaittavissa.


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Kuvitteellisista henkilökohtaisista ongelmista en jaksa kirjoittaa, jos eteen sattuu niin sitten asia käsitellään parhain päin niillä eväillä mitä on ja yhteiskunnan normien mukaan... ei silloin muutakaan voi... yksilö siis.

        Siitä että niin huoltajuuskäytäntö riitatapauksissa kuin moni muukaan yhteiskuntamme normi ja käytäntö ei ole oikein, olen samaa mieltä. Hyvä jos muutosta havaittavissa.

        Olen havaitsevanani tiettyä rauhoittumista ja sovinnon halua viimeisimmässä viestissäsi. Hyvä niin. Samalla asetun itsekin jälleen vähemmän kärjekkääseen kielenkäyttöön, ja pyydän anteeksi, mikäli olen loukannut tai ärsyttänyt sinua. Samalla voi todeta aivan rehellisesti, että mikäli joku (kuka tahansa) olisi kertonut n. 10 vuotta sitten näistä tapahtumista, joita olen sittemmin itse nähnyt, en olisi alkuunkaan uskonut heitä. Nytkin ne tuntuvat uskomattomilta. Onneksi suurin osa lähipiirini avo- ja avioeroista on onnistunut kaikkien kannalta hyvin vanhempien kyettyä sopimaan asioista. Riidat taas ovat johtaneet aivan käsittämättömiin lopputilanteisiin. Vanhempana miehenä totean, että eron jälkeinen vanhemmuus on erityisen vaativa tehtävä, olipa sitten etä- tai lähivanhemman asemassa. Lisäksi kasvatustehtävä on niin moniulotteinen, ettei siinä liian taitavaksi voi oppiakaan. Kysymyksessä on myös pitkä aika eli ei kannata tuulettaa sadan metrin kohdalla, kun juostavana on täysi maraton. Epäkohtien kritiikkiä ei tulisi torjua sillä perusteella, että kritisoitavaa riittää. Tässä esittämässäni asiassa minua harmittaa eniten se, että se olisi niin helposti lainsäädäntöä kehittämällä ja tarkentamalla korjattavissa. Usko pois, todella paljolta murheelta ja traagisilta tapahtumilta voitaisiin välttyä! Tarvittaisiin siis paljon asiaan aidosti ja avoimesti paneutuvia miehiä sekä tietysti lisäksi myös naisia, jotta asia kehittyisi asialliseen, tasa-arvoisempaan ja hyvää vanhemmuutta tukevaan suuntaan. Onnea ja menestystä vaativaan mutta samalla niin palkitsevaan tehtävään eli hyvään vanhemmuuteen!


      • M36
        yh-isä kirjoitti:

        Olen havaitsevanani tiettyä rauhoittumista ja sovinnon halua viimeisimmässä viestissäsi. Hyvä niin. Samalla asetun itsekin jälleen vähemmän kärjekkääseen kielenkäyttöön, ja pyydän anteeksi, mikäli olen loukannut tai ärsyttänyt sinua. Samalla voi todeta aivan rehellisesti, että mikäli joku (kuka tahansa) olisi kertonut n. 10 vuotta sitten näistä tapahtumista, joita olen sittemmin itse nähnyt, en olisi alkuunkaan uskonut heitä. Nytkin ne tuntuvat uskomattomilta. Onneksi suurin osa lähipiirini avo- ja avioeroista on onnistunut kaikkien kannalta hyvin vanhempien kyettyä sopimaan asioista. Riidat taas ovat johtaneet aivan käsittämättömiin lopputilanteisiin. Vanhempana miehenä totean, että eron jälkeinen vanhemmuus on erityisen vaativa tehtävä, olipa sitten etä- tai lähivanhemman asemassa. Lisäksi kasvatustehtävä on niin moniulotteinen, ettei siinä liian taitavaksi voi oppiakaan. Kysymyksessä on myös pitkä aika eli ei kannata tuulettaa sadan metrin kohdalla, kun juostavana on täysi maraton. Epäkohtien kritiikkiä ei tulisi torjua sillä perusteella, että kritisoitavaa riittää. Tässä esittämässäni asiassa minua harmittaa eniten se, että se olisi niin helposti lainsäädäntöä kehittämällä ja tarkentamalla korjattavissa. Usko pois, todella paljolta murheelta ja traagisilta tapahtumilta voitaisiin välttyä! Tarvittaisiin siis paljon asiaan aidosti ja avoimesti paneutuvia miehiä sekä tietysti lisäksi myös naisia, jotta asia kehittyisi asialliseen, tasa-arvoisempaan ja hyvää vanhemmuutta tukevaan suuntaan. Onnea ja menestystä vaativaan mutta samalla niin palkitsevaan tehtävään eli hyvään vanhemmuuteen!

        ... jos netin keskustelupalstalla jostakin kunnolla loukkaantuu, niin ankeaa on elämä muutenkin ;-))

        No hard feelings ... asiat riitelee, ei miehet.

        Enkä sitä kiellä, etteikö tämän ketjun aikana oma tietämykseni asioista olisi hieman lisääntynyt ... tai paremminkin niiden moniulotteisuus ja erilaiset tavat miten asioita voidaan tarkastella (niin hyvin kuin huonostikin)


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        ... jos netin keskustelupalstalla jostakin kunnolla loukkaantuu, niin ankeaa on elämä muutenkin ;-))

        No hard feelings ... asiat riitelee, ei miehet.

        Enkä sitä kiellä, etteikö tämän ketjun aikana oma tietämykseni asioista olisi hieman lisääntynyt ... tai paremminkin niiden moniulotteisuus ja erilaiset tavat miten asioita voidaan tarkastella (niin hyvin kuin huonostikin)

        Niin, näyttäisi siltä, että meillä kummallakaan ei ole ihan niin "ankeaa", kun jaksamme täälläkin kirjoitella. Joillakin tosin todella on ja täysin ilman omaa syytään. Olen vain tälläinen yliempaattinen, parantumaton filantrooppi, joka ei jaksa katsella hermostumatta tuota viranomaisten täysin päätöntä kohellusta ja toilailua näissä lasten asioissa. Ei ole esim. kuin pari kuukautta, kun erään suurehkon kaupungin lastensuojelu pakkohuostaanotti kaksi lasta isältä, koska tämä ei halunnut palauttaa niitä suoraan äidille, vaan otti yhteyttä lastensuojeluun, kun isompi oli hakattu mustelmille äitinsä toimesta eikä siksi halunnut mennä sinne. Ainoa todellinen syy huostaanottoon oli se, että tilanteen jatkuessa sellaisena (eli lapset isällä), se olisi ehkä olosuhteiden muuttumattomuusperiaatteen mukaisesti jäänyt jatkuvaksi. Saman kaupungin lastensuojelu ei sen sijaan millään suostunut palauttamaan lapsia heidän isälleen (oli muuten ollut koti-isä, äiti oli ollut töissä), vaikka äiti oli heidät mitään sopimatta kaapannut kotoaan, äidistä oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia ja naapurit raportoivat vakavasta vapauden riistosta (lapset oli siis vangittuna äidillään etteivät he karkaisi isänsä luokse). Molempiin tapauksiin liittyy kaiken lisäksi niin valtavasti karmeita yksityiskohtia, ettet voisi koskaan kuvitellakaan enkä minäkään ellen olisi nähnyt itse. Niitä ei voi tässä kertoa, koska se rikkoisi näiden ihmisten yksityisyydensuojaa. Sukupuolirasismi ei ole myöskään vitsi. Luepa esimerkiksi ns. isätoimikunnan mietintö (Sosiaali- ja terveysministeriö, komiteamietintö 1/99), erityisesti 5. luku. Samankaltaisista erikoisista tapahtumienkuluista kertoo myös mm. "TV:stä tuttu" lastenpsykiatri kirjassaan "Yhdessä isän kanssa". Ne kaikki ovat sellaisia tapauksia, etteivät ne ehkä kunnolla "avaudu" ellei niitä mieti kunnolla. Monet sosiaaliviranomaiset (naiset) ovat kysyneet suoraan minulta, mikseivät miehet tee tälle asialle mitään. Näytin tätä kirjoitusketjuamme yhdelle heistä ja hän sanoi, että "No, nyt minä ymmärrän, miksi asiat korjautuvat niin hitaasti. Ovatko miehet todella noin sinisilmäisiä ja yksinkertaisia, etteivät tajua, mistä tässä on kysymys?" Sanoin, ettei pidä yleistää, koska juuri se aikaansaa sitä sukupuolirasismia. ;-)))


    • yh-isä

      Yhteishuoltajuutta ei ole vaikea saada, mikäli se sopii teille molemmille vanhemmille.
      Itse asiassa laki lähtee yhteishuollosta ensisijaisena ratkaisuna. Sitä pidetään
      siis parhaana vaihtoehtona ja useimmiten asia onkin juuri niin.
      Muissa sovittavissa asioissa viittaan M36-nimimerkin kanssa käymääni keskusteluun.
      Elatusmaksua maksetaan tavallisesti sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu
      suurimman osan ajasta ja jonne hänet on maistraatin merkintöjen mukaan määrätty
      asumaan.
      Koittakaa sopia asia yhdessä lapsen äidin kanssa ja vahvistuttakaa asiallinen sopimus
      lastensuojelussa ja elatusturvassa!!! Sopimuksen on parasta olla (toisin kuin
      lastenvalvojat laiskuuttaan väittävät) MAHDOLLISIMMAN YKSITYISKOHTAINEN ja
      pahimman varalta yksikäsitteinen eli täytäntöönpanokelpoinen.
      Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään lähtenyt siitä, ettei elatusmaksua tarvitse maksaa,
      mikäli kysymyksessä on jaettu asuminen esim. viikko/viikko-periaatteella. Ratkaisu on
      yleensä hyvä, mikäli lapsen kaikki muutkin henkilö- ja kaverisuhteet sekä koulu- ja
      päiväkotiasiat järjestyvät joustavasti.

      • m40

        Hei,
        On tilanne päällä (avoero) ja haluaisin sopia yhteishuoltajuuden, jaetun asumisen (vko/vko) ilman elareita (isommat kustannukset jaettaisiin esim. 4xvuosi), tarjoaisin kodin lapselle (lunastan itselleni). Mitä muita asioita pitää ottaa huomioon??

        Missä tilanteessa määräaikainen sopimus on tarpeen??
        Miten ulkopaikkakunnalle/ulkomaille muuttaminen??

        Olisiko sinulla valmista pohjaa "yksityiskohtaisesta sopimuksesta" ja elarien laskemisesta??

        Paljon kiitoksia etukäteen avusta!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe