Millaista skitsofrenia on ilman lääkitystä

Elämä ilman helpottavia lääkkeitä on täyttä helvettiä!

Lopetin juuri skitsofrenia lääkitykseni ja huomasin olevani ensikertaa täysin tärve. Kysyin myös asiaa kahdelta muulta persoonaltani, niin yksi oli samaa mieltä, mutta minun yliminä sanoi että laita kourallinen lääkettä suuhusi, nii tulee hyvä, en tietenkkään uskont vaan itse sanoin yliminälle alitajuntani kuullen, että tämä peli ei vetele, että minun selkäni takana puuhaillaan koko ajan ja aloin tulla epäluuloiseksi, mutta sain yliminäni ylipuhuttua, kun lupasin sille että se voi katsoa tänään salkkarit, mutta minä itse katson simpssonit eri kanavalta, mutta eri aikaan kun se tulee eriaikaan. Tuo aliminäni kaveri sivupersoona nyt minua kiusaa annan sille nyt selkään, kun se on tuhma. Ilman lääkkeitäkin pärjaä kunhan pitää kaikki persoonat pään sisällä järjestyksessä.

Cskitsmanille vaan tiedoksi ettei monipersoonaisuus kuulu skitsofreniaan vaan on oma tautinsa nimeltään dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Vanha nimike jakomielitauti vain on saanut kyseisen ennakkoluulon syntymään.

Lääkkeistä saa apua oireisiin (äänet, ahdistusym) mutta myös tekevät todella väsyneeksi,zombieksi kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella. Pillerien jätön jälkeen aistiharhat on palanneet ja mieliala seilaa mutta kykenee enenpään. Tietty useilla ne oireet on niin pahoja että lääkkeet on pakko ottaa mutta itse pärjään suhtkoht.

Eiköhän se voi olla erittäin hauskaa. Siis jos on täysin yksinäinen tapaus. Siinä on ystäviä seurana jatkuvasti. Turhaa mennä lääkkeillä pilaamaan sitä.

Skitsofrenia ilman lääkkeitä on yhtä helvettiä pelkoineen ja harhoineen.

Joo näin on, yhtä helvettiä ilman lääkkeitä pelkoineen ja harhoineen. Lääkkeet jeesaa olotilaa. Yksinäisyys on kaikkein pahinta.

Aloitin taas uudelleen seroquelin ja pro longin. Nukun 13 tuntia vuorokaudessa, en herää vaikka laitan kaksi kamalaäänistä herätyskelloa ja kännykän herätykseksi. Sitten vihdoin herätessä pyörrytyksentunnetta, heikotusta, ensimmäinen tunti menee kitatessa kahvia ja saadessa jonkunlaista heräämisentuntoa raajoihin. Olen turvoksissa ja lihonut, mikä on jännä, sillä jäin sairauslomalle ja tulot katkesi eikä ruokaa ole ylisyötäväksi. Olo on vetämätön, laiska, ajatus ei kulje, tunteita ei oikeastaan ole. Olen hidastunut ja pysäkin päässä täysstopista. Ei tää oo mun elämä, tää en oo mä...
Eikä ne äänet minnekkään ole kadonneet, vaimenneet vain, eikä todellisuudesta irtaantumisia enää tapahdu. Tapahtuisikin.
Miksi tätä nykyistä tilaani suositaan yli muiden vaihtoehtojen?
Mä en ole elossa!

Itse lopetin Leponexin muutama vuosi sitten, enkä ole sen jälkeen syönyt mitään lääkkeitä, ja olen tullut siihen lopputulokseen, ettei minulla ole skitsofreniaa.

Eli siis olen sitä mieltä, että jos on skitsofrenia, niin silloin ei tule toimeen ilman lääkkeitä.

Jos on riittävän kauan psykoosissa niin on vaara että tulee keskushermoston häiriöitä. Mää olin psykoosissa lähes vuoden yhtäjaksoisesti, ensimmäinen puoli vuotta siitä oli rankinta ja sit loppua kohti alkoi vaimenemaan. Niin mulla hävisi puhekyky, muisti ja hetkeksi liikuntakyky. Että silleen sitä voipi käydä jos on ilman hoitoa pitkän aikaa psykoosissa. Siitä kuntoutuminen vei sitten 1-2 vuotta, toisen vuoden tienoilla alkoi olla jo hyvin asiat, mut tosiaan alkuun oli ihan kamalaa kun ei ymmärtänyt mitä ihmiset puhuu eikä itse pysty tuottamaan puhetta, ja muisti takkusi. Onkohan kellään muulla ollut yhtä pahana. Nykyisin tarvitsen lääkettä varmaan vielä pitkän aikaa. Oli alkuun 20 mg olantsapiini, mut nyt puotettiin 15 mg:hen ja nyt on alkanut silloin tällöin olla taas niitä sairauden oireita, mut menettelee, haluan pysyä tässä lääkemäärässä enkä vähentää enää tai lisätä. Ainakin minä tarviin lääkkeen jotta todellisuudentaju pysyy kasassa.

Lääkkeiden aloittamisen jälkeen paluu normaaliin skitsoelämään ilman lääkkeitä voi olla sairastuneelle erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta koska tämän jälkeen luonnollisena pysyminen koetaan niin mahdottomaksi ja entistä rankemmaksi kuin ennen lääkkeiden aloittamista. Tällöin olisi parempi etteivät lääkkeet olisi ikinä hänen elämäänsä tulleetkaan.

Itelläkin kyllä toi Zyprexa väsyttää tosi paljon ja aamulla on tosi tokkurainen olo. Oon puhunu tästä terapeutille, mutta se on sitä mieltä ettei lääkkeitä kannata vähentää. Ei oo nyky lääketiede vielä niin pitkällä, että olis sellanen lääke skitsofreniaan, jossa ei olis mitään sivuvaikutuksia. Sanokaas nyt te joilla on skitsofreniaan taipumusta, että hakeudutteko tekin yksinäisyyteen ja onko teidän vaikea lähteä kotoa minnekään? Ite oon huomannu näitä piirteitä itestäni...

Olen lopettanut Risperdal-hoidon menestyksellisesti kun se ei ollut sopiva lääke. Olin Risperdalin lopettamisen jälkeen alle vuoden ilman lääkitystä ja nyt on mennyt syksystä Abilifyn kanssa ja menee ihan ok.

Kirjoittelen suht paljon juttuja kynällä ja paperilla kahvikuppi pöydän äärellä. Ajateltavaa siis riittää ja toisten ihmisten ymmärtäminen ja puheen tuotto sujuu suht ok Abilifyn kanssa. Huonommatkin ajat minulla on olleet kuin nyt.

Kun olin nyt ilman lääkitystä Risperdal-hoidon jälkeen niin olin uskomattomissa psykooseissa koko viime kesän. Minulla taitaa olla kuitenkin vahva keskushermosto kun se ei ole oikeastaan oireillut. Tsemppiä.

Söin zyprexaa 9 vuoden ajan ja kun vetelin viimeisiäni väsymyksen kanssa, kävin kyllä töissä mutta ajatus ei kulkenut, niin raahauduin yksityiselle psykiatrille joka ei ollenkaan suositellut sitä lääkettä, painokin oli noussut lähes 50 kiloa noina vuosina ja kuulin että tämä lääke lisää diabetesriskiä myös normaalipainossa pysyvillä.
Nyt olen syönyt peratsinia kaksi vuotta, uniongelmia on kun on stressiä ihmissuhteissa ja aikasemmin nukuin vain lääkkeen avulla, mutta nyt olen saanut elämäniloa takaisin, tosin välillä on masennusjaksoja johtuen juurikin niistä vaikeuksista ihmisten kanssa, mutta nyt sen ajan minkä olen hereillä todella olen hereillä enkä mieti milloin pääsisin takaisin nukkumaan.
Oireet eivät ole täysin kadonneet, diagnoosina oli ensin skitsofrenia ja se on vaihtunut skitsoaffektiiviseen persoonallisuuteen, merkityselämyksiä on vieläkin ja maagista ajattelua, mutta pyrin niitä keskusteluterapiassa käymään läpi toiveena että ne vähenisivät.
Lääkitys on nyt 60mg peratsin ja mielialoja tasaava truxal pienenä annoksena nukkumista parantamaan, ei juuri väsytä päivisin. Olen hyväksynyt että ilman lääkkeitä en pärjää, kokeiltiin tossa kesällä vain pientä annosta ja niinä kuukausina tulkitsin jo valon välähdyksenkin, puisen patsaan pään asennon tai kännykän piippaamisen liittyvän jotenkin johonkin tuntemaani toiseen ihmiseen tai minulle itselleni merkiksi jostain ajatuksestani jota juuri silloin ajattelin. "Mielenkiintoista" aikaa kaikinpuolin :P , mutta onnistuin sen aikana sotkemaan ihmissuhteitani joita en ole vielä nytkään pystynyt korjaamaan, suosittelen lääkettä kaikille niille joita se auttaa, jos olo on huono kannattaa ottaa lääkkeenvaihto esiin psykiatrin kanssa, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Aina voi olla joku toinen itselle paremmin sopiva vaihtoehto.