Nyt haluaisin kysya kaikilta masentuneilta syyn siihen, miksi olette masentuneet. Eli mistä se on alkanut ja miten se on jatkunut. Ja miten siitä on päästy yli (jos on)
Masentuneet!
utelias.
21354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Liian yksityiset on syyt, joten en kerro.
Kerro nyt , en mä kerro kellekään
Helvattu tänne Suoli24 psykopaateilleko pitäis alkaa kirjoittelemaan
synnintunnustuksia niin kuin jollekkin rippi-isälle, hah.
Pitää ainakin varautua siihen, että tämä maailman kuona-aines, elämän
sonta alkaa täällä sitten hyökkäillä - ja nää on muuten oikeasti rikollisia -
sua vastaan.
Mä pyrin kyllä omalta osaltani iskemään takas, tavalla tai toisella aina
kun tähän saastaan törmään, mutta tokkopa kaikki jaksaa aina näiden
pirun nettimätöäjien kanssa kisailla.
Siis mä vain haluaisin tietää eri syitä, mistä masentuu. Ja että eikai masennus uhkaa minua.
Alkoi siitä kun lapsena huusin keuhkojeni täydeltä eikä siihen reagoitu mitenkään, ja siitä kun lapsena yritin hakeutua ihmisten seuraan ja nämä ilmoittivat ettei kiinosta vitun vertaa joku hyödytön äpärä. Terveydestä ja hygieniastanikaan ei huoledittu. Minut olisi pitänyt ottaa huostaan vaan eipä otettu. Kouluja en saanut käytyä ja opiskelun lopetin kiusaamisen takia. Tästä ei pääse ikinä yli, tulen elämään yksinäisenä työkyvyttömyyseläkeläisenä lopun ikääni.
Harmillista. :( Tuntuu varmaan aika kurjalta kun masennus ei johdu itsestä
Kyllähän ne juuret ovat syvällä lapsuudessa: epävakaa kasvuympäristö,päihteidenkäyttäjä ja rikollisia aikuisia ympärillä,köyhyyttä ja ei hellyyttä tai vanhemman rakkautta ja huolenpitoa saatavilla. Vanhemmat mollasivat ja kannustusta ei tullut,ei varaa harrastuksiin.
Koulussa kiusattiin tämän takia.
Pohjalla siis kehittymätön itsetunto ja tämän takia arka ja ujo ja sosiaaliset suhteet haastavia,koska ei joko luota ihmisiin tai sitten luottaa liikaa ja tulee hyväksikäytetyksi.
Voi olla lapsuudesta asti juontavat juuret masennukselle, muttei välttämättä näin ole. Ihmisen keskushermosto on omituinen kokonaisuus. Voi olla täysin sisäsyntyisiäkin depressioita, joissa ei ole mitään traumahistoriaa tai laukaisevaa kolhua itsetunnolle (reaktiivinen depressio). Ihminen vain masentuu, aivan samoin kuin jotkut ovat bipolaarisia eli kaksisuuntaisia - ei sillekään ole muuta selitystä kuin perimä ja biologia.
Sairastuin masennukseen 9-vuotiaana. Syyt väkivalta niin henkinen kuin fyysinenkin. 32-vuotiaana minulla todettiin bipo ja persoonallisuushäiriöitä.
Kiusaaminen yläasteiässä, aikuisiällä liiallinen kiltteys, vaikea parisuhde, äkillinen isän kuolema, avioero... Masennus laukesi sitten aikuisiällä ja pari vuotta olen nyt tarponut tässä suossa. Toisaalta olen kiitollinen, että olen uskaltanut tunnustaa asian enkä ole kiltisti vaan yrittänyt hokea itselleni että "kaikki on hyvin, kaikki on hyvin". Mutta tästä vielä noustaan! :)
Tuntuu tosi pahalta lukea, että jotkut ovat jo lapsena sairastuneet :( Paljon, paljon voimia teille ja kaikkea mahdollista hyvää!
Enpä usko, että kukaan voi sanoa tiettyä syytä. Mulla on asiat hyvin ja olen silti masentunut, on ihmisiä joilla on ollut kaamea lapsuus yms, sairauksia ja vaikka mitä eivätkä he ole masentuneita. Ehkä se vaan on niin,että kun ei ole ns."oikeita" ongelmia niin on sitten aikaa voida henkisesti huonosti ja miettiä jatkuvasti mikä minussa on vikana ja miltä minusta tuntuu..turhanpäiväistä emotionaalista tunneajattelua.
Helvetillinen nuoruus monesta eri syystä. Kyl se jälkensä jättää, kun vanhemmat melkein tappavat toisensa, joutuu koulukiusatuksi ym. kivaa.
Terveisiä kotiin... Olisin mielelläni syntynyt toisenlaiseen perheeseen!!
Minä en olisi halunnut syntyä ollenkaan. Mikään ei kiinnosta, mitään en jaksa,mikään ei myöskään koskaan ole onnistunut mitä on yrittänyt. Jos on odotuksia jonkun asian tai minkä hyvänsä suhteen, niin varmasti pettyy ja jos taas ei ole mitään, niin kaikki tuntuu liian merkityksettömältä.En juurikaan pohdi menneisyyttä, se on siellä takana ja niin saa ollakin , mutta en myöskään näe valoa tulevaisuudessa, koska tunnen ,että en olen kykenemätön, koskaan muuttamaan tätä elämääni mihinkään suuntaan,en vain pysty yksin tekemään niitä asioita joita ehkä todella haluaisin ja näin tuntuu, että en halua toisinaan jatkaa ollenkaan. En siis pysty tyytymään tähän tilanteeseen enkä muuttamaan sitä ja tämä on jatkunut vuosikausia, yhtä kehää.
Kyllä varmaan jälkensä jättää, mutta ei kaikilla masennuspotilailla ole tällaisia kokemuksia.
Toisaalta lapsuudessa ja nuoruudessa koetut asiat voivat aiheuttaa jotain ihan eri oireita ja problematiikkaa kuin masennuksen tai masennustaipumuksen.
Me olemme kuitenkin erilaisia jo lähtökohtaisesti. Biologialle me emme voi mitään.
Oon polttanu urakalla siltoja takanani, mut eipä historiaansa pääse karkuun, vaikka muuttais kuuhun!!!!!!!!!
masennus miulle todettii n.puol vuotta sitte, oon kolementoista, ja syitäki tähä miun masennukseen löytyy. miun vanhemmat on riielly joka helevetin päivä, miun syntymästä asti, väkivallan ja huuon keskellä siis olen eläny tähänki päevää asti. "ystävvii" mennee ja tullee. ja kaepa se on alkoholiki vieny osansa. laitoksee on pitäny miutki viiä, mutta mittää ei tapahu. helevetti halluisi vaa poes kottoo. ihanku tässäki oes kaikki, mulle toettiin aivosyöpä, viikko kaks sitte, että tulevaisuuski valosa. alkoholi vieny tässä kaeke kunnian, ette kiitos vitusti, se kukapi kohtalloo ohjee. kiusattu ei olla miuaa koskaa, mutta vittu dissattaa siitä, kuenka minä savonkielt viennä iha huomaamattaa. niiestä en oekei välitä, mutta kyl sekki vielillä masentaapi. pahhoillani oon jos ei kukkee saa miu savosta selevee, mut en mie iha täys savvoo tiessäkää puhu, yrite vaa saaha tämenki selevemmäks.
haukkuminen, kiusaaminen, pelottavat ihmiset, huumeet nuorena, itsensäpaljastajat, suku, syrjiminen, turhautuminen, sairaukset, kuolema... vähän kaikki, mutta olen onneksi aloittanut hoidon( 14v.) lääkäri miettii lääkkeitä mutta empä nyt tiiä
huomasin pari päivää sitten että olin n. 5v. piirtänyt vihkoon panssarivaunuja jotka tykitti ja sotilaita jotka käytti aseita.. eikö yleensä piirretä prinsessoja?... itkin jo silloin hieman, mutta oireet tulivat vasta ehkä 10-11 v.? :(
18v ja mullakin oli rankka lapsuus: alkoholistivanhemmat, perheväkivalta, muuttoja paikasta toiseen, köyhyys, koulukiusaamista (henkistä ja fyysistä), keskittymisongelmia. Mulla on vaan negatiivisia ajatuksia lapsuudesta. Koskaan ei muistaakseni ollut hyvä olla, ei rakkautta, ei mitään positiivista. Aina sai pelätä, koulussa ja kotona. Mielestäni oon ollut koko elämäni masentunut eikä loppua sille näy.
Tunneköyhä ja alistava perhetausta, liian monta epäonnistumista, haavoittavaa sanaa ja vähättelyä takana. Ehkä olen vetänyt puoleeni vääriä ihmisiä, lähinnä ollut vain hyväksikäyttöä tai muuten epätasapainoisia yksilöitä ympärillä. Normaaleja pari- tai ihmissuhteita en lapsuuden kaveruuksien jälkeen ole juuri kokenut. Aikani tässä olen yrittänyt saada itseäni pinnalle, jokaikisessä yrityksessä epäonnistunut. Nyt on kaikki sillat poltettu ja ovet suljettu perässä. Yhtään läheistä ihmistä ei ole, työkyky ja mielenterveys alkaa lopullisesti mennä. Hyvä kun pääsen enää ihmisten ilmoillekaan. Talven ja pakkasten tullen taidankin juoda itseni humalaan, nukahtaa hankeen ja antaa valkoisen lumivaipan peitellä minut ikuiseen uneen.