Minkä takia sinä et kerro ihastuksellesi pitäväsi hänestä?
Minä en sen takia koska hän on tavallaan minun opettajani, mutta ei kauaa enään.
Enpä taida silti uskaltaa kertoa hänelle mitään, on tuota ikäeroakin ja monet merkit viittaa siihen ettei hän ole kiinnostunut minusta :/
Minä en sen takia koska hän on tavallaan minun opettajani, mutta ei kauaa enään.
Enpä taida silti uskaltaa kertoa hänelle mitään, on tuota ikäeroakin ja monet merkit viittaa siihen ettei hän ole kiinnostunut minusta :/
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sinä ja sinun "enään". Yksi joka täyttää nämä palstat. Joka paikassa näkee tuota väärin kirjoitettua pskaa.
varmaan serkuksia!
koska en halua satuttaa hänen vaimoaan ja pieniä lapsiaan.
Mikset kerro, pääset eteen päin.
On niin paljon nuorempi mies. Siksi.
Minä en kertonut, koska kaikkien merkkien mukaan nainen ei ollut kiinnostunut.
Olen ollut ihastunut ja myös muhun on oltu ihastuttu, on aika järkyttävä ero siinä miten kiinnostuneelta nainen vaikuttaa, se kehen minä olin ihastunut ei kysellyt oikeastaan ikinä mitään muuta kun peruskohteliaisuudet, mutta tämä minuun ihastunut nainen kyseli kaikesta kaiken ja hakeutui lähelle kun taas tämä nainen johon minä olin ihastunut lähti kerran jopa karkuun :D
Koska nainen kattelee aina muualle :D
Peräti tarkoituksella etten sanoisi.
tuo nainen, joka katselee aina muualle. Käännän katseeni, koska pelkään tajuttomasti...Osittain siksi, koska olen varattu...en saisi...osittain siksi, että olet vain niin harvinaislaatuisen upea ilmestys.
Koska hän on exäni ja nykyään parisuhteessa. Olen kuitenkin nykyään hänen kaverinsa, mutta haluisin enemmän. Pelkään kertoa hänelle asiasta.
Mitä kannattaisi tehdä?
Mä olen mies ja törmänny reilun 20v aikana samaan asiaan kahdella eri tapaa ja kummallakin kertaa tulos on sama. Asia ei edennyt mihinkää.... toinen halus ehkä "kaiken" ja toinen vain ehkä olis halunnut pelkkää seksiä.
Toinen kertoo asiansa kerralla suoraa kasvotusten ja toinen pari vuotta myöhemmin kun enää ei mitää ollut tehtvävänä hänen omasta muuttuneesta tilanteesta johtuen.
En tiedä miten asia olis pitäny sit kohdata. Olisko riittänyt yks ihminen joka olis vain tullut lähemmäksi ilman suoria sanoja ja ajan kanssa toteuttanut tuon leikin ja sen jälkeen sitten vasta alkanut miettiä muuta vakavaa.........
Koska mies on pomoni ja varattu.
Koksa hän on hyvä ystäväni ja tärkeä ystäväni, enkä halua pilata ystävyyttä yrittämällä jotain.
Onko kumpikaan teistä varattu? Jos ei niin anna mennä vuan!
Ei ole minun tietääkseni. Katsotaan jos saisin joskus jotain aikaan. Ei ole tehnyt hänkään mitään. Ehkä se kertoo siitä ettei häntä kiinnosta?
Siksi. En omista hänen puhelinnumeroaan ja työpuhelimeen en viitsi soittaa. S-postiossua ei ole ja se olisi jotenkin tyhmä tapa lähestyä. Facessa ei olla kavereita, ei tunneta edes toisiamme kuin nimiltä korkeintaan.
Minulla salainen numero, niin taitaa hänelläkin olla. Muutenkin olen vanhan aikainen nainen, mies ottaa yhteyttä jos haluaa :D Nähdään todella harvoin.
Minä en kerro ihastukselleni siksi, että minun pitäisi olla hänen kanssaan samassa tilassa sen jälkeen, enkä ikinä voisi unohtaa sitä torjumista. Siksi.
Mutta kun saan työpaikan toisesta kaupungista, kerron hänelle ennen lähtöäni.
Minullakin on ikäeroa omaan ihastukseeni.
Aina syitä löytyy.Kohta taitaa räjähtää vasen kylkikin.
Siksi etten haluaisi sitä pudotusta liian korkealta. Hän haluaa olla vain ystävä... luulisin. Hän on niin hyvä, niin fiksu, suloinen.. en voi ajatella mitään muuta. Mutta en vain ole hänen tasoisensa. Paras pitää suunsa kiinni...
Mä oon nyt päättänyt. Että jollain tavoin otan asian puheeksi heti kun saan siihen järkevän tilaisuuden. Niin että ollaan kahdestaan ja rauhassa ja ei ole liian kiire tai väsy tms. Eikä liian herkkä hetki, jota ei halua pilata. :) Toivottavastí se hyvä tilanne sanoa tulee kuitenkin suht pian, ettei asiat taas jotenkin muutu tai monimutkaistu tai päättäväisyyteni horju. Oon miettinyt tätä nyt joitain päiviä ja niin se täytyy tehdä. Enkä halua tehdä sitä muuten kun kasvokkain, koska haluan nähdä hänen reaktionsa heti.
En tiedä oletko sinä se minun hän, jolle vastasin, mutta johonkin halusin tän sanoa.
Voi vaan toivoa, että nimenomaan se oma "Hän" ois tämmösen kirjottanu.
Epätietoisuudessa roikuttu jo kohta kolme viikkoa tai enemmänkin. Vilkuilla kyseinen kyllä uskaltaa (ei siinä ettäkö se haittaisi) muttei jutella. Turhauttavaa, kun kyseistä näkee 5 kertaa viikossa, mutta en ikinä saa avatuksi suutani. Jälkiviisas kun olen. Ja vaikka keksisinkin siinä tilanteessa jotain sanottavaa, nii tuskin uskaltaisin.
Monta saumaa sillä on ollu tulla juttelemaan ihan kahestaan, kasvokkain. Helvetin monta, ku aattelee. Eipä oo elettäkään tehny keskustelua aloittaakseen. Pitemmän päälle tää joka päivänen pettyminen ja siitä seuraava turhautuminen alkaa masentamaan. Tännäänki tuli niin tyhjästä kauhia olo, ku näin sen aulassa; vilkas minnuun päin ja lähti sitte muualle. Toki näitä tilanteita on toistunu tähän mennessä monta kertaa, mutta tällä kertaa se sivalsi pahemmin. En tiiä miksi, ehkä väsymyski painaa. Ja ei oo ees facebookissa tullu juttelemaan. Saa nähä kuinka kauan tätä toivoa jaksaa elätellä.
En ole se sinun hän. Ei sovi kuvaukseen. Niin ja nainen olen, kuten sinäkin, luulen.
Mun ihastus kyllä melko varmasti tietää että omistaa ihailijan, eli minut...
Mutta kertominen, suunsa avaaminen, että voi olla VAIKEATA. Sais joskus edes moikattua oma-aloitteisesti, prkl sentään. No ei kai vaan auta kun katsella ja punastella ja täristä jajajajajaja......................................
Ihana olet joka tapauksessa, ikäväkin olis.