Olen utelias. Tavallaan haluaisin tietää, millainen hän on joka valloitti sydämesi. Hän joka sai lämmön tunteen tulvahtamaan ruumiiseesi, veret virtaamaan kohisten ja sydämen läpättämään. Tunsin jännityksen eilen. Jokaisessa lihaksessa ja levollisuuden tänään. Tuuli puhaltaa lempeästi. Rauha ympäröi kaikkialla. Asiahan on nyt niinkuin pitää. Salaisuudet eivät paljastu, ne unohtuvat. Ennen pitkää. Purjeet ylhäällä, leppeillä laineilla odotan, uutta tuulta. Ken on joskus yrittänyt käskeä tuulta, tietää, että se on kuin epätoivoisesti vaatisi rakkautta. Yhtä tyhjän kanssa. Vie voimat, syöksee syvemmälle kierteeseen. Rakkaus on kuin tuuli. Sitä voi yrittää käskeä, vaikka sen turhaksi tietää. Järkevintä on asettua mukavasti, painopisteensä päälle ja antaa meren kannatella. Odottaa rauhassa, suotuisaa ilmaa.
Pakko myöntää.
Lastu lainehilla
21260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
että on tuulia, jotka vievät aluksen satamaan ja toisia, jotka vievät karille ;)
miten toi kuulu alotukseen kun ap on utelias tietämään millainen sen yhden ihminen on !
Mulla on ankkuri ja luotsi. Ankkuri on ne isot kivet, jotka olen elämääni kerännyt. Luotsi on tieto minusta. Siitä kuka olen ja mitä tarvitsen. Löydän kyllä satamaan. En anna entiselle elämälle valtaa.
No tottavie olen.
olisi.
Kauniisti sanottu, ajateltu :). Jokaisrlla on eväitä repussa oman elämänsä luotsaamisen, täytyy vain uskoa itseensä.
Salaisuudet vaipuu unholaan kun on aika. Mitäpä sitä itseään kiusaamaan.
Juttujasi oli silti hauska lukea,niitä positiivisia.
ja ihan sinäkö tunnistat täällä mikä juttu on kenenkin, älä höpäjä.
Jospa joku oli vaan oikeaan aikaan oikeassa paikssa ja tarjosi konkreettista apua ja rakkautta silloin kun toinen sitä tarvitsi?
Kauniita sanoja mutta kenelle ja keneltä?
Tuultahan se vaan on joka netissä vinkuu?
Ai läheisyyttä niinkuin seksiä. Apua ja rakkautta. Ei sitä tarvi puolustella. Ihan hyväksyttävää se on. Mietin vain millainen hän on. En nää omaa kaivattuani nyt vähään aikaan. Tekisi kyllä hyvää.
Juu, läheisyyttä ja apua, polttopuita ja kauppakassin kantoa.
Se on paljon se.
Tuulihan se vaan kuiskuttelee
ihmiset luulee tietävänsä toisten asiota,vaikka vanha sananlasku sanoo:luulo ei ole tiedon väärti.
Ja aina on epäileviä Tuomaksia...
Ja sianporsaita jotka menevät toisten mukana kaivoon.
Ja ihmisiä jotka tavoittelevat omaa etuaan.
Ja ihmisiä jotka eivät kestä toisten onnea.
Miten se on nii vaikeaa olla ihminen ihmiselle.
Hymy jonka lähetät maailmalle palaa luoksesi.
Ja sitten on se viheliäinen karman laki.
Ja äiti Amman.Halatkaa nyt toisianne hyvät ihmiset. Antakaa hyvän kiertää
Ymmärrän että välillä ottaa pattiin mutta pitääkö sitä olla pahantahtoinen,se ei oo koskaan johtanut mihinkään hyvään.
Voi suuttua,kovastikkin.
Mutta pahantahtoisuus,sitä en ymmärrä, enkä oikeen hyväksy.
Hän on mies.
Hän katsoo aina niin lämpimästi ja hymyilee.
Joskus huomaan hänen vilkaisevan minua salaa, yrittää tehdä sen niin salaa, etten mukamas mitään huomaisi.
Hän on lämmin ja kiltti
Merimies ei pyydä tuulta, hän opettelee purjehtimaan.
Voittaja saa yleensä kauneimman timantin
Aloittajan teksti antoi aiheen mietinnälle.
Jos juuri nyt onkin sopiva tuulen vire - niin hienovarainen ja lempeä, että et sitä osaa edes havaita, ellet ole tarkkana. Jos et hangoittele vastaan, se kuljettaa oikeaan suuntaan ja rauhalliseen satamaan.
Elämän suurimmat asiat ovat arvoituksellisia ja aukeavat usein hiljaisuudessa yksin mietiskellen. Pienet pysähdykset saattavat hidastaa kulkua, mutta jälkeenpäin saattaakin nähdä, että ne olivatkin hyväksi.
Rakkaus ei häviä mihinkään matkatessa, se muuttaa matkaajaa - sitä lastua laineilla ja tätä lastun tarkkailijaa - kärsivällisemmäksi ja toivon mukaan elämää ymmärtävämmäksi. Ihmeellinen rakkaus, elämää suurempaa!
Olen syvissä mietteissä. Tyynissä vesissä. Ehkä seuraavan salmen takana onkin taas Bermudan kolmio. Onko se kuitenkaan, purteni mun, vielä merikelpoinen.
pitää miettiä asiat molempien kantilta, ei vain omalta kannaltaan. Jos matka kestää liian kauan niin silloin se rakkauskin voi kyllä hävitä tai toinen on ainakin pidettävä ajan tasalla että tulossa ollaan mutta voi kestää.
Mutta yksin hiljaisuuteen ja tyhjyyteen ei saa jättää koska se tietää hankaluuksia.
asioista on keskustella sen toisen ihmisen kanssa matkan aikanakin, puhutko sinä noista koskaan hänelle vai vaikenetko ?
Tuossa ainakin puhuit vain itseäsi ajatellen mutta minne unohdit sen toisen ?