Asun tätini kanssa kahdestaan omistamallamme maatilalla jossa on tätini lisäksi osakkaana myös veljeni, joka tosin asuu eri paikkakunnalla. Isäni kuoltua äitini muutti pois täältä ja tätini ei ole koskaan voinut sietää äitiäni eikä näin ollen myöskään minua koska muistutan kuulemma liikaa äitiä..hän ei edes hyväksy sitä, että pidän yhteyttä äitiini millään tavoin.. . Nyt muutaman kuukauden aikana tästä elämisestä täällä on tullut yhtä helvettiä, koska tätini haukkuu ja arvostelee minua joka asiasta..tein sitten mitä hyvänsä, kuvittelee että olen muka luopunut omasta osuudestani tilaa kohtaan vaikka en ole edes ajatellutkaan asiaa. Olen saanut kuulla jos jonkinlaista haukkumista ja muuta nälvimistä.. En yksinkertaisesti vaan jaksa kohta yhtään mitään..välillä jopa toivoisin, etten olisi edes olemassa niin kaikilla olisi parempi olla.. En enää tosiaankaan tiedä mitä voin tässä tilanteessa tehdä.. Mielenterveys ainakin menee, jos tätä vielä kauan jatkuu.. Jos joku viitsisi antaa neuvoja miten toimia tässä niin olisin kiitollinen..
Iso ongelma..
toivoton..
696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko keskustella yhdessä veljesi kanssa ongelmastasi?
Ottaisitte tätisi puhutteluun ja kertoisitte miltä sinusta tuntuu.
Jos on kova pistämään hanttiin (tämä täti), ilmoita että myyt osuutesi ja lähdet.
Luulisi pistävän ajattelemaan asiaa uudestaan ja käytöstään.
Älä alistu vaan pidä pintasi, et ole heikoilla.
Jos et saa veljestäsi apuja, käännyt kuntasi sosiaaliviraston puoleen, josko osaisivat sieltä neuvoa enemmän.
Lääkärille voit myös kertoa ahdistuksestasi.
Tsemppiä!
Veljestä ei tosiaankaan ole apua,koska tätini on onnistunut hänet käännyttämään omalle puolelleen.. Kaikista pahimmalle tässä kuitenkin tuntuu se, että hän vihaa minua sen takia että muistutan äitiä.. en voi asialle mitään jos näytän äidiltäni... tuntuu pahalta myös äitini puolesta. Olen kuulemma tätini painajainen jo pelkällä olemassaolollani..Hän on kyllä kaikista pienimmällä osuudella kiinni tässä tilassa mutta näkisin kyllä tässä vaiheessa kaikkein parhaimmaksi vaihtoehdoksi lähteä täältä pois.. Kiitos neuvoista.. ehkäpä sitten soitan sosiaalivirastoon ja kysyn mitä tehdä :)
Muuta pois sieltä! Mikään ei ole sen arvoista, että oma elämä menee pilalle! Ei mitään järkeä jäädä kuuntelemaan paskaa. Pistä luu kurkkuun tädillesi ja pistä hänet koville. Itse muutin yläasteikäisenä pois äitini luota,kun hän koko lapsuuteni siihen asti purki pahaa oloaan minuun aivan järkyttävillä tavoilla. Jos olisin jäänyt sinne,olisin joko kuollut tai mielisairaalassa.
Joo..niin se varmasti pitää tehdä koska tässä on jo jonkun aikaa ollut masentunut niin en tosiaankaan jaksa kuunnella kenenkään arvosteluja. Toivoisin vaan että tätini saisi jollakin tavalla oppia käytöksestään..
Elämä pitää huolen tätisi opettamisesta, keskity sinä luomaan itsellesi parempi huominen.
Voimia!
Tuollaisissa ihmissuhdesotkuissa hyvä apu löytyy perheasian neuvottelukeskuksesta. Niitä on suurimmilla paikkakunnilla ja ylläpitäjänä on seurakunta. Ei maksa mitään, siis ilmaista asiantuntija apua. Ei tartte kuulua kirkkoon eikä olla uskovainen.
Olet joutunut henkisesti epävakaan tätisi likasangoksi. Koeta päästä muualle asumaan.