tänään mun sydän särkyi. tietääkö joku tunteen kun suurinosa elämän ihmisistä ovat olleet vain karvaita pettymyksiä? ja tämä tunne tulee ihan lapsuudesta asti. isä alkoholisti. alkoholisti isäpuolia.. ei niin tervejärkinen äitikään. ja muutettiin useasti.. eli eipä paljon kerennyt luomaan niitä kestäviä ystävyyssuhteita. mulla on ainoastaan yksi hyvä ystävä.. minkä tiedän että on ja pysyy♥ ja lapset on mulle kaikki kaikessa. ja sisarukset♥
mutta mites nämä muut ihmiset? mieskin todisti tässä vuoden aikana että ei merkkaa mitään yhteinen elämä. valehdellut ja tehnyt mitä lystää. ja minä yrittäny ymmärtää ja antaa tilaa.. jne. ei auttanu. nyt rukoilee että jaksisin vielä mutta kysynpä vain että millä voimilla?
ja miksi mun sydän särkyi tänään? sain lähiaikoina uuden kaverin ja ajattelin että onpa ihana ihminen.. tämän haluaisin pitää mun elämässä jos vain mahdollista.. mutta mitä tekee hän? ilmoitti ettei halua olla enää tekemisissä koska pelkää että tunteet voimistuu liikaa ja yksi asia johtaa toiseen tms. huh sanon minä. nytkö jo on ulkonäkökin este ystävyys suhteiden kehittymiselle? voivoi. tai sitten se oli vaan tekosyy..:( mun kyl musta tuntuu että alan pikkuhiljaa masentumaan vaikka tähän asti on jaksanu olla suht positiivinen ja ymmärtäväinen.
että tässäkö se oli.. pidän ne lähellä ketkä on ja en yritä enää enempää? lapset, sisarukset.. äiti ja yksi ystävä♥
mutta mites nämä muut ihmiset? mieskin todisti tässä vuoden aikana että ei merkkaa mitään yhteinen elämä. valehdellut ja tehnyt mitä lystää. ja minä yrittäny ymmärtää ja antaa tilaa.. jne. ei auttanu. nyt rukoilee että jaksisin vielä mutta kysynpä vain että millä voimilla?
ja miksi mun sydän särkyi tänään? sain lähiaikoina uuden kaverin ja ajattelin että onpa ihana ihminen.. tämän haluaisin pitää mun elämässä jos vain mahdollista.. mutta mitä tekee hän? ilmoitti ettei halua olla enää tekemisissä koska pelkää että tunteet voimistuu liikaa ja yksi asia johtaa toiseen tms. huh sanon minä. nytkö jo on ulkonäkökin este ystävyys suhteiden kehittymiselle? voivoi. tai sitten se oli vaan tekosyy..:( mun kyl musta tuntuu että alan pikkuhiljaa masentumaan vaikka tähän asti on jaksanu olla suht positiivinen ja ymmärtäväinen.
että tässäkö se oli.. pidän ne lähellä ketkä on ja en yritä enää enempää? lapset, sisarukset.. äiti ja yksi ystävä♥
Vastaukset 5
Vanhimmat
näin se on tehtävä.
Olen ollut aikalailla samanlaisessa tilanteessa. Laita vaikka sp-osoite tai jotain, jos kaipaat ystävää.
Syytätkö sinä lapsuuttasi? Aloitat ainakin sillä kovin vahvasti.
On olemassa paljon aikuisia ihmisiä ,joilla on ollut vieläkin vaikeampi lapsuus, mutta heistä on tullut sosiaalisia ja menestyviä.
Eikö sinussa ole mitään sellaista, että ystävät sinua karttavat?
en syytä lapsuutta. päin vastoin olen aina kokenut saavani siitä voimaa. ja koen että olen kyllä muuten menestynyt elämässä.. ja on avaimet hyvään elämään. täytyy vain hyväksyä tämä yksinäisyys ja se etten ainakaan jatkossa luota ihmisiin niin paljon kuin ennen. parempi pitää välimatka. ja olla kiitolline niistä asioista mitä jo on. kyllä tämä tästä. eilinen vain oli rankka päivä.. mutta onneksi olen kuitenkin pohjimmiltani optimisti. "henkisesti pohjalta" on hyvä ponnistaa.. suunta ei ole kuin ylöspäin. hyvää jatkoa teille ymmärtäville ja empaatikoille ♥
Sä ajattelet ja analysoit liikaa. Anna elämän viedä, ei sitä kannata liikoja pähkäillä.