Jeesus on KOKO MAAILMAN Vapahtaja. JOKAINEN joka häneen uskoo, tulee HÄNESSÄ vanhurskaaksi. - Aivan kuten Raamattu opettaa!
Eri asia on, että eri herätysliikkeillä ja kirkkokunnilla on oma yksilöllinen IDENTITEETTINSÄ, siis esimerkiksi erilaiset jumalanpalvelusmenot.
Perusharha monilla herätysliikkeillä on osittain omiin tekoihin perustuva vanhurskaus.
Kristinuskossa JUMALA YKSIN vanhurskauttaa ihmisen, USKON JA KASTEEN kautta.
Jos vanhurskauttamisoppiin tulee vika, kuten usein on käynyt, silloin koko hengellisen elämän rakennus lähtee kasvamaan vinoon.
Autuudesta iloitsemisen ja Jumalan ylistämisen sijaan alkaa kisailu siitä millaisia ihmisen omia tekoja, (parannuksen tekoja ja hyvä töitä), tarvitaan ja kuinka paljon niitä tarvitaan, jotta Jumala voisi sen jälkeen vanhurskauttaa syntisen. Tällainen synerginen vanhurskauttamisoppi ei ole Jumalasta, vaan oman vanhurskauden perkeleestä lähtöisin.
Piru keksii kyllä voimakkaita hengellisiä nimiä omanvanhurskauden palvelemiselle, "pyhityselämä" ja "uskon kilvoitus" ovat tyypillisimpiä harhaanjohtavia nimityksiä.
Kun ihminen on tullut Jumalan armosta Kristuksen tähden uskon kautta vanhurskaaksi, niin se on siinä, kuten urheiluselostajana tunnettu Mertaranta
ruukaa sanoa penaltysta. Olet saavuttanut päämaalin, olet vanhurskas pyhä ja puhdas, - et itsessäsi, vaan Kristuksessa Jeesuksessa.
Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta ei yksikään ihminen pysty parantamaan, mutta kieltäytymään siitä kyllä pystyy hyvin helposti, tarjoamalla omaa vanhurskauttaan Kristuksen vanhurskauden sekaan. Ja näitä veijareita riittää, vaikka se on Jumalan pilkkaamista. Jumalan lahjat eivät ole kauppatavaraa joita ihminen voisi ostaa omilla ansioillaan!!!
Itsetarkkailuun ja itsekontrolliin autuutensa perustavilta puuttuu Rakkaus lähimmäisiin käytännössä kokonaan, ”rakkaus” rajoittuu vain samassa pelon, epäilyn, syyllisyyden ja häpeän tilassa eläviin ihmisiin, jotka ovat saman herätysliikkeen "vain me" ihmisiä. Tällaisiin omahyväisiin ja itseriittoisiin joukkoihin evankeliumi tyrehtyy kuin seinään.
Matt. 24:23-24 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Matt. 24:26-27 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
Eri asia on, että eri herätysliikkeillä ja kirkkokunnilla on oma yksilöllinen IDENTITEETTINSÄ, siis esimerkiksi erilaiset jumalanpalvelusmenot.
Perusharha monilla herätysliikkeillä on osittain omiin tekoihin perustuva vanhurskaus.
Kristinuskossa JUMALA YKSIN vanhurskauttaa ihmisen, USKON JA KASTEEN kautta.
Jos vanhurskauttamisoppiin tulee vika, kuten usein on käynyt, silloin koko hengellisen elämän rakennus lähtee kasvamaan vinoon.
Autuudesta iloitsemisen ja Jumalan ylistämisen sijaan alkaa kisailu siitä millaisia ihmisen omia tekoja, (parannuksen tekoja ja hyvä töitä), tarvitaan ja kuinka paljon niitä tarvitaan, jotta Jumala voisi sen jälkeen vanhurskauttaa syntisen. Tällainen synerginen vanhurskauttamisoppi ei ole Jumalasta, vaan oman vanhurskauden perkeleestä lähtöisin.
Piru keksii kyllä voimakkaita hengellisiä nimiä omanvanhurskauden palvelemiselle, "pyhityselämä" ja "uskon kilvoitus" ovat tyypillisimpiä harhaanjohtavia nimityksiä.
Kun ihminen on tullut Jumalan armosta Kristuksen tähden uskon kautta vanhurskaaksi, niin se on siinä, kuten urheiluselostajana tunnettu Mertaranta
ruukaa sanoa penaltysta. Olet saavuttanut päämaalin, olet vanhurskas pyhä ja puhdas, - et itsessäsi, vaan Kristuksessa Jeesuksessa.
Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta ei yksikään ihminen pysty parantamaan, mutta kieltäytymään siitä kyllä pystyy hyvin helposti, tarjoamalla omaa vanhurskauttaan Kristuksen vanhurskauden sekaan. Ja näitä veijareita riittää, vaikka se on Jumalan pilkkaamista. Jumalan lahjat eivät ole kauppatavaraa joita ihminen voisi ostaa omilla ansioillaan!!!
Itsetarkkailuun ja itsekontrolliin autuutensa perustavilta puuttuu Rakkaus lähimmäisiin käytännössä kokonaan, ”rakkaus” rajoittuu vain samassa pelon, epäilyn, syyllisyyden ja häpeän tilassa eläviin ihmisiin, jotka ovat saman herätysliikkeen "vain me" ihmisiä. Tällaisiin omahyväisiin ja itseriittoisiin joukkoihin evankeliumi tyrehtyy kuin seinään.
Matt. 24:23-24 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Matt. 24:26-27 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Aamen! "Siinä lepää" sanos Mertsi
”Jeesus on KOKO MAAILMAN Vapahtaja. JOKAINEN joka häneen uskoo, tulee HÄNESSÄ vanhurskaaksi. - Aivan kuten Raamattu opettaa!
Perusharha monilla herätysliikkeillä on osittain omiin tekoihin perustuva vanhurskaus.
Kristinuskossa JUMALA YKSIN vanhurskauttaa ihmisen, USKON JA KASTEEN kautta.
Kun ihminen on tullut Jumalan armosta Kristuksen tähden uskon kautta vanhurskaaksi, niin se on siinä,”
Ei ihme, jos eri joukoissa on erilaisia opetuksia, kun nimim. ”Jeesus on Messias” opettaa kirjoituksensa alussakin jo kahdella eri tavalla ja kolmannella vähän myöhemmin. Esikoisuudessa on aina ollut sama opetus, kuin Lutherilla, että yksin uskosta ja yksin armosta Kristuksen ansion tähden.
”Jos vanhurskauttamisoppiin tulee vika, kuten usein on käynyt, silloin koko hengellisen elämän rakennus lähtee kasvamaan vinoon.”
Tästä olen samaa mieltä. Vanhat ovat sanoneet, että jos oppiin tulee vika, niin tulee vika koko kristillisyyteen. Tärkein on tietenkin vanhurskauttamisoppi, mutta emme voi unohtaa pyhitys-, emmekä seurakuntaoppia.
”Autuudesta iloitsemisen ja Jumalan ylistämisen sijaan alkaa kisailu siitä millaisia ihmisen omia tekoja, (parannuksen tekoja ja hyvä töitä), tarvitaan ja kuinka paljon niitä tarvitaan, jotta Jumala voisi sen jälkeen vanhurskauttaa syntisen.”
Kun ihminen on vanhurskautettu, mitään ei tarvitse tehdä enää sen eteen, mutta uskosta lähtevät hyvät työt. Ilman niitä on usko kuollut, sanoo Jaakob. Viimeisen tuomion evankeliumissa ilmenee, että kaikki tuomitaan sen mukaan mitä ovat tehneet tai jättäneet tekemättä.
”Piru keksii kyllä voimakkaita hengellisiä nimiä omanvanhurskauden palvelemiselle, "pyhityselämä" ja "uskon kilvoitus" ovat tyypillisimpiä harhaanjohtavia nimityksiä.”
Sanotko Paavalia piruksi?
1.Tim.6:12. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, käsitä iankaikkinen elämä, johonka sinä kutsuttu olet, ja olet tunnustanut hyvän tunnustuksen monen todistajan edessä.
2.Tim.4:7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon pitänyt.
Kol.2:18. Älkää antako kenenkään voittaa teidän kilvoituksenne palkkaa, joka tahtoo teitä nöyryyteen ja enkelien palvelukseen, vaeltaen niissä, joita ei hän nähnyt ole, ja on tyhmästi lihallisessa mielessänsä paisunut,
”Jeesus on Messias” pitää ilmeisesti pahennuselämää parempana kuin pyhityselämää tai pyhää elämää?
”Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta ei yksikään ihminen pysty parantamaan, mutta kieltäytymään siitä kyllä pystyy hyvin helposti, tarjoamalla omaa vanhurskauttaan Kristuksen vanhurskauden sekaan. Ja näitä veijareita riittää, vaikka se on Jumalan pilkkaamista. Jumalan lahjat eivät ole kauppatavaraa joita ihminen voisi ostaa omilla ansioillaan!!!”
Todellakin! Monet yrittävät sitä pitkillä äänellisillä rukouksilla, ylistyslauluilla tansseineen, harjoitelluilla kuoroesityksillä jne. Mutta kaikki on turhaa, Jumala katsoo sydämeen eli mieleen.
”Itsetarkkailuun ja itsekontrolliin autuutensa perustavilta puuttuu Rakkaus lähimmäisiin käytännössä kokonaan, ”rakkaus” rajoittuu vain samassa pelon, epäilyn, syyllisyyden ja häpeän tilassa eläviin ihmisiin, jotka ovat saman herätysliikkeen "vain me" ihmisiä. Tällaisiin omahyväisiin ja itseriittoisiin joukkoihin evankeliumi tyrehtyy kuin seinään.”
Evankeliumi tyrehtyy kuin seinää sellaisissa, jotka eivät näe vikoja itsessään vaan toisissa, kuten nimim. ”Jeesus on Messias”. Raamattu kehottaa tutkimaan itseään ja kyllä pitää myös itsekontrolli olla, ettei tee mitä tahansa. Vai ajatteleeko arvon nimim. että vanhurskautettu voi tehdä syntiä vaikka kuinka paljon, sillä mikään ei vahingoita häntä. Jos näin ajattelet, niin ajattelet vastoin raamattua. Mielestäni sellainen ei ole omahyväinen ja itseriittoinen, joka pelkää epäilee, häpeää jne. Sellaisille on elävässä kristillisyydessä kuitenkin aina saarnattu: ”Pois pelko ja epäilys Jumalan lapsilaumasta, kaksinkertaisesti olemme saaneet Herran kädestä.”
Kirjoituksesi antaa ymmärtää, että Kristus on jossakin muualla kuin elävässä esikoisten seurakunnassa, mutta lopuksi lainaamasi raamatun lauseet osoittavat, ettei hän ole muualla.
Matt. 24:23-24 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Matt. 24:26-27 Sen tähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Jumalallisuuden elävyyden seurakuntia ei ole omia uskovaisia, pikku lapsiakin tappaneen, tapattaneen, raiskanneen jne rikollisuulla!
Monilla on sellainen käsitys, että Jeesuksen opetuslapsia ovat kaikki kastetut!
Tuo ei voi pitää paikkaansa sillä Jeesus antoi opetuslapsilleen kykyjä ja taitoja tehdä ihmetekoja, mm. herattää kuolleista!!
Kuinka monta sellaista opetuslasta tunnette jotka ovat Jeesukselta käskyn saaneet ja noudattavat sitä????
Matt. 10:8
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Tässä lisää Jeesuksen antamat tietoja AITOJEN opetuslapsien ominaisuuksista:
Markuksen evankeliumi:
16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
Luukkaan evankeliumi:
10:19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava
Noista kahdesta ,ei kunpikaan ,,mutta örvelö on se joka sanoo ..
esles, lainaamasi Raamatun paikat ei suinkaan sano, että Hän on Esikoisten seurakunnassa, eikä missään muualla. Evankeliumi on tarkoitettu jaettavaksi kaikkeen maailmaan ja jos minä olisin Jumala ja näkisin, miten penseästi me levitämme sanaa, niin tulisi mieleen tuo yhden leiviskän saanut, joka kaivoi leiviskänsä maahan.
Tuo Raamatun paikka on pyörinyt mielessäni kauan ja varmaan sen takia, että jokin ei täsmää, kun sen on sanottu koskevan Esikoisia. Vain tässä kristillisyydessä. Lopulta on ollut pakko myöntää, ettei Jumalan seurakunnalla voi olla tuollaisia rajoja.
Koko tuo kohta tarkoittaa jotain ihan muuta, kuin sitä, missä seurakunnassa on oikea usko, koska seuraava jae kuuluu näin,
Matt. 24: 27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
Jos tämän kohdan perusteella on annettu ymmärtää oikean uskon kuuluvan vain esikoisiin, niin jotain on pielessä. Tarkoitan sitä, että oikeaa uskoa on myös muualla ja sen kieltäminen on pään pistämistä pensaaseen, tai pelkoa seurakuntalaisten äänestämisestä jaloillaan.
Oikein nimimerkki 9 1#
Kyllä se on aivan sairasta oppia jonka mukaan Kristuksen evankeliumi kuuluisi vain esikoislestadiolaisille.
Aivan yhtäpöljää on väittää että evankeliumi kuuluu vain vanhoillislestadiolaisille tai joillekin muille lestadiolaisille.
Ehkä tästä jo ymmärsitkin, miksi tällaista "vain me" seurakuntaoppia julistetaan. Hajaannuksia seuraavasta kirouksesta ja kärsimyksestä tässä on kysymys. Veli tuomitsi
veljensä tuolloin helvettiin, pelastaakseen oman nahkansa.
Joka toisen Jeesuksen oman tuomitsee se tulee itse tuomituksi.
Hyvin yksinkertaista eikö totta? 1800 luvun lopun tuomioita ei ole purettu ja se kantaa jatkuvasti kirousta, sukupolvelta toiselle. Yksittäisiä ihmisiä pelastuu tästä kurimuksesta, Jumalan armosta.
Esles
Kello käy ja nukkumaan pitäisi mennä, mutta kun luin tuon allaolevan kohdan kirjoituksestasi, on pakko jatkaa :-)
"Kol.2:18. Älkää antako kenenkään voittaa teidän kilvoituksenne palkkaa, joka tahtoo teitä nöyryyteen ja enkelien palvelukseen, vaeltaen niissä, joita ei hän nähnyt ole, ja on tyhmästi lihallisessa mielessänsä paisunut"
Tarkoitat tässä ristillisyyden arvostelijoita.
Ymmärrän tunteesi.
Kuulen ja näen ja ymmärrän, että tuo lainaamani kohta kirjoituksestasi kuvaa juuri täsmälleen tilannetta esikoisten seurakunnassa. Valitettavasti.
Esles "Tärkein on tietenkin vanhurskauttamisoppi, mutta emme voi unohtaa pyhitys-, emmekä seurakuntaoppia."
___
Kyllä ne silloin pitää unohtaa ja hyljätä syntinä, jos niistä (seurakunta- ja pyhitys opista) saarnataan Jumalan sanan vastaisesti, kuten esikoislestadiolaisuudessa aivan liian usein tehdään.
Ei se ole mitään pyhitystä, kun ryhdytään ihmisiä palvomaan erehtymättöminä, ja vaatimaan luottamusta tällaisiin ihmisiin.
Eikä se ole mitään seurakuntaoppiakaan, se on hölynpölyä.
Toivottavasti tämä es.lest. kuvio ("vain me") alkaa kirkastumaan synniksi ja Jeesus korotetaan HÄNEN seurakuntansa pääksi ja Herraksi.
Kristuksen seurakuntaan kuuluvat kaikki ne ihmiset, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen kuoleman voittaneeksi Herrakseen ja häneen YKSIN panneet autuutensa toivon. Joka muuta opettaa seurakunnasta, hän opettaa Jumalan sanan vastaisesti.
MItä pyhitykseen tulee, niin se on KRISTUKSEN teko. Omavanhurskaus ei pyhitä ketään.
Kun Jumala vanhurskauttaa syntisen Jeesuksessa Kristuksessa antaa kaikki synnit armosta anteeksi ITSENSÄ tähden, tämä Jumalan rakkaus synnyttää rakkauden kohteeksi tullelle vastarakkauden jonka voimasta Jumalan kiitos ja ylistys kaikuvat armahdetun suusta joka päivä. Jeesuksen rakkauden tulessa myös ajallinen elämä muuttuu. "Pyhittää" tarkoittaa "erottaa Herralle". Pyhityselämä on sellaista elämää, joka on erotettu Jumalan käyttöön. Jumalaa me palvelemme lähimmäisissämme niin kuin Jeesus meitä opettaa.
Niin hänseon ,jos muistelensitä saarnaa oulusta , tässä syksyllä niinkuin siellä
huudettiin,niin ei ole Jeesus Kristus saarnannut koskaan missään kohtaa pyhässä
Raamatussa. miksi nyt piti kailottaa, siksi kun sasitisella ei ole muita vaihteit, menis
Bolsoin tykö ja teki parannusta jos osaa , enparemmin sano .
Siitä suusta joka siellä huusi , ei Jumalan kiitos ja ylistys kaiuminäkään päivänä .
Onko hänellä Jeesuksen Rakkauden tullessa myös ajallinen elämä muttuu, onko
Tuohenkilö saanut Jumalan vanhurskauden ..epäilen , koska silloin kun noin olisi
Jeesusksessa Kristuksessa on annettu kaikki synnit anteeksi ARMOSTA , ja ei
ansiosta ..jota Oulun huutosaarna edellytti .
Tämä Jumalan Rakkaus synnyttää Rakkautta , Kohteeksi tulee vasta Rakkaus jonka voimasta Jumalan kiitos ja ylistys Raikuvat armahdetun suusta , nyt pitäisi
olla läheisempi , että tietäisi mitä sieltä kuuluu.. ?
Tuossa oli virhettä ,sasitisella ,piti olla Narsistisella .
"Pyhittää" tarkoittaa "erottaa Herralle". Pyhityselämä on sellaista elämää, joka on erotettu Jumalan käyttöön. Jumalaa me palvelemme lähimmäisissämme niin kuin Jeesus meitä opettaa" -väärät opi kamalia-
Amen
Kun tuon lainaamani asian ymmärtää noin, alkaa Valo paistaa mustimpaankin omaa pyhyyttä harjoittavan sydämeen. Silloin tulee kiire kääntyä pois väärältä tieltä Kristustielle. Silloin sydän alkaa laulaa kiitosta Herralle. Silloin sydän sykähtää ilosta aina kohdatessaan Jeesususkovia muualtakin kuin essuista. Silloin tuomiohenki väistyy, ei tarvitse kumartaa ihmisiä, ei suorittaa ihmiskäskyjäkään, vaan Herramme saa kaiken kiitoksen ja kunnian. Silmät avautuvat näkemään tarpeessa olevia, häpeä katoaa ja Jeesus totaalisesti on läsnä elämässä.
Omavanhurskaus ilmenee oikean ilon puuttumisena, omasta itsestä pyhyyden kaivamisena ja laillisuutena itseä ja kanssaihmisiä kohtaan.
Sanalla sanoen: kaikkinaisena orjuutena. Orjallisesti noudatettavina ihmiskäskyinä, muotojumalisuutena, tapojen orjuutena ja pahinta kaikesta: Ihmispalvontana.
Lihallinen ihminen on aina tarvinnut näkyvän Jumalan. Niin se oli jo erämaavaelluksen aikaan ja niin se on nytkin. Tarkoitan lappijumalia tässä ajassa. Heillä muka on suurin Pyhän Hengen valkeus- pysyvästi. Kaikki heidän käskynsä ovat tulleet essuissa korkeimmaksi auktoriteetiksi. Kuten Oulun sananpalvelija todisti radioDein haastattelussa: "Korkein auktoriteettimme ovat Lapin wanhimmat" Voi voi voi.
Mistäs muuttolintu lainasit tekstisi? Etkö sinäkään usko Paavalia, jonka itse Herra on apostoliksi laittanut?
Room.6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Wikipediakin sanoo:
Luterilainen vakaumus pyhityksestä
Ihmisen vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat uuden elämän ja pyhityksen edellytys. Pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä. Pyhä Henki vaikuttaa pyhityksen Jumalan sanan kautta. Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen ja pyhitys on jatkuvaa Jumalan armon työtä ihmisessä. Pyhitys on jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä.
Uskova on koko elämänsä ajan Jumalan edessä samanaikaisesti täydellisesti syntinen ja täydellisesti pyhä. Hän on täydellisesti pyhä Kristuksen työn perusteella ja näin ollen Jumalalle kelpaava, mutta vanhan luontonsa tähden hän on syntinen ja jatkuvasti armoa tarvitseva. Hänessä näkyvä pyhitys jää tässä ajassa aina keskeneräiseksi ja odottaa täyttymystään taivaassa. Käytännössä Kristukseen uskova ihminen kokee pyhityksen omassa elämässään yhä syvenevänä synnin ja armon tuntemisena.
Pyhitys on välttämätön, koska se on Jumalan tahto. Uskovan ihmisen tulee vaeltaa jokapäiväisessä mielenmuutoksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Kun Pyhä Henki on aikaansaanut ihmisessä uskon evankeliumiin, Hän saa samassa ihmisessä aikaan uskon kautta myös pyhityksen ja hyviä tekoja. Uskovan ei tule kuitenkaan turvata omaan pyhitykseensä, vaan hänen tulee luottaa yksin Kristukseen, joka on pelastuksen ja pyhityksen ainut kestävä perusta, sillä Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.
Hyvä esles!
"Pyhitys on välttämätön, koska se on Jumalan tahto. Uskovan ihmisen tulee vaeltaa jokapäiväisessä mielenmuutoksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Kun Pyhä Henki on aikaansaanut ihmisessä uskon evankeliumiin, Hän saa samassa ihmisessä aikaan uskon kautta myös pyhityksen ja hyviä tekoja. Uskovan ei tule kuitenkaan turvata omaan pyhitykseensä, vaan hänen tulee luottaa yksin Kristukseen, joka on pelastuksen ja pyhityksen ainut kestävä perusta, sillä Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. "
Pyhä Henki on Pyhittäjä.
Ihminen ITSE monilla kieltäytymisillään, perinnetavoillla ja käskyjen noudattamisillaankaan ei voi pyhittää itseään. Ei kuuliaisuudella, ei nöyryydellä, ei parannuksellakaan.
Olen puhdas, pyhä ja vanhurskas, en itseni, vaan Jeesukseni Kristuksen ansion tähden.
Pyhä Henki vaikuttaa meissä tahdon ja tekemisen. Emme tee hyviä tekoja itsemme vuoksi, ansioksi tuomiolle, tai näytöksi seurakunnalle. Pyhä Henki vaikuttaa mielen muutoksen, tulee halu olla kuuliainen Jumalan tahdolle, jonka Hän ilmoittaa Pyhässä Sanassaan. Lihamme ei tule pyhäksi, vaan sotii Henkeä vastaan. Tämä loppuu vasta kuolemassa, joka on viimeinen vihollinen.
Jeesus Kristus on AINOA esikuva. Kristillisyyden esikuva on siihen verrattuna tapaoppia ja siten puuta, heinää ja olkia. Etenkin, jos sillä mitataan ihmisen uskoa.
Herra Jeesus on ainoa Välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
Kaikki ihmisopit ovat omavanhurskauden hapatetta ja liivaa. Vaikka näyttäisivät kuinka hurskaille.
Mitään ylintä auktoriteettia ei ole Jumalan Sanaa lukuunottamatta. Siksi on paljastavaa, kun Lapista on annettu tulla sellainen. Kauhistuttaa saarnaajienkin "kuuliaisuus" heikäläisten opetuksille ja vaatimuksille. Pyhä Henki ei todistettavasti ole asettunut Jellivaaraan. Sanassa sanotaan: Pyhä Henki menee minne tahtoo, jne. Häntä ei ihmiset komentele, se on varmaa. Ei lestadiolaisetkaan.
Kyllä uskoin, että Oulun saarnan jälkeen viimeistään joka saarnaajan silmät olisivat avautuneet sen hengen näkemiseen, mikä siellä vaikuttaa. Lampaan korvat ovatkin keiturin korvat, ikävä kyllä. Jeesuksen lampaat pakenevat sellaista opetusta, mitä vuosia on sieltä tullut.
Lopuksi, ei pidä saarnaajienkaan sortua ajattelemaan lampaista, etteivä ne kuule, saati ymmärrä. Pyhä Henki on myös opettaja, sillä tavoin, että tyhmällekin Tie avautuu. "Tässä on Tie, siitä menkää"
Lapista tullut sekava opetus on se, joka hajoittaa seurakuntaa. Ei suinkaan kuorolaulu. "Hedelmistään te tunnette heidät" ja niin totisesti hedelmät ovat vuosien varrella tulleet näkyväksi.
Jatkoa
Eikä se Tie ole mikään kirveen terä, millä saamme kulkea, vaan se on kuin avattu kirja; jos menee liiaksi vasemmalle tai oikealle, niin ikäänkuin luiskahtaa takaisin Tielle. Vertauskuvallisesti. Tie on itse Jeesus Kristus. Pysykäämme siis Kristuksessa, oksastettuna Jaloon Viinipuuhun. Jeesus Kristus on Pyhyytemme, ainoa täysin puhdas ja siten Jumalalle kelvollinen. Jeesus on siis myös vanhurskautemme, siinä pysyttyämme Jumala ei lue syntejämme, vaan katsoo Poikansa puhtauteen. Amen.
Eräs isoimmista ongelmista esikoisopetuksessa on pinnallinen syntikäsitys. Tarkoittaa sitä, että tulemme syntisiksi tehtyämme syntiä. Kuitenkin on niin, että olemme syntisiä ja siksi lankeamme synnin tekoon ja jätämme tekemättä hyviä tekoja. Emme myöskään rakasta lähimmäisiä kuin itseämme.
Olemme syntiinlankeemuksen perillisiä, kokonaan syntisiä. Kun tämä totuus avautuu ihmiselle Jumalan armosta, hän vasta ymmärtää tarvitsevansa kokonaisvaltaisen armon, ei mitään murusia siitä. Jumalalle kiitos, että armon virta pesee synnistä joka hetki Kristukseen turvaavan syntisen, eikä siinä ole siis sekunninkaan katkoja. Tästä ihanasta lahjasta kiitos, kunnia ja ylistys ristiin naulitun Herramme ja Kuninkaamme Jeesuksen Kristuksen. Amen.
OLisin osittain samaamieltä , lähinnä ala eli loppu kanetista .
Tuosta ylempää sanot että se olisi pinnallista syntikäsitystä
minulla on sellainen sellainen käsitys että ihminen on syntinen
sen takia , että synti on Geenissä ja me joudumme/teemme
siksi syntejä että ne ikään kuin jo on meidän veressä ja munaskuissa
En yhtään silti puolustele , synti on aina synti ja siksi se on
nöyrästi kaduttava ja anottava anteeksi . Kun ei saa lakata
uskomastakaan vaikka on joutunut syntiin vaikka mihin , eli
ja vaikka puhutaan erilaisista synneistä , pinnallisista yms.
niin kaikki vaatii jonkin laisen parannuksen .
Todella on monia piiloisia syntejä , joita ehkä on vasta sydämmessä
On varmaa että sellainen synti on yhtä kadottavainen kuin pinnallinen
otan kalsikko esimerkin , kun pääskynen "lentää " pääsi yli (ajatus )
se menee ohi nopeasti kuin pääskynen, vanaha kristitye sanoivat
ei siihen ehdi ,, mutta jos antaa sen tehdä pesää siitä muodostuu
synti mitä sanot , Hyvää Adventtia .
Ilpo, minusta te puhutte ^^muuttolinnun^^ kanssa samasta asiasta siinä, että synti on meissä, on se sitten Geeneissä tai missä tahansa, mutta siitä ei päästä eroon.
Kirjoitit, "Kun ei saa lakata uskomastakaan vaikka on joutunut syntiin vaikka mihin , eli
ja vaikka puhutaan erilaisista synneistä , pinnallisista yms. niin kaikki vaatii jonkin laisen parannuksen."
Minä ymmärrän tuosta ^^muuttolinnun^^ tekstistä, että ainoastaan armosta me saamme syntimme anteeksi. Meidän anteeksi pyytämisellä ei ole anteeksi saaamisen kanssa mitään tekemistä, koska sovitustyö on jo tehty kaikkien edestä.
Ennen kaikkea tekemistä on ajatus, niinpä. Tuossa olet minun mielestä oikeassa.
^^muuttolinnulla^^ on kirkas Kristuksen oppi sydämessään.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Ef. 2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Uskosta tulee teot kirjoitti, "^^muuttolinnulla^^ on kirkas Kristuksen oppi sydämessään"
Niin minäkin olen huomannut. : )
http://www.netikka.net/tforum/juttu2.htm
ILPOLLA on oikea syntikäsitys. Synti asuu tunteissa, tahdossa, ajatuksissa, mielikuvituksissa, käsityksissä, tavassa ajatella, jne.
Syntiä ei siis pääse pakoon noudattamalla jonkun liikkeen sertifioimaa syntiluetteloa, jota sitten jatkuvasti päivitetään.
Synnit on jo SOVITETTU Jumalan kanssa, Jeesuksessa kristuksessa. Joka pysyy uskossa Kristukseen, - häneen kastettuna Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, on autuas pyhä ja puhdas.
"Ihminen ITSE monilla kieltäytymisillään, perinnetavoillla ja käskyjen noudattamisillaankaan ei voi pyhittää itseään. Ei kuuliaisuudella, ei nöyryydellä, ei parannuksellakaan."
Ei kukaan ole niin väittänytkään. Huomasitko, että mitä lainasit kirjoituksestani, oli kopio kirkon opista. Et taida hyväksyä sitäkään. Et hyväksy ilmeisesti kuin omat ajatuksesi ja pidät myös Paavalia ihan pilipalina kun hän kirjoittaa:
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Jeesus opettaa:
13. Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
14. Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät.
Missään ei ole vahvistusta teoriallesi, että "se on kuin avattu kirja; jos menee liiaksi vasemmalle tai oikealle, niin ikäänkuin luiskahtaa takaisin Tielle." Sillä vaarat ovat tien oikealla ja vasemmalla puolella. Luulen että olet korviasi myöten suossa tien oikealla puolella.
Wikipedia kertoo mitä pyhitys on raamatun mukaan:
Kristinuskossa katsotaan, että pyhitys on uusi liitto Jumalan kanssa Jeesuksessa. [13] [14] Jumala kutsuu ihmistä liittoonsa evankeliumissa. Kristityt uskovat, että Jeesuksen Kristuksen veri tekee uskovan pyhäksi, [15] arvolliseksi Jumalan edessä, jota myös ehtoollinen julistaa. [16] [17]
13↑ Uusi luomus Uudessa Liitossa, pdf-tiedosto
14↑ Joh. 6:63; Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
15↑ Pyhä liitto, Erkki Kuisma
16↑ Luuk. 22:19 "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
17↑ 1. Kor. 11:25 "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Et varmasti pidä, että muullakaan on oikea oppi? Tässä vapaakirkon käsitys pyhityksestä:
Pyhitys ymmärretään sekä kertakaikkiseksi että jatkuvaksi Jumalan tahdon mukaisen elämän kasvuksi. Raamatun mukaan Kristus on sekä lunastuksemme että pyhityksemme. Pyhitys, on samalla tavalla Jumalan armotyö kuin uskoontulokin.
Syntien anteeksisaamisen takia uskova on pyhä, ja Jumala hyväksyy hänet. Mikään ei voi lisätä tai parantaa Kristuksen sovitukseen perustuvaa Pyhän Hengen täydellistä työtä. Pyhitys ei lisää armon ja pelastuksen osallisuutta. Sen puuttuminen sen sijaan osoittaa pelastuksen osallisuudenkin puuttumista. Uusi elämä Kristuksessa ei voi jäädä piiloon.
Pyhitys ja Hengen hedelmä (rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä Gal. 5:22) nähdään samaksi asiaksi. Pyhityksessä usko Jumalaan tulee näkyväksi ja koettavaksi. Uskon tunnustaminen ei jää pelkäksi puheeksi, sillä koko elämä kertoo Jumalan pelastusteosta.
Pyhitys ei anna uskovalle erityistä hengellistä tai moraalista arvoasemaa. Pyhitys on täydellisesti Jumalan lahja. Ihminen on sen ansaitsematon vastaanottaja.
Väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena ihminen halveksii toisia, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään. Oikea pyhitys saa aikaan aidon ilon ja kiitollisuuden. Se on iloa Pyhässä Hengessä siitä, että syntinen on saanut osakseen Jumalan armon tuottaakseen hyvää hedelmää.
Väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena ihminen halveksii toisia, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään. Oikea pyhitys saa aikaan aidon ilon ja kiitollisuuden. Se on iloa Pyhässä Hengessä siitä, että syntinen on saanut osakseen Jumalan armon tuottaakseen hyvää hedelmää -Esles-
Juurikin näin.
Tämä väärä omatekoinen pyhitys on näkyvillä eslessuissa juuri lappiuskoisilla. Siitä seuraa tuomiohenkeä ja jopa vainoa uskon vapaudessa vaeltavia kohtaan. Vrt tuhlaajapojan veljeen. Se on johtanut pahimmillaan valheisiin ja vilpillisiin syytöksiin - ja lopulta hyllytyksiin. Näetkö esles rakkautta näissä sanoissa: "Eriseuraisia on vain pieni metsätokka, joutavat mennä" Ovatko hyllytykset mielestäsi rakkauden hedelmiä`? Listaa voisi jatkaa lappihedelmistä, mutta olkoon. Raamatun Sanat: "Hedelmistään tunnette heidät" on paikkansa pitävä vielä tänäänkin.
esles hei, älä neuvo meitä lestadiolaisuudessa, meillä on liikkeen opetuksista ihan yhtä hyvä tieto kun sinullakin. Kiitos.
Me jotka olemme paitsi esikoislestadiolaisia uskomme YKSIN Jeesukseen Kristukseen, näemme selvästi sen, mitä pelkkään seurakunnan opittuun perinteeseen uskova ei näe.
Ei harhassa elämistä näe, jos Jeesus ei annan näkökykyä.
Eikä Jeesus voi antaa lahjana vanhurskauttaan ellei ihminen ole sydän avoinna vastaanottamaan Jeesusta sydämeensä.
Fariseuksilla on kautta aikain ollut vahva usko omaan näkökykyynsä. He luottavat autuutensakin siihen siihen mitä he jäsenillään saavat aikaan. Taivaasta valmiina tuotu pelastus jonka voi ottaa yksin uskolla vastaan, ei heille kelpaa. Jeesusta he eivät huoli, kun pitäisi suostua ensin tulemaan tyhjäksi omista suorituksistaan.
PIru suuttuu aivan hirveästi kun ihmisestä tulee uskon kautta vanhurskas (Jumalalle kelpaava). Joka päivä se käy kokeeksi näykkäämässä, että mahtaakohan tuo Jeesuksen lahjoittama vanhurskaus sittenkään riittää sinulle. Tällaista se on Jumalan lapsen elämä. Omaan vanhurskauteen langenneet uskonystävämme ovat (ainakin täällä netissä) hyviä komppaamaan pirua, vakuuttamalla ettei usko Kristukseen pelasta. Voi kunpa nämä raukat heräisivät näkemään millaisella tiellä he ovat.
"Kristukse vanhurskas", en ymmärrä kirjoitustasi alkuunkaan. En ole neuvonut lestadiolaisuussa. Olen lainannut wikipediasta luterilaisuuden ja vapaakirkon oppeja, jotka tosin ovat paljon lähempänä lestadiolaisuutta, kun teidän oppinne, sekä raamattua, jota ette tunnu pitävän minään, vaikka väitätte uskovanne yksin Kristukseen.
Ette usko, että Jeesus on perustanut yhden seurakunnan ja sanonut, että joka teitä kuule se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylen, se katsoo ylen minut ja sen joka minut lähetti.
Teillä saattaa olla tieto lestadiolaisuudesta, mutta ette ymmärrä sitä kuitenkaan oikein, koska silmänne on käännetty nurin ja ajattelette uskon asioita järjellänne, vaikka se on sydämen asia. Lutherkin on sanonut, että uskon asioissa järjeltä pitää puhkaista silmät ja kääntää niskat nurin.
Kuka on uskotellut teille, ettei lahjavanhurskaus riittäisi. Aina on opetettu, ettei mitään omaa saa tuoda, ei tarvitse tuoda kauniita kuorolauluja, ei ylistys huutoja ja hyppelyitä, ei kauniita pitkiä äänellisiä rukouksia jne.
Millään ei todellakaan voi lisätä armoa, mutta sen voi helposti kadottaa Jumalan silmäterin pilkkaamisella. Laestadius on sanonut, että elävä usko voi muuttua kuolleeksi yhdessä silmän räpäyksessä, itse sitä huomaamatta. Näin on valitettavasti käynnyt niille, jotka ovat oman järkensä kanssa nousseet kristillisyyttä vastaan. Tuomio on kovempi niille, jotka ovat tulleet totuuden tuntoon, mutta langenneet siitä.
Voi esles!
Sinulla näyttäisi olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Yritä uudelleen, ilman epäluuloa ja tuomiomieltä.
Jeesus ei todellakaan ole perustanut kuin yhden seurakunnan,Hänen ruumiinsa, johon kuuluvat jäseninä kaikki uskovat ympäri maailmaa. Siihen seurakuntaan kuuluvat myös eslessut, kaikki joilla on Jeesuksen usko. Sinäkin tarvitset Jeesuksen sydämesi asukkaaksi, esles jäsenyys ei pelasta.
Kun pysyt Kristuksessa, Hän pysyy sinussa. Jos horjahdat, joko oikealle tai vasemmalle, Hän pitää sinut tiellä. Hän kulkee edelläsi ja kulkee vierelläsi ja tarvitessasi perässäsi. Kun väsyt, Hän kantaa, Hän nostaa, Hän lohduttaa Hän on juomasi ja ruokasi. Hänessä sinulla ja minullakin on kaikki taivaan aarteet sekä iankaikkinen ilo.
Tuon kaiken kun saa ymmärtää sydämellään, alkaa askel kevetä, hymy karehtia ja ilolaulu karkaa huulilta. Rakkaus syttyy sydämessä, ei vain "omia", vaan kaikkia kohtaan. Tuomiomieli katoaa. Alkaa nähdä Jeesuksen vähimmissä veljissään, eikä niinkään enää rakasta "etumaisia istuimia" Koska Jeesus rakasti meitä ensin, syttyi rakkaus sydämeemme, eikö niin?
Täsmennystä esles pyydän
"19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen".
Miten käytännössä annat jäsenesi vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen?
"...raamattua, jota ette tunnu pitävän minään, vaikka väitätte uskovanne yksin Kristukseen"
Ihmettelen tuota väitettäsi! Jumalan Sana on ainoa, mihin luotamme, vankkumattomasti. Olisi pitänyt kyllä jo selvitä sinullekin. Kaikki saarnaajien opetukset on tutkittava, ovatko Sanan mukaisia. Tämä koskee essujen ylintä hengellistä johtoa aivan ehdottomasti! Muistat varmaan kuulleesi vertauksen aidan rakentajasta. Hän otti lautaansa mitan aina edellisestä laudasta, ei koskaan siitä ensimäisestä. Miten kävikään? Aidasta tuli VINO.
Se "ensimmäine lauta" on oltava nytkin alkuseurakunta ja kokonainen Jumalan Sana. Etkö koskaan kysy itseltäsi, miksi seuroissa saarnataan aina samoista paikoista, vaikka raamatussa on 66 kirjaa? Miksi "ensimmäinen PARAS työntekijä" korotetaan? Miksi suurempi pyhä henki on Gällivaressa ja sieltä se vaikka tuhkasta kaivetaan? Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon, vaan onko vastauksia?
esles, kirjoitit "Väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena ihminen halveksii toisia, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään"
Miten sinä sovitat tuon Lutherin opetuksen itseesi ja vielä tähän tekstiin,
"Ette usko, että Jeesus on perustanut yhden seurakunnan ja sanonut, että joka teitä kuule se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylen, se katsoo ylen minut ja sen joka minut lähetti."
http://www.netikka.net/tforum/juttu2.htm
Ei voi ottaa vain jotain kohtaa Raamatusta ja rakentaa sen päälle. Kaikilla pitää olla vartijat ja saarnaajilla erityisesti ja kuulijat ovat heidän vartijansa. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, vaan se on kaikkien hyväksi.
Kyse ei ole mistään ylenkatseesta. Auttaisiko yhtään, jos ajattelisit itsesi kuulijaksi ja huomaisit jonkun puhuvan pehmeitä, eikö sinulla pidä oikeudenmukaisuuden takia olla oikeus puuttua asiaan.
"Ette usko, että Jeesus on perustanut yhden seurakunnan ja sanonut, että joka teitä kuule se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylen, se katsoo ylen minut ja sen joka minut lähetti." Esles
Uskomme, että Jeesus on perustanut yhden seurakunnan ja sanonut opetuslapsilleen nuo sanat.
Meillä on todistajan tehtävä, kuten heilläkin. Ei kaikkeen eslestoissa saarnattuun voi noita sanoja käyttää. Vain sellaisen puheen päälle, jonka raamattu todistaa oikeaksi. Ei perinnesäännöille, ei ihmisopeille ja niistä seuraaville kielloille ja käskyille. Eikä ikinä lapinluottamukselle.
Kävipä todella hauskasti:
"Väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena ihminen halveksii toisia, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään"
Eteen ei tarvitse kirjoittaa kuin muutama sana totuutta, niin ollaan perillä:
"Lestadiolaiselle (es. muut) liikkeelle tyyppilisisen väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena he halveksivat toisia kristittyjä, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään".
Olen yli 60 vuotias lestadiolainen enkä ole missään muualla törmännyt toisten kristittyjen halveksuntaan niin räikeästi kun omassa hengellisessä kodissani. Kaikki eivät halveksi, se on tämä nykyisin liikkeessä kuristusotetta pitävä farisealainen ydinjoukko, joka tätä ällöttävää muita kristittyjä halveksivaa statusta varjelee henkeen ja vereen asti. Keinoja ei kaihdeta, jos Jeesuksesta koko maailman vapahtajana rohkenee julistaa, niin hyvin pian tulee lähtö saarnamiehen paikalta.
Elikkä eslesta puhui huomaamattaan juuri itsestään ja omasta viiteryhmästään es.lestadiolaisuuden sisäpiirissä.
Itkeä vai nauraa, ymmärsit asian sillä tavalla, kuin sen halusinkin. :)