Minulla on ollut teini-iästä saakka paniilkihäiriö. Yksi itsemurha-yritys takana, jonka jälkeen kahden viikon ajan tuntui että pystyn mihin tahansa (lähinnä ajatuksena hoitosuhteen aloittaminen, sellaista kun ei ole.) Sen jälkeen tuli sellainen väsymys että en jaksa tehdä mitään ja tuntuu kamalalta edes ajatella hakea jotain psykiatrista hoitoa, kun tuntuu että väsyttää niin kovasti etten halua lähteä. Unirytmi on mennyt pois kohdiltaan, menen nukkumaan joskus neljältä yöllä, saatan herätä aamulla, ruveta nukkumaan taas puolilta päivin ja herätä joskus neljän-viiden aikaan.
Olen "suhteessa" jossa toinen osapuoli on puolihaluttomasti, ja olen perustellut sen ettei hän saa jättää minua sillä että on tehnyt minulle niin paljon pahaa sekä henkisesti että fyysisesti, etten voi enää elää normaalia elämää. Jotenkin minusta tuntuu että tuollainen kuuluu juuri bipolaarisen ihmisen ajatusmaailmaan..
Lukiessani oireista netissä törmäsin bipolariaan, ja minua pelottaa kamalasti että minulla on se. Minulla ei ole ollut kuulo tai näköharhoja, ja pelottaa että saattaisin vajota psykoottiseen tilaan.
Pääseekö bipolariasta eroon? Voiko joskus elää sellaista normaalia elämää että pystyy käsittelemään elämän kriisitilanteen "normaalisti" eli päästä yli niistä sen sijaan että jää tilanteeseen makaamaan?
Lääkehoitona minulla on PANIIKKIHÄIRIÖÖN sepram, ja kuten sanoin, niin hoitosuhdetta ei ole.
Minulla on myös suuri pelko että melkein koko ajan poden stressiä ja että se jossain vaiheessa johtaa johonkin vakavampaan mielenhäiriöön, psykoosiin, skitsofreniaan tms.
Olen "suhteessa" jossa toinen osapuoli on puolihaluttomasti, ja olen perustellut sen ettei hän saa jättää minua sillä että on tehnyt minulle niin paljon pahaa sekä henkisesti että fyysisesti, etten voi enää elää normaalia elämää. Jotenkin minusta tuntuu että tuollainen kuuluu juuri bipolaarisen ihmisen ajatusmaailmaan..
Lukiessani oireista netissä törmäsin bipolariaan, ja minua pelottaa kamalasti että minulla on se. Minulla ei ole ollut kuulo tai näköharhoja, ja pelottaa että saattaisin vajota psykoottiseen tilaan.
Pääseekö bipolariasta eroon? Voiko joskus elää sellaista normaalia elämää että pystyy käsittelemään elämän kriisitilanteen "normaalisti" eli päästä yli niistä sen sijaan että jää tilanteeseen makaamaan?
Lääkehoitona minulla on PANIIKKIHÄIRIÖÖN sepram, ja kuten sanoin, niin hoitosuhdetta ei ole.
Minulla on myös suuri pelko että melkein koko ajan poden stressiä ja että se jossain vaiheessa johtaa johonkin vakavampaan mielenhäiriöön, psykoosiin, skitsofreniaan tms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt ketjuja luettuani haluan vielä ynnätä pari kohtaa.
Tuo myötätunnon/empatian puute ei sovi minuun ollenkaan, huolehdin koko ajan kaikista ja kaikesta, ehkä jopa liiallisuuksiin asti.
Lisäksi ei ole sellaista että haluaisin tuota "kumppaniani" jättää, tai että olisi tunteita että välillä en rakastaisi häntä tai kohtelisin häntä muuten jotenkin hirveästi.
Ja sitten semmoinen asia että kun joskus harvoin lähden ulos, olen rauhassa vain omien kavereideni kanssa, niin jossain vaiheessa iltaa joku tulee aukomaan minulle päätään että olen ruma tms. ja kaverit kertovat aika paljon mitä kaikkea minusta puhutaan, joten kuvittelenko siis vain näitä että ihmiset oikeasti sorsivat tosi paljon ja puhuvat pahaa?
ihmiset puhuvat paskaa ja lyövät pesaria takaraivoon, mutta se täytyy niellä. jos ilmaiset mielipiteen kusipäisestä käytöksestä, olet paranoidi. joten niele, niele, niele niin että tukehdut, niin et sairastu! anna kaikkien potkia päähän niin vainoharhaisuutesi paranee.. jos vielä avaat suusi vastustamaan, voit tehdä osoitteen!muutoksen suljetulle.
Ei kaksisuuntaista tarvitse pelätä, oman osansa se elämästä ottaa mutta kyllä sen kanssa voi tulla toimeen. Jopa niin hyvin että opiskelu, työssäkäynti jne. ovat mahdollisia. Kaksisuuntaisissa on paljon luovia ja herkkiä ihmisiä eikä keskimääräistä suurempi älykkyyskään ole mahdottomuus. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/vaitos mielen sairaus ja aly samoissa geeneissa/201211306911
Kyse on tunne-elämän säätelyhäiriöstä jota voi hoitaa. Tasoja on monenlaisia eivätkä kaikki välttämättä koskaan sairastu esim. maniaan / psykoosiin. Tule vilkaisemaan mitä me konkarit tästä asiasta mietitään http://bipolar.foorumi.org/index.php