Minä sain luettavaksi yhden sijaisvanhemman kirjoittaman kirjan. Kirjan nimi on Positio 16330. Kirjoittaja kertoo siinä omasta lapsuudesta. Siinä on väkivaltaa ja mielenterveysongelmia. Väkisin jää miettimään luuleeko sellaisen lapsuuden elänyt ihminen kaikkien siaislasten kotien olevan samanlaisia mitä hänen oma lapsuudenkoti. Sitten ajattelutaa sekin kun se kirjottaja on tahtonut omasta kodista pois lähteä niin luuleeko ihmiset kaikkien lasten tahtovan pois omasta kodista. Toivotavasti saatte sen kirjan käsiin lainastosta tai jostain, niin kannattaa lukee. Minä mietin minkälaisia taustoja muillakin siaisvanhemmilla voi olla kun kaikki ei romaaneja kirjoita niin kukaan ei oikeeti tiedä kuka oikeesti lapsiame hoitaa
Sijaisvanhemman raju tausta
anj1
16266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sori se nii on positio 16093
Tosi tärkeän asian otit esille!
Ihan samaa olen minäkin monesti pohtinut, kun viimeisessäkin lukemassani haastattelussa ainakin toisella sijarivanhemmalla oli itsellä huostaanottotausta. Mutta onneksi hän ei tullut huonosta kodista, oli muistaakseni vanhemmat kuolleet onnettomuudessa, jonka jälkeen hänet sijoitettiin.
Tuollaisesta nyt voidaan vielä hyvä sijari saada, mutta minusta EI ls-sossuksi EIKÄ sijariksi pitäisi päästää sellaista, joka ei ole pystynyt työstämään läpi omia kaunojaan vanhempiaan kohtaan.
Eihän kaunoja kaikilla lapsilla ole, mutta kun tällä palstalla on saatu niin hirveän selkeitä todisteita siitä, miten häiriintyneitä ja tunnevammaisia jotkut voivat olla vanhempiin suunnatussa vihassaan.
Sekä ls-sosiaalityöhön että sijaisvanhemaksi pääsyyn pirtäisi olla hyvin tarkka psykologinen testaus, jossa paljastuisi luonnehäiriön ja tuollaisten, joillakin jopa raivoisan vihan ja kaunan olemassa olo.
Ei sellaisia pitäisi laskea mihinkään tekemisiin lasten ja heidän vanhempien kanssa.
Huomasitteko, miten arkaan paikkaan tämä eräillä osuu, kun vähän aikaa sitten joku psyyken ammattilainen vastasi hirveän ilkeään sijaisvanhemman kirjoitukseen kysymällä häneltä, että miten hän voi osoittaa oikeanlaista rakkautta hoitamiinsa lapsiin, jos vihaa tämän vanhempia tuolla tavalla.
Yleistä tilannetta kuvaa hyvin se, että tuo viesti poistettiin.
Martti Linqvist lanseerasi aikoinaan termin "Auttajan varjo". "Tärkeä asia" selvitti hyvin, miten se tuollaisen henkilön kohdalla voi olla niin pitkä ja synkkä, että hän on näennäisauttaja, joka saa toimillaan enemmän hallaa, kuin hyvää aikaiseksi.
kävin pikkusen tonkimassa alottajan antamalla korjatulla kirjan nimellä.
Aika kaunaista tekstia se millä sitä kirjaa yritetään myydä. Onko se kirja samaa katkeraa vuodatusta kokonaan? Onko joku muu lukenut kirjan kuin aloittaja? Sijarien on aika vaikeaa osoittaa rakkautta kotiinsa ottamilleen lapsille vaikka ei olisi luurankoja kaapeissa. Kysyykö sossut ylipäätään taustoista vähän pitemmän ajan takaa?
Mitkäpä on biovanhempien taustat? Eroja, väkivaltaa, insestiä, itsemurhia, päihteitä, pedofiaa... Tällaisesta kodista moni biovanhempi tulee ja tälle pohjalle hankitaan omia lapsia, käsittelemättä menneisyyttä kunnolla.
Ei sunkaan täällä muut ole tuollaisista kodeista kuin sinä itse olet kertonut olevasi lähtöisin.
Millainen koti "Ranttalilikalla" sitten on, että osaisin vastata?
Voi voi en muuta sano. Biovanhemmat ovat usein alemmuudentuntoisia ilman syytä. Jos syy huostaanottoon on olemassa he ovat maailman katuvaisempia ihmisiä jotka itse myöntävät ensimmäisenä virheensä. Nekin, joita eivät ole tehneet vaan muut usein systeemissä mukana olevat, ovat uskotelleet heidän tehneen. He ovat myös nöyriä toisin kuin tälläiset jokapaikanhöylätkirjailevat sijaismamit, jotka hakevat julkisuutta ihmisten hädällä. He eivät kaihda mitään keinoja päästäkseen julkisuuteen kiilloittamaan itsetehtyä sädekehäänsä.
Tuokin sijarityyppi on mukana telemässä jotain teatteria minkä avulla pyrkii näkyville ja nyt sitten kirja. Keskittyisi vain ja ainoastaan hänelle uskottujen lsten hoitamiseen tai harrastaisi jotain mistä lapsetkin hyötyvät vaikka marjastamiseen puutarhan hoitoon säilömiseen ja pullan paistamiseen
www.rohkea kirja.fi
yritän uusiksi. www. rohkea-kirja.fi Eikä vieläkään naurata
jJos laitatte linkkejä ,laittakaa ne oikein. Minä löysin aloittajan tarkoittaman kirjan osoitteesta www.rohkea-kirja.fi Enemmän kirjoittaja vaikutti löytöeläintalon pitäjältä, kuin sijaisvanhemmalta.
On ainakin ollut sijari. sieltäkin lapset hatkasivat. Kysynkin miksi.
Totta puhut. Vastaan eivät viihdy siellä. Nyt perhehoitoliitto sposoroi tuota pitäjää mainostamalla sen kirjaa. Puoleellisesti kehuu sitä.
Nyt ne kehuu retostelee ja puolustelee tota sijaria sijarienpalstalla. Mutta aina ne toisiaan puolusta. Ei mitää uutta. joulurauhaa kaikille
Varatuomari Leeni Ikosen näkökulma.
Julkaistu 09.09.2012
Kirjoittanut Leeni Ikonen
On yllättävää, ettei jo aikaisemmin ole noussut vakavaa ja laajaa keskustelua lasten sijaishuollossa kokemasta väkivallasta. Muut pohjoismaat ovat tehneet jo kauan sitten puolueettomat selvitykset julkisen vallan hoivassa olevien lasten tilanteesta ja tulokset ovat karua luettavaa. Ruotsi pyysi anteeksi kärsineiltä ja pohtii vahingonkorvausasiaa. Meillä selvitys on tekemättä.
Vanhemmat kertovat lastensa huonosta hoidosta, henkisestä ja fyysisestä kaltoinkohtelusta, jonka kohteeksi lapsi joutuu sijaishuollossa. Joukkoon mahtuu perushoivan laiminlyöntiä, eristämistä, alistamista, pahoinpitelyä, seksuaalista väkivaltaa jne. Kun vanhemmat pyytävät puuttumaan laiminlyönteihin, lastensuojelu leimaa heidät yhteistyökyvyttömiksi. Kun nuori kertoo asiasta, häntä ei uskota. Nuoren vaihtoehtona on äänestää jaloillaan ja lähteä karkuun sijaishuoltopaikasta. Maan alla eläessään hän altistuu vakaville väärinkäytöksille.
Huolestuttavaa on, että lapsen hätähuuto sivuutetaan. Lain mukaan lastensuojelun on turvattava yksittäisen lapsen tilanne silloin, kun lapsen elämäntilanne sitä edellyttää. Lapsen on oikeus saada suojelua.
Hämmästyttävää on, että kunnat maksavat huomattavia rahamääriä sijaishuollolle, joka selkeästi toimii lapsen edun vastaisesti.
Miten tähän on tultu?
Tuoreen väitöskirjan (Auri Pakarinen) mukaan lainvalmistelussa selvitetään varsin vähäisesti lakien vaikutusta kansalaisten elämään. Näin kävi myös 1.1.2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia laadittaessa. Vaikka tiedossa oli perheiden vakavat oikeusturvaongelmat, niihin ei paneuduttu. Uusi laki ja siihen sittemmin tehdyt muutokset ovat vahvistaneet lastensuojelun työntekijän asemaa ja valtaa, vaikka nimenomaan lapsen ja perheen asemaa olisi tullut turvata. Toimiva demokratia edellyttää, että kansalainen saa tarvittaessa suojaa viranomaisen väärinkäytöksiltä. Nyt näyttää siltä, että demokratia toimii toimittajien varassa.
Lastensuojelutyössä työskentelee paljon kouluttamatonta väkeä, työn laatu on heikko. Lapsen ja perheen oikeusturvanäkökohta korostuu, kun he voivat täysin sattumanvaraisesti joutua lastensuojelun toimien kohteeksi. Sattumanvaraisuus johtuu siitä, että lastensuojelulaki perustuu varhaisen puuttumisen ajatukselle ja kuntiemme työntekijöitä on koulutettu 2000 -luvulla luottamaan omiin tunteisiinsa, huoliin. Huolimetodi on kehittäjiensäkin mukaan ”fiilispohjaista mutua”, johon liittyvät mm. katsojan oma arvomaailma, elämänkokemus, koulutus ja henkinen tasapaino. Virkamiehiä on siis koulutettu kaikkeen muuhun kuin objektiiviseen ja tosiseikkoihin perustuvaan työhön. Lapsen edun arviointi ei saa olla fiilistelyä.
Lastensuojelutyöstä on tullut vallankäytön väline, eikä siinä enää useinkaan ole kyse lapsen suojelemisesta. Perheitä velvoitetaan lastensuojelun pakkopalvelujen piiriin, koska työntekijä omien huoliensa häivyttämiseksi sellaista edellyttää. Sosiaalihuollon asiakaslaki kuitenkin velvoittaa hyvään ja asiakkaan huomioivaan palveluun. Lastensuojelunhan pitäisi tuottaa hyvinvointia, eikä pahoinvointia.
Näyttää siltä, että ne lapset, jotka tarvitsisivat tukea ja apua, jäävät sitä vaille. Sen sijaan ne lapset, jotka eivät lastensuojelun apua tarvitse, saatetaan sitoa lastensuojelun tarjoamiin pakkopalveluihin.
Kun maamme viranomaisten tiedossa ei ole edes huostaanottojen syyt, ja avohuollon tuen piirissä olevien lasten lukumäärä on jatkuvasti kasvanut, on mahdollista, että lastensuojelun toimien kohteena ovatkin täysin väärät lapset.
Hallinto-oikeudet hyväksyvät pääsääntöisesti maamme lastensuojelutyön laadun vahvistamalla miltei kaikki siellä käsiteltävät huostaanottojutut. Työntekijät toteavat usein, että tekivätpä he mitä tahansa, hallinto-oikeus hyväksyy toimet. Hallinto-oikeuksilla olisi ensiarvoisen tärkeä tehtävä ohjata lastensuojelutyön laatua.
---------