Olen 19v nainen. Mun ongelma on siis se että en yksinkertaisesti osaa/pysty/kykene kommunikoimaan ihmisten kanssa luontevasti saatika ollenkaan!! Ja se on kyllä sen luokan ongelma että kuin mistään mitä teen ei enään tulisi yhtään mitään. Netissä kirjoittelu onnistuu tietty loistavasti mutta kun pitäisi oikein puhua niin ei tule mitään :( Jos joku puhuu mulle oon yleensä heti sormi suussa "öö..hmm". Tuntuu että multa puuttuu aivoista jokin hälyttävän suuri alue ja se alue on kutakuinkin sivistys! Jota kaikilla pitäisi olla edes vähäsen, mulla ei sitä ole edes vähääkään. Pahinta tässä on myös se että jos yritänkin puhua niin tavallaan lause jää AINA kesken, koska mulle tulee todella paljon black outteja. Lisäten vielä että sanavarastoni on naurettavan suppea.
Olen alkanut potemaan lievää ajoittaista masennustakin tämän kaiken takia, joskus pahemmin joskus lievemmin. Pahimpina päivinä ryven helvetillisessä itsesäälissä usein itkien, muutamia kertoja ajatellut myös kuinka olisi parempaa olla kuollut. Mutta siis aikeissani ei todellakaan ole tehdä mitään pahaa itselleni, olin sitten kuinka huonona tahansa. Kunpa pääsisin tästä kommunikointi ongelmasta vain eroon!!! Miten voi ihminen oikeasti syntyä tällaiseksi? Mistä tämä kaikki voi edes johtua?? Oonhan ollut ikäni hiljainen ja ujo, myös sosiaalisia tilanteita ollut viime vuosina äärettömän vähän. Tunnen olevani jäätynyt tähän paikkaan enkä enään tiedä mitä tehdä :( Onko muita kohtalotovereita jotka elävät saman ongelman kanssa? :(
Olen alkanut potemaan lievää ajoittaista masennustakin tämän kaiken takia, joskus pahemmin joskus lievemmin. Pahimpina päivinä ryven helvetillisessä itsesäälissä usein itkien, muutamia kertoja ajatellut myös kuinka olisi parempaa olla kuollut. Mutta siis aikeissani ei todellakaan ole tehdä mitään pahaa itselleni, olin sitten kuinka huonona tahansa. Kunpa pääsisin tästä kommunikointi ongelmasta vain eroon!!! Miten voi ihminen oikeasti syntyä tällaiseksi? Mistä tämä kaikki voi edes johtua?? Oonhan ollut ikäni hiljainen ja ujo, myös sosiaalisia tilanteita ollut viime vuosina äärettömän vähän. Tunnen olevani jäätynyt tähän paikkaan enkä enään tiedä mitä tehdä :( Onko muita kohtalotovereita jotka elävät saman ongelman kanssa? :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläkin on ongelmallista pitää keskustelua yllä varsinkin itselleni tuntemattomien henkilöiden kanssa. Pää alkaa liian usein vain lyödä tyhjää ja alan syyttää itseäni siitä kun keskustelu ei suju ja pyrin löytämään jonkun tekosyyn lähteä pois tuosta kiusallisesta tilanteesta.
Ihmisten tapaaminen voisi varmaan toimia hyvänä siedätyshoitona tähän tilanteeseen, mutten näe itse mitään luonnollista tapaa mennä tapaamaan tuntemattomia, ja jopa Chatrouletessa ihmisille jutteleminen sai minut liian usein "jänistämään".
Saattaisi tosiaan se paras vaihtoehto olla kun vaan menis rohkeasti ihmisten ilmoille. Mutta en mä väkisin itseäni muille halua tyrkyttää, ja siltä musta tuntuukin kun yritän hössöttää ihmisille. Ja mäkin oon chatroulettea käyttänyt mutta sekin on mulle yllättävän vaikeaa! Vaikka en edes ole ikinä ollut aikeissa puhua siinä. Jo se että toinen näkee mut kameran kautta saa mut omituisella tavalla ahdistumaan, ENKÄ myöskään osaa siinäkään olla luontevasti.
Itsekkin tämmöinen ujo ja hiljainen kaveri niin rupea siinä sitten juttua vääntämään
Suosittelen että teet asialle jotain! Alat systemaattisesti juttelemaan ihmisille, oli se kaupan kassalla, baarissa, kuitenkin oikeessa elämässä. Jos juttelet jonkun kanssa ja tulee black out, sanot sille sen. Meet ihmisten luo ja sanot että et oo kovin hyvä jutteleen, mutta yrität silti.
Meditointi voi auttaa.
Tee itsestäs itsevarmempi. Lue itsensä kehittämis oppaita, self help juttuja
Joo ihan sama homma mullakin. Olen itse arvellut sen johtuvan siitä ettei perheessäni koskaan ole ollut sosiaalista kanssakäymistä, äitini esim. ei ole opettanut minulle käytännössä mitään! Se joutuu vaan ite oppimaan, valitettavasti :S Ja se sanonta "tekemällä oppii" pätee kyllä tähänkin todella hyvin!
itselläni ihan sama ongelma. En yleensä keksi mitään sanottavaa tai sitten en vain näe mitään syytä sanoa mitään.. Tosin yksi syy hiljaisuuteni on se että ääneni on aika olematon/ epäselvä. Vaikka se on ollut sellainen aina, niin silti häpeän sitä aina silloin tällöin.. Tästä syystä en joskus vain viitsi sanoa mitään, vaikka mielessä jotain olisikin.
Mitään neuvoa en kyllä osaa antaa, itse oon todella usein yksinäinen joskus masentunut'', mutta koitan pitää positiivisen asenteen yllä ja jatkaa eteen päin jos vaikka joskus jotain tapahtuisi.
Kuulostaa kovin minulta kun ääneni on omasta mielestäni ei tarpeeksi korkea niin en sitten aina halua äänessä olla etten joudu mahdollisesti toistamaan :/
Olen 23-vuotias mies jolla on täysin sama ongelma.
Täällä samaa vikaa :( mun ääni aina häviää johonkin kun yritän puhua.. puhelimessa en pysty puhumaan ollenkaan. Itselleni pystyn puhumaan mut se on jo aika säälittävää.. :/