Olen tehnyt alan töitä pari vuotta päiväkotityössä ja iltapäiväkerhoissa yms. Nyt olen kuitenkin kokopäiväisesti kiertävänä päiväkodeissa ja ihan pakko kysyä, että onko muilla samaa ongelmaa:
Ryhmien satuhetket ovat mulle yhtä helv. Joskus luulin, että jännitän niin paljon, että suu kuivuu ja alkaa kurkkua kutittamaan ja tuntuu ettei henki vaan riitä, mutta ei kyse ole enää mistään jännittämisestä. Olen vain tullut siihen tulokseen, että se puoli tuntia (jotkut lukee jopa tunnin) sadun lukemista ei tee äänelle muuta kuin pahaa. Ensinnäkin yrität saada ryhmän edes kuuntelemaan, joku valittaa että on huono satu, joku häärää omiaan, jotkut kikattelee. Yrität siinä sitten lukea satua ja kun saat kaikki hiljaa kuuntelemaan, on ainoa ajatus se, että milloin joku alkaa taas remuamaan. Tulee jotenkin hirveä kiire ja yrittää nopeasti päästä sadusta "eroon" ettei lapset vain kyllästyisi siihen. Alussa saatat kuulostaa kiinnostavalta lukijalta, mutta loppua kohden alkaa sanat menemään sekaisin eikä oikein kykene enää elävöittämään ääntä samalla tavalla. Mulla on myös nyt ollut viikkoja kurkku kipeänä ja ihmeellistä kutittavaa ja kuivaa limaa puskee lukiessa. Yksi päivä sain sellasen yskäkohtauksen kesken kaiken, että meinas tukehtua ja toinen työntekijä joutui "tuurata". :/
Jotkut ihmettelee kun kannan vesilasia mukanani lukiessa, mutta ei kai se kenellekään kuulu ...
Välillä lukiessa kanssa tuntuu, että alkaa nenässä jotenkin rahisemaan ... en osaa selittää. En esimerkiksi pysty puhaltamaan ilmapallojakaan, sama rahina alkaa ja ilma ei mee palloon millään.
Neuvoja? Tuntuu, että otan lukemisesta ihan kamalan stressin. Joillakin työntekijöillä tuntuu vain olevan periaate, että luettu satu on arvokkaampi kuin vaikkapa ceedeeltä tuleva. Eikö joskus kannattaisi säästää hieman ääntänsä? Muutenkin lapsityössä saa olla äänessä kokoajan. No, jokatapauksessa joudun niitä kirjoja lukemaan, niin haluisin vinkkejä miten selvitä noista lukuhetkistä. Pienet satukirjat on kivoja, mutta kyse onkin näistä paksuista kirjoista mitä jatketaan joka pv ja pakko on tietty aika lukea.
Ryhmien satuhetket ovat mulle yhtä helv. Joskus luulin, että jännitän niin paljon, että suu kuivuu ja alkaa kurkkua kutittamaan ja tuntuu ettei henki vaan riitä, mutta ei kyse ole enää mistään jännittämisestä. Olen vain tullut siihen tulokseen, että se puoli tuntia (jotkut lukee jopa tunnin) sadun lukemista ei tee äänelle muuta kuin pahaa. Ensinnäkin yrität saada ryhmän edes kuuntelemaan, joku valittaa että on huono satu, joku häärää omiaan, jotkut kikattelee. Yrität siinä sitten lukea satua ja kun saat kaikki hiljaa kuuntelemaan, on ainoa ajatus se, että milloin joku alkaa taas remuamaan. Tulee jotenkin hirveä kiire ja yrittää nopeasti päästä sadusta "eroon" ettei lapset vain kyllästyisi siihen. Alussa saatat kuulostaa kiinnostavalta lukijalta, mutta loppua kohden alkaa sanat menemään sekaisin eikä oikein kykene enää elävöittämään ääntä samalla tavalla. Mulla on myös nyt ollut viikkoja kurkku kipeänä ja ihmeellistä kutittavaa ja kuivaa limaa puskee lukiessa. Yksi päivä sain sellasen yskäkohtauksen kesken kaiken, että meinas tukehtua ja toinen työntekijä joutui "tuurata". :/
Jotkut ihmettelee kun kannan vesilasia mukanani lukiessa, mutta ei kai se kenellekään kuulu ...
Välillä lukiessa kanssa tuntuu, että alkaa nenässä jotenkin rahisemaan ... en osaa selittää. En esimerkiksi pysty puhaltamaan ilmapallojakaan, sama rahina alkaa ja ilma ei mee palloon millään.
Neuvoja? Tuntuu, että otan lukemisesta ihan kamalan stressin. Joillakin työntekijöillä tuntuu vain olevan periaate, että luettu satu on arvokkaampi kuin vaikkapa ceedeeltä tuleva. Eikö joskus kannattaisi säästää hieman ääntänsä? Muutenkin lapsityössä saa olla äänessä kokoajan. No, jokatapauksessa joudun niitä kirjoja lukemaan, niin haluisin vinkkejä miten selvitä noista lukuhetkistä. Pienet satukirjat on kivoja, mutta kyse onkin näistä paksuista kirjoista mitä jatketaan joka pv ja pakko on tietty aika lukea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En käsitä miksi niitä satuja pitäisi itse lukea, jäänne ajalta ennen tekniikkaa. Mitään lisäarvoa ei lapsi saa tai siitä edesymmärrä etsiä, oli täti kuinka heleä ääninen tahansa. Se, että lukija itse pitää livelukemista jotenkin arvokkaampana, on hänen omaa harhaista kuvitelmaansa. Hän hakee sillä oikeutuksensa omalla erityisasemalleen ja tarjoaa oivan tekosyyn käyttää valta-asemaa hyväkseen. Ääneen lukeminen alistaa lasta ja ruokkii hänen alemmuudentunnettaan.
Suosittelen, että siirryt vähintäänkin tallenteisiin, mieluummin lopetat koko touhun. Nykylapsille olisi paljon hyödyllisempää saada satuannoksensa virtuaalisessa ja interaktiivisessa muodossa nykyyhteiskunnan vaatimusten mukaisesti. Vanha kirjasatu on auttamatta tehotonta ja ruokkii vieläpä passiivisuutta. Toiminta edesauttaa sosiaalista syrjäytymistä ja kannustaa päihteidenkäyttöön.
Sinun tilanteessasi ottaisin asian puheeksi esimiehen kanssa, jos tuntuu ettet tuota lukemista pysty tekemään. Kerrot minkälaisia oireita tulee. Se ei johdu jännittämisestä, voit kertoa, ettet pysty puhaltamaan ilmapallojakaan, vaan kyse on jostain terveyteen liittyvästä. Normaalia, että ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia, ota asia puheeksi, äläkä stressaa itseksesi. Eikö kukaan muu voi tuota tehdä? Luulisi, että vähän voidaan joustaa työtehtävissäkin jos tilanne niin vaatii.
loppua kohden alkaa sanat menemään sekaisin eikä oikein kykene enää elävöittämään ääntä samalla tavalla
Tietenkin se voi helpottaa lukemista kun tutustu tekstiin etukäteen. Outoa tekstiä on hankala lukea elävöittävästi.
Mutta oletko koskaan jutellut asiasta lääkärille? Olisihan se hyvä selvittää, mistä oireet aiheutuvat. Joku syyhän täytyy olla.
Tuntuu vähän haastavalta kertoa tästä "ongelmasta", kun nuo satujen lukemiset tuntuvat olevan ihan ehdottomia tietyissä paikoissa. Ei edes ikinä kerran voi laittaa satua tulemaan ceedeeltä. CD;t on mielestäni ihania, että voit itse keskittyä sitten "komentamiseen" ja siihen, että satuhetki on rauhallinen. Mennä vaikka jonkun luokse joka tarvitsee silittelyä (nukkarihetki) jne, tai mennä jonkun remuajan viereen rauhoittamaan. Satua lukiessa tuo on "hieman" haastavaa, koska kokoajan satu katkeaa ja niin katkeaa myös toisten lasten keskittyminen. Sitten taas lisää katkoa jne. Hohhoijaa.
Koska olen kiertävä sijainen, en voi periaatteessa päättää mitä teen ja mitä en. Esimerkiksi lastentarhaopettajat vaan lykkäävät kirjan käteen ja tekevät sitten itse sillä aikaa jotain suunnittelua tms ... Viimeksikin kun sain yskäkohtauksen, niin tuntui, että ottivat sen jotenkin pahalla/laiskotteluna. Minkä minä sille voin, että en vain yksinkertaisesti sillä hetkellä voi lukea ku kutittava lima puskee kurkkuun ja meinaa siihen miltein tukehtua ja vedet valuu silmistä. Noloa.
Voiko kurkkukivut yms johtua siitä kun on aloittanut uudet työt ja joutuu paljon komentamaan, puhumaan, kertomaan satuja ja juttelemaan uusien ihmisten kanssa? Olen luonteeltani muuten melko vähäpuheinen, en jaksa jutella ylimääräisiä ellei ole pakko. :D Päiväkotityössä taas puhut jatkuvasti todella paljon. Osaan olla sosiaalinen, mutta sosiaalisuus on mulle niin kyllästyttävää että viikonloppuna on ihanaa olla vain hiljaa. :) Luonnollinen puhe on tietysti ihan eri asia, kuin sadun lukeminen ääneen. Puheessa pidetään luonnollisia taukoja, haukataan happea jne. Satua lukiessa kun pidät liian pitkän tauon, niin lapset alkaa hääräämään. Tuntuu ettei ehdi edes vettä naukkaamaan. Päässä alkaa kiristää ja olo on ihan outo.
Lääkärille en ole ikinä sanonut asiasta. Olen ajatellut, että varmaan ihan normaali asia periaatteessa. On mulle joku joskus kanssa sanonut, että ei tykkää lukea pitkiä satuja yms. Mutta sijaisena on vähän isompi kynnys kieltäytyä sadun lukemisesta, kun et saa itse suunnitella toimintaa.
Kiertävän sijaisen osa on hankala tuota asiaa ajatellen, varsinkin kun ei itse pysty suunnittelemaan toimintaa ja oletetaan, että pitäisi toimia kuten vakituisempi väki käskee. En ymmärrä miksi tuota rasittavaa ääneen lukemista niin paljon korostetaan, kun siinä työssä ääni muutenkin rasittuu. Kouluissakin alaluokilla kuunnellaan oppikirjoihin liittyviä tekstejä ja asioita cd levyltä.
Onko tuo homma välttämättä ainoa, mitä voit alallasi tehdä? Löytyisikö etsimällä joku sopivampi paikka tai työympäristö?Onko sitä lukemista niin paljon esimerkiksi ihan pienten lasten kanssa? Jos se kiertävän työ vaihtuisi yhteen paikkaan ja erilaiseen lapsiryhmään tai kokonaan toisenlaiseen työympäristöön lasten kanssa? Sitäkin voisi harkita pitemmän päälle. Yhdessäkin paikassa voi olla helpompaa, kuin kiertävänä. Yleensä tutussa työympäristössä on helpompi kertoa ja saada myöskin ymmärrystä. On aika yleistä, että joka työpaikassa on joku, jolle jotkut tehtävät ovat hankalia. Hyvä työyhteisö sitten joustaa.
Tuossa hommassa tarvitaan ääntä, ja voi olla että se ei ole sinulle sopivin työ siltä osin. En itsekään pystyisi olemaan kokoajan äänessä kurkun rasittumatta, enkä jaksaisi.Hoitotyötä en ole koskaan tehnyt lasten kanssa.
"Viimeksikin kun sain yskäkohtauksen, niin tuntui, että ottivat sen jotenkin pahalla/laiskotteluna"
Jos tuo toistuu, niin sitten kyllä ehkä voisi kertoa tarkemmin. Luulisi ymmärrystä löytyvän, kun selvittää, edes vähän. Parempi varmaan sanoa jotain, kun antaa toisten olettaa että on laiska.
"Voiko kurkkukivut yms johtua siitä kun on aloittanut uudet työt ja joutuu paljon komentamaan, puhumaan, kertomaan satuja "
Mun oman kokemuksen mukaan voi. Olen itse kerran laulanut paljon yhtenä päivänä, jota en yleensä tee. Seuraavana päivää kurkussa oli tosi kipeä pistävä kohta, kun ääni rasittui. Olenkin miettinyt, että jos ääni alkaisi jossain hommassa rasittumaan, että olisikohan jostain puheterapiasta apua? Laulajatkin joutuvat harjoittamaan oikeaa äänen käytöä, ettei rasitu. Jos päivät pitkät joutuu komentamaan ja puhumaan, niin ei luulisi olevan ihme että jotain oireita tulee osalle ihmisistä.
Joka paikassa ei tarvi kieltäytyä, mutta voithan ehkä kerran kieltäytyä jossain paikassa, missä ehkä ymmärrettäisiin, ja katsoa mitä tapahtuu? Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, ja vaihtoehtoja harkita, muutoinhan tilanne jatkuu samanlaisena.
Yritä jollain keinolla säästää ääntä lukiessa ja muutenkin, jos mahdollista.
Hei, Puhevammainen112!
Olen itse opiskellut ilmaisupainotteista alaa ja kokemuksesta tiedän, että satujen, runojen ja novellien esittäminen on oma taitolajinsa. Siinä tarvitaan omanlaistaan esiintymis- ja äänenkäyttötekniikka. Kerroit, ettet usko äänen pettämisen johtuvan jännittämisestä. Jos näin on, niin todennäköisesti käytät ääntäsi teknisesti väärin tai ääntä tulisi huoltaa enemmän.
"Ensinnäkin yrität saada ryhmän edes kuuntelemaan, joku valittaa että on huono satu, joku häärää omiaan, jotkut kikattelee."
Lasten kanssa tilanne on tämä lähes aina, oli satu sitten hyvin esitetty tai ei. Kaikista paras tapa, joka ei ole helpoin mutta kuitenkin harjoiteltavissa, on se, ettei keskeyttele satua. Jos joku hälisee, kohdista katseesi juuri tähän lapseen samalla kun kerrot satua.
"Tulee jotenkin hirveä kiire ja yrittää nopeasti päästä sadusta "eroon" ettei lapset vain kyllästyisi siihen."
Tämä on juuri pahin ansa: lapset aistivat, jos kertojalla on kiire tai hän ei ole itse kiinnostunut sadusta. Myös jos satua lukee liian nopeasti, herpaantuu lasten keskittyminen takuuvarmasti eivätkä he enää jaksa olla paikoillaan. Kaikista tärkeintä lukutilanteissa on rauhallisuus. Helppohan minun on tietysti täältä käsin puhua, mutta näin se vaan on.
"Jotkut ihmettelee kun kannan vesilasia mukanani lukiessa, mutta ei kai se kenellekään kuulu ..."
Monet ammattilaisetkin kantavat vesilasia mukanaan, joten siinä ei ole mitään häpeällistä. Kannattaa tietysti myös ennen lukuhetkeä huolehtia riittävästä vedenjuonnista ja välttää kahvia ja tupakkaa. Hunajatee tekee myös ihmeitä kipeälle ja terveellekin kurkulle.
"Joillakin työntekijöillä tuntuu vain olevan periaate, että luettu satu on arvokkaampi kuin vaikkapa ceedeeltä tuleva"
Olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Lapset katselevat paljon televisiota ja kuuntelevat radiota ja elävää esiintymistä näkee tähän nähden paljon vähemmän. Kannattaa myös muistaa, että kaikille lapsille ei lueta satuja kotona, joten sinun satuhetkesi saattavat olla heille ikimuistoisia. Tietysti olisi helpompaa laittaa cd-levy pyörimään, mutta jos sille linjalle lähdetään, niin kaikista helpointahan olisi sitoa lapset paikoilleen ja mennä itse kahvihuoneeseen :)
"Eikö joskus kannattaisi säästää hieman ääntänsä? Muutenkin lapsityössä saa olla äänessä kokoajan."
Lapsityöläisten kannattaisi siksi erityisen paljon kiinnittävää huomiota oikeanlaiseen puhumistapaan. Vääränlainen puhetekniikka vie äänen alta aikayksikön. Aiheesta löytyy paljon materiaalia internetistä ja kirjoista ja jos kiinnostaa, niin kurssejakin järjestetään, koska äänenkäyttöoppeja on hankalaa opettaa, jollei ole kasvotusten. Kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että äänesi lähtee vatsanpohjalta. Satuja lukiessa kannattaa myös puhua ns. konsonanttisesti. Kokeileppa!
"Luonnollinen puhe on tietysti ihan eri asia, kuin sadun lukeminen ääneen. Puheessa pidetään luonnollisia taukoja, haukataan happea jne. Satua lukiessa kun pidät liian pitkän tauon, niin lapset alkaa hääräämään."
Satuja lukiessa tulee erityisesti pitää välillä taukoja ja haukata happea! Muuten sitä ei jaksa kuunnella kukaan aikuinenkaan, vielä vähemmän lapsi. Ymmärsin, että sinulle saatetaan usein vain lykätä kirja käteen etkä ehdi tutustumaan luettavaan satuun ennakolta? Voisit pyytää, että saisit lukea sadun läpi ennen kuin luet sen lapsille. Silloin voisit lyijykynällä merkkailla pieniä kohtia, joissa voit pitää tauon. Tämä helpottaa huomattavasti ja näin sinun kuuluisi toimia silloinkin jos olet kunnolla valmistellut sadun etukäteen. Kohtien tulisi olla sellaisia joihin tauko juonellisesti sopii. Erityisesti jännittävissä kohdissa pieni jännittävä tauko on välttämätön, vaikkei ääntä väsyttäisikään.
Pystyisitkö sinä itse valmistelemaan jonkun hyvän sadun etukäteen ennen päiväkotiin menoa? En usko, että työntekijätkään kieltäytyisivät, jollei heillä ole esimerkiksi joku tietty kirja kesken päiväkodissa tms. Silloin voisit rauhassa kotona tutustua satuun, niin että juoni on sinulle täysin tuttu. Voisit harjoitella erilaisia kertojan ääniä rauhassa ja valmistella ne sellaisiksi, etteivät ne rasita ääntä. Lisäksi voisit silloin jo etukäteen päättää missä kohdissa pidät edes muutaman sekunnin hengähdystauon (usein saduista löytyy kohtia, joihin pieni tauko sopii niin hyvin, että se vain tukee taiteellista ilmaisua). Itse opettelen esittämiäni satuja nykyään ulkoa, koska se tuntuu turvallisemmalta :)
Todellakin hyvä vastaus ap:lle! Rakastan satujen lukemista lapsille ja menettelen juuri noin. Ääni on kestänyt oikein hyvin jo 30 vuotta!