Moi.. oon nykyään hirveen yksinäinen ja ois kiva jos joku vaik vastais..
Eli, kuulun semmosee kaveriporukkaan joka on iha mukava jne mut en jaksa vuodesta toiseen olla se porukan hylkiö. En esim saa koskaan puheenvuoroo eikä Mua muutenkaa kuunnella ja silleen.. On vaa pakko olla niitten kaa ku ei oo muitakaa.. Jään aina syrjään eikä ne ees oikeestaan huomaa mun läsnäoloa..
Siin porukas on mun lisäks 5 tyyppii joista yhen kaa oon aika usein. ku ollaan kahestaan nii meil on tosi hauskaa mut koulus ja muiden ihmisten luona tää "kaveri" välttelee mua. Must tuntuu et se häpee mun seuraa, ja se esittää muille et ei niiku ees tuntis mua. Ei oo hirveen kivaa. Mun itsetunto alkaa olla iha murskana ku omat ns. ystävätki häpee mua.
Haluisin näyttää niille et en oo riippuvaine niitten seurasta mutku en oo löytäny muita kavereita. :(
Eli, kuulun semmosee kaveriporukkaan joka on iha mukava jne mut en jaksa vuodesta toiseen olla se porukan hylkiö. En esim saa koskaan puheenvuoroo eikä Mua muutenkaa kuunnella ja silleen.. On vaa pakko olla niitten kaa ku ei oo muitakaa.. Jään aina syrjään eikä ne ees oikeestaan huomaa mun läsnäoloa..
Siin porukas on mun lisäks 5 tyyppii joista yhen kaa oon aika usein. ku ollaan kahestaan nii meil on tosi hauskaa mut koulus ja muiden ihmisten luona tää "kaveri" välttelee mua. Must tuntuu et se häpee mun seuraa, ja se esittää muille et ei niiku ees tuntis mua. Ei oo hirveen kivaa. Mun itsetunto alkaa olla iha murskana ku omat ns. ystävätki häpee mua.
Haluisin näyttää niille et en oo riippuvaine niitten seurasta mutku en oo löytäny muita kavereita. :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
javascript:void(0);
Tosi ikävä tilanne sulla! Ymmärrän hyvin et tuntuu varmaan tosi pahalta jos kaveri välttelee sua muitten seurassa, se on raukkamaista.. Mitä jos kysyisit suoraan kaveriltas kun ootte kahestaan, että miks hän tekee niin? Hänen oma itsetuntonsa on myös ehkä heikko eikä välttämättä uskalla muiden seurassa olla sun kans,, jospa te ootte sieluntoverit, ja kaverillas ehkä samantapasia mielipiteitä ja arvoja kun sulla, mut ei vaan uskalla näyttää sitä porukas, jos niillä sun ns. kavereil on ehkä joku yleinen "dissataan tota ja jätetään se ulkopuolelle"kurja syrjintäjuttu, niin se sun kaveri ehkä ei vaan uskalla sanoo mtn sil porukal siitä.. Muista ettei kannata suostua kenenkään räsymatoks! Jos sulla on siskoja,veljiä tai vanhempia, joitten kans sulla on hyvät välit nii kannattaa puhuu niil tästä jutusta ja tehä perheen kans yhes kaikkee... ja kannattaa myös itte tehä kaikki valinnat mihi pystyy vaikuttaa, sen mukaa mitä itte haluu, eikä miettii mitä muut sun tekemisistä ja mielipiteistä ajattelee.. Ja yksinki voi lähtee vaikka mihin , mistä voi löytää kavereita tai muuten vaan elämyksiä:) Esim.konsertit, kirjasto, harrastukset jne.. Oon ihan varma että löydät vielä tosi hyviä ystäviä kun vaan jaksat etsiä!=)
niin ja jos ei muuta niin itse olen ainakin saanut piristystä seurakunnan nuorten illoista ja isoskoulutuksesta. Voi sinne mennä vaikka ei jumalaan usko, siellä sut ainakin hyväksytään ja voit myös löytää sieltä jonkun jolle jutella :) voimia.
ps olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa ja tiedän miltä tuntuu
Toi kuulosti ihan mun kirjottamalta, että samoja ongelmia täälki!
Komppaan edellistä kirjottajaa.
Tiedän miltä tuntuu olla yksin Eti toiselta luokalta hiljane kaveri ja rupee olee sen kaveri :)
Ootteko kaikki Tampereelta joilla on kaveriongelmia? mulla ei täällä tampereella mikään onnistu mut muutan heti helsinkiin kun oon 18v helsinki on kuin toinen maailma.
Kyllä tampereelta ollaan...
No ei se elo Hesassakaan niin hohdokasta ole. Ihmiset on tympeitä, keskityvät omaan tekemiseen ja lämpenevät hitaanpuoleisesti uusille tuttavuuksille. Toki opintojen kautta kavereita löytää suht helposti samaan oppilaitokseen kun usein hakeutuu samanhenkisiä ihmisiä. Ja valinnanvaraahan löytyy.
Jos Stadissa jou ärsyttää sua (joku tyyppi) voit vaan huutaa sille että vitun homo ja näyttää keskarii. Ei tarvii nähä sitä enää ikinä (Toi oli esimerkki) olin joskus vittuillut muutamille tyypeille noin 4-5 vuotta sitten ja ne muistaa mut vielki vaikka ei ollu ees mitään vakavaa tääl tampereella. Olin Helsingissä viime syyslomalla 3 päivää. Ja kun tulin takas tänne ankeaan kaupunkiin niin kyllä heti huomas miten kaikki siellä on paremmin. Viime vuonna Big Brotherissa nähtiin tehtävä nimeltä "Taivas ja helvetti" kun verrataan Helsinkii ja Tamperetta niin kyllä Helsinki on taivas ja Tampere helvetti.
alottaja tiiän hyvin ton tilanteen ja ollut samassa... se tuntuu vitu*n pahalt ja masentavaa. koska itekki oon ujo, en kauheen puhelias, oon aina vähän ollu porukan häntäpääs. Mut sit pääsn peruskoulust ja amikseen, siellä on paljon erilasii ihmisiä ja tutustuu helpommin, voi alottaa puhtaalta pöydältä. jaksamisii (:
ei taida olla aito kaveri kyseessä
aika reiluu porukkaa sun kaveripiiris... :c
toivottavasti saat kavereita vielä
jossain yhteydessä!