"Isovanhempien jutut"

Huomaatko, että mainitset itsekin lapsenlapset 2 kertaa. Aikuisia henkilöitä sen sijaan mainitset useista eri ryhmistä ja hyvin monilla eri nimityksillä.

Lapset ovat aina taka-alalla. Tänä päivänä niin kaukana, että heidät voidaan hylätä väkivaltaisiin oloihin kuolemaan asti, koska aikuisilla on tärkeää tekemistä keskinäisissä suhteissaan, palavereissaan, nykyisten ja exien ongelmissa, tapaamisissa, hylkäämisissä ja vihassa.

Isovanhemmat ovat mielestäni henkilöitä, joiden aikuisilla lapsilla on lapsia.
Isovanhemmuus on tämän palstan kirjoittajilta unohtunut.

Käsittäisin niin, että palstalla on tarkoituksena keskustella nimenomaan isovanhemmuudesta, suhteista lapsenlapsiin, heidän ilojensa ja surujensa kohtaamisesta.
Keskustelujen pääteemaksi on kuitenkin muodostunut aikuisten keskinäiset suhteet. Monissa tapauksissa ei lapsenlapsia edes mainita, vaan ristiriidat eri sukupolvien välillä turhauttavat kirjoittajia.

Lapsenlapsista ei tällä viikolla ainakaan ole puhuttu.

On riidanhaluisen miniän kirjoitus ikävästä anoppisuhteesta, toisen miniän mietteitä pitääkö ja kuinka siivota jälkensä viikonloppuvierailun yhteydessä, miniän valitus isovanhempien syrjivästä lapsenlapsen kohtelusta, isyystestistä isovanhempien näkökulmasta, mummun valitus uusiolapsen ikävästä asenteesta (ainoa sopiva "isovanhempien jutut"-nimikkeeseen)
Sitten taas miniän valitus isovanhempien pitkistä kyläilyistä jne.

Minusta palstan ajatus ei täyty. Kukaan ei kerro mitään lasten ja isovanhempien yhteisistä asioista tai edes muistele lapsuuttaan.
Palsta on täynnä katkerien ihmisten purkauksia.

Ei se mitään, hyvähän on, että ketään vahingoittamatta keventää mieltään.
Pistää vain silmään se, ettei oikein kenelläkään ole suhdetta lapsenlapsiin.

...mutta henkilökohtaisista kaunoista ja riidoista kirjoitetaan estoitta.
Ja sitten vielä jäkätetään päälle, kun joku ei haluaisi niitä lukea isovanhempien palstoilta!

Niin, on se vaan.
Miksei tällä palstalla saisi puhua esim. osapäivätyöstä, veroista, liikenneministeriön sotkuista ja Kreikan lainantakuista.
Ihan oikeasti "Riidahaluinen" kysyy. Kukapa sitä voi ohjeistaa.
Isovanhempia kiinnostanee kaikki.

Tietdenkään isovanhempia ei saa ärsyttää mikään, mikä liittyy lapsiin ja lapsenlapsiin.
Jos uusiolapsi on hankala, on sopimatonta huomaya ja varsinkin siitä mainita. Eihän tarkalleen ottaen kysymys edes ole isovanhemmuudesta. Osoittaa huonoa arvostelukykyä.
Miniät - anteeksi - lapsien puolisot - ovat terävänäköisempiä. Heillä on mahdolisuus ja oikeus analysoida, isoäitejä varsinkin. Ne kun monta kertaa eivät ymmärrä edes kännykkäänsä.

Joskus Luojamme yllättää tässäkin asiassa. Olin itsekin jo melkein lakannut toivomasta isoäidiksi pääsyä, mutta nyt miniäni odottaa vauvaa. Aion tehdä parhaani sen eteen, että sukulaisuussuhteemme säilyvät hyvinä.

Ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla kilpailuvietti taisi herätä toisessa mummulassa. Itse olin pienipalkkainen, tarkan markan eläjä, joten minulta ei liiennyt rahallista apua nuorelle parille, jolla oli varmasti isot hankinnat vauvansa syntyessä. Olin vain kiitollinen, kun toiset isovanhemmat pystyivät auttamaan.

Joulujen lahjat olivat myös niin eri tasoa, että hyvin pian lakkasin kysymästä, mitä lahjoja pukki oli tuonut. Minä en pystynyt enkä halunnut kilpailla.
Lapsi on siitä mainio pakkaus, että hän ei laske hintoja.'Mieleeni on jäänyt eräs merkkipäivä, jolloin lapsi sai toiselta mummulta polkupyörän ja minulta pienen pehmolelun.
Pehmolelu oli niin mieluinen, että se vähitllen riekaloitui ja mustui alituisessa hoivassa. Se oli unileluna vielä senkin jälkeen kun polkupyörä oli jouduttu vaihtamaan isompaan.

Lapsenlapsi on jo ohittanut lapsuuden ajat. Hyvillä mielin aina tapaamme, eikä hän ole koskaan antanut ymmärtää, että kalliimpia lahjoja antaneet isovanhemmat olisivat hänelle tärkeämmät ja rakkaammat. Kyllä välit ovat kunnossa molempiin suuntiin.

Tasapäiset kirjoitti:

Ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla kilpailuvietti taisi herätä toisessa mummulassa. Itse olin pienipalkkainen, tarkan markan eläjä, joten minulta ei liiennyt rahallista apua nuorelle parille, jolla oli varmasti isot hankinnat vauvansa syntyessä. Olin vain kiitollinen, kun toiset isovanhemmat pystyivät auttamaan.

Joulujen lahjat olivat myös niin eri tasoa, että hyvin pian lakkasin kysymästä, mitä lahjoja pukki oli tuonut. Minä en pystynyt enkä halunnut kilpailla.
Lapsi on siitä mainio pakkaus, että hän ei laske hintoja.'Mieleeni on jäänyt eräs merkkipäivä, jolloin lapsi sai toiselta mummulta polkupyörän ja minulta pienen pehmolelun.
Pehmolelu oli niin mieluinen, että se vähitllen riekaloitui ja mustui alituisessa hoivassa. Se oli unileluna vielä senkin jälkeen kun polkupyörä oli jouduttu vaihtamaan isompaan.

Lapsenlapsi on jo ohittanut lapsuuden ajat. Hyvillä mielin aina tapaamme, eikä hän ole koskaan antanut ymmärtää, että kalliimpia lahjoja antaneet isovanhemmat olisivat hänelle tärkeämmät ja rakkaammat. Kyllä välit ovat kunnossa molempiin suuntiin.

Lue lisää

Nyt kun joulu on tulossa niin kai tästäkin asiasta voi puhua:
Kun köyhempi mummo tulee jouluna kylään, niin rikkaamman suvun tuomat joululahjat viedään komeroon piiloon siksi ajaksi. Miksi? Etteikö köyhemmät lahjat paistaisi vaatimattomuutta liiaksi, tai että lapset niistä edes vähän kiinnostuisivat, tai että lapset eivät huomaisi vertailla niitä, tai että köyhemmälle mummolle ei tulisi paha mieli, tai että köyhempi suku ei nolostuisi, tai että kulutusjuhla hävettää lasten vanhempia , tai....
Kun suvut on erilaiset, niin siitä voi tulla "päänsärkyä" monelle eikä asiasta uskalleta puhua.

Ahaa, kiitos tiedosta, oli yleissivistyksessä aukko.
Tuon mukaan eläminen on ihan hyvä, on ainakin täysin luomua elämää.
Ennen 70-lukua tässä maassa oli naisilla vaivana jatkuva raskautuminen, noin 90-luvulta alkaen yhä useammin raskautumisen puuttuminen.
Ja kun 70-luvulta lähtien lapsia saatiin vain 1 ja 1/2, niin lapsenlapsettomienkin osuus aina vaan lisääntyy.