"mitä kuuluu?"

Siihen "kuuluisi" vastata ihan niin kuin sinusta sillä hetkellä tuntuu tai mitä mielessäsi liikkuu tai mitä sinulle on viime aikoina tapahtunut.

Mutta koska esim. minä olen introvertti niin en kykene spontaanisti ilman miettimisaikaa pääsemään käsiksi omiin tuntemuksiini, ajatuksiini enkä muistamaan mitä mainitsemisen arvoista olisi tapahtunut, josta voisin toiselle kertoa. Ja siksi vastaan aina automaattisesti " ihan hyvää" tai välillä vaihtelun vuoksi "eipä kummempia/ihmeempiä". Small talk ei vain luonnistu minulaisilta introverteiltä, ellei etukäteen käy mielessä läpi mistä voisi mahdollisesti keskustella.

Toinen tapa on vain nopeasti vastata itse ja samaan hengenvetoon esittää vastakysymys: "ihan hyvää, mitäs sulle kuuluu?" jolloin toisen huomio kiinnittyy takaisin itseensä ja omiin juttuihinsa ja olet itse päässyt tilanteesta kuin koira veräjästä spotlightin kohdistuessa alkuperäiseen kysyjään.

Mulla on sama juttu. En vain pysty vastaamaan ja sanomaan sanoja suustani niinkuin tuosta vaan apteekin hyllyltä, VAIKKA mulla juuri sillä hetkellä olisikin mielessä sanat/kokonainen lause..kieli menee jotenkin aina umpisolmuun ja joudun joka väliin ajattelemaan sanojani paljon. Puhuminen ja ajatteleminen yhtäaikaa ei oikein onnaa :( Ja on kyllä niin kiusallista!

Kysymys "Mitä kuuluu?" voi olla ihan vaan muodollinen. Ei tarvitse alkaa selostaa mitään henkilökohtaisia juttuja vastaukseksi. Sopii hyvin vastata "Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu. Entä itsellesi?"

Sitten voikin jo siirtyä muihin asioihin, jos haluaa.

no kerrot mitä oot tehny viimeaikoina

Riippuu siitä haluatko tutustua, jos siinä tilanteessa sellaiseen on aikaa ja mahdollisuutta. "Kiitos hyvää" on kohtelias tapa ilmoittaa että ei juttelu oikeastaan kiinnosta, toisen small talk-avaus ei syystä tai toisesta ollut toivottava.

Vaihtoehto voisi olla "kiitos kysymästä, joulua tässä odottelen ja vietän sen NN:ssä." Siitä voi toinen jatkaa kysymällä lisää tai kertomalla jotain itsestään.