Jos opettaja joutuu olemaan pitkiäkin aikoja (esim. 1 v) työttömänä tai tekemään korkeintaan lyhyitä, päivän-viikon pituisia opettajien sijaisuuksia (esim. sairausloman sijaisuudet), niin pakotetaanko hänet ennen pitkää ottamaan koulutustaan vastaamatonta työtä?
Tätä pohtii tuleva opettaja, joka valmistuu pian. Mieheni työt pitävät minut suositussa yliopistokaupungissa, jossa yhtä opettajan pidempää _sijaisuutta_ saattaa hakea sata henkilöä! Työllistyminen tulee todennäköisesti olemaan siis erittäin vaikeaa, varsinkin kun en ole tehnyt kovinkaan paljon opettajan sijaisuuksia opiskeluaikanani, joten suhteita kouluihin ei juuri ole.
Onko kenelläkään kokemuksia tai näkemyksiä aiheesta? (Laitoin saman postauksen Työttömyysturva-palstalle, mutta ajattelin, että täällä liikkuu varmasti enemmän juuri niitä, joilla voisi olla kokemuksia, eli opettajia.)
Tätä pohtii tuleva opettaja, joka valmistuu pian. Mieheni työt pitävät minut suositussa yliopistokaupungissa, jossa yhtä opettajan pidempää _sijaisuutta_ saattaa hakea sata henkilöä! Työllistyminen tulee todennäköisesti olemaan siis erittäin vaikeaa, varsinkin kun en ole tehnyt kovinkaan paljon opettajan sijaisuuksia opiskeluaikanani, joten suhteita kouluihin ei juuri ole.
Onko kenelläkään kokemuksia tai näkemyksiä aiheesta? (Laitoin saman postauksen Työttömyysturva-palstalle, mutta ajattelin, että täällä liikkuu varmasti enemmän juuri niitä, joilla voisi olla kokemuksia, eli opettajia.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos sinulla on ajokortti ja auto niin nou roblem
Ajokortti on ja autokin, mutta ei taida auttaa, kun niin on monella muullakin töitä hakevalla... Olen siis kyllä valmis tekemään lyhyitäkin sijaisuuksia monen kymmenenkin kilometrin säteellä kotikaupungistani (Jyväskylä), mutta olen kuullut, että nekin ovat kortilla, kun kunnat säästävät, eivätkä palkkaa parin päivän sijaisuuksiin koulun ulkopuolista henkilöä.
Työstä on Zuomessa pula, ei työntekijöistä, joten miten tuo yhtälö pakottamisesta voisi ikinä käytännössä toimia
Itse sain valmistumisen jälkeen opettajan töitä itäsuomalaisesta ammattioppilaitoksesta, joten jouduin muuttamaan 400 km:n päähän kotikaupungistani, josta töitä ei heru kokeneillekaan. Kannattaa vaan hakea ympäri Suomea, niin kyllä se lopulta tärppää. Minulla ei ollut mitään kokemusta valmistumisen jälkeen.
Nostan hattua teille, jotka uskallatte lähteä töihin kauas kotikonnuiltanne! Mutta oliko sinulla nekostin puolisoa tuolloin, ja jos oli niin asuitteko erillänne vai muuttiko hän mukanasi? Ja missä työskentelet nykyään?
miten hesalaiset penikat suhtautuvat savolaiseen opettajaan? Puhun savvoo hilijoo ja kovvoo.
No woah! Kyllähhee sittee pittee laittee ottiatuota veispuukkii semmottonna ilimoootusta jotta ottiatuota kotiopettajjaa anttoo ja puallee hinttoo. Vaikkaappee enklanttiia tai mihe vilosohviaa vaikkee sohvela maattenno. Neänhän se meiltä käöyppi...Kukkee ennnee mittee koulluuu tullonna ku on temä intternetti että ottiatuota voippee hyvvenkki suorittoa kaik iha likkailemala avvatarriil siel sekölaiffiis. Hojo hojo vaa kaikkiil!
Itse sain opettajan töitä vailla juuri mitään työkokemusta, kun olin valmis tekemään n. 100 km:n edestakaista työmatkaa päivittäin. Satunnaisesti olin yötä työpaikkakunallani, mutta virallisesti asuin kuitenkin vakityössä olevan puolisoni työpaikkakunnalla. Pari vuotta jaksoin tuota reissaamista, mutta oli se todella raskasta. Työkokemuksen takia mielestäni kuitenkin kannatti. Ilman puolisoa olisin varmaankin muuttanut työpaikan perässä...