Moikka!
Olen ollut parisuhteessa poikaystäväni kanssa kohta kolme vuotta. Meillä on about 6v ikäeroa (olen häntä vanhempi), asumme erikseen, n. 30 km päässä toisistamme ja nähdään 1-2 kertaa viikossa. Yleensä tuo tapaaminen jää viikonlopulle, joko lauantaille tai vasta sunnuntaille.
Suhteen erittäin suuri ongelma on kommunikaatiossa.
Tää poikaystäväni lähtee usein perjantai-iltaisin kavereidensa kanssa ulos ja aina pelissä on mukana alkoholia suuret määrät.
Nuo reissut ovat tuoneet tullessaan paljon sekoiluja aikoinaan, jotka annoin kuitenkin lopulta anteeksi.
Näiden sekoilujen jälkeen tehtiin suhteeseen pelisäännöt. Eli ulos kyllä saa mennä välillä ilman toistakin, mutta silloin tulisi ainakin kerran illassa tai VIIMEISTÄÄN AAMULLA vastata viesteihin tai puheluun - tai laittaa ainakin yksi viesti että kaikki on ok.
Jälleen kerran on poikaystäväni "kateissa", eikä ole laittanut viestiä lähdettyään eilisiltana ulos saatikka sitten vastannut puhelimeen.. Näin on tapahtunut varmaan jo kymmeniä kertoja.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Olen ollut parisuhteessa poikaystäväni kanssa kohta kolme vuotta. Meillä on about 6v ikäeroa (olen häntä vanhempi), asumme erikseen, n. 30 km päässä toisistamme ja nähdään 1-2 kertaa viikossa. Yleensä tuo tapaaminen jää viikonlopulle, joko lauantaille tai vasta sunnuntaille.
Suhteen erittäin suuri ongelma on kommunikaatiossa.
Tää poikaystäväni lähtee usein perjantai-iltaisin kavereidensa kanssa ulos ja aina pelissä on mukana alkoholia suuret määrät.
Nuo reissut ovat tuoneet tullessaan paljon sekoiluja aikoinaan, jotka annoin kuitenkin lopulta anteeksi.
Näiden sekoilujen jälkeen tehtiin suhteeseen pelisäännöt. Eli ulos kyllä saa mennä välillä ilman toistakin, mutta silloin tulisi ainakin kerran illassa tai VIIMEISTÄÄN AAMULLA vastata viesteihin tai puheluun - tai laittaa ainakin yksi viesti että kaikki on ok.
Jälleen kerran on poikaystäväni "kateissa", eikä ole laittanut viestiä lähdettyään eilisiltana ulos saatikka sitten vastannut puhelimeen.. Näin on tapahtunut varmaan jo kymmeniä kertoja.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Alan olla täysin onneton.. En jaksaisi soittaa hänen kavereillekaan (olen joskus sitäkin yrittänyt) ja tiedustella sitä kautta, että tietäisivätkö he, missä hän on...
Pisimmillään hän on ollut kateissa kaksi vuorokautta ilmoittamatta mitään.. Hän oli ollut kuulemma silloin "jatkoilla" jonkun tyypin asunnolla, jossa ajantaju oli hävinnyt, kun alkoholia oli ollut tarjolla niin paljon.
Hän on kyllä hyvinkin rakastavainen aina ollessaan seurassani. Kahden keskinen aikamme on ihanaa. Aina silloin, kun näemme.
Mutta sitten kun hän lähtee juomaan, niin siitä seuraa oikeastaan poikkeuksetta tämä sama ongelma :(
Auttaako tässä tilanteessa enää mikään? Tunnen itseni välillä todella yksinäiseksi ja petetyksi. Ei vaivauduta edes sitä yhtä viestiä laittamaan. Mistä tiedän, että onko hän edes elossa? Saati sitten mitä tehnyt jne. Yksi ainoa viesti...
Han haluaa omaa aikaa jos on vaikka nuori ja hölmö? Silloinhan tuo biletys jne on jännää. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Lopeta hänen vainoamisensa ja jos hän ei ilmoita oma-alotteisesti itsestään peli on selvä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Minullakin oli joskus 5v vanhempi poikaystävä ja kyllä ilmoitin hänelle missä mennään ja olisin toivunut hänetkin mukaan juhlimaan, mutta lopulta holhous meni siihen että en olisi saanut käydä missään ja haukkui kaikki ystäväni ja kävi väkivaltaiseksi.
Hän on kohta 25 vuotias.. Olen antanut luvan hänelle käydä ilman minua, kunhan vain ilmoittaa, missä menee. En ole siis kieltänyt
Juhlimassa olen välillä ollut mukanakin. Mutta silloin kun en ole, niin tämä ongelma tulee esiin.
Mutta hyvä iccuraco: Mites sitten, jos toista rakastaa? Eikö saisi olla huolissaan? Sinun on helppo puhua, kun et ilmeisesti itse tiedä sitä tunnetta, miltä tuntuu, kun toinen on täysin kadoksissa eikä vastaa/ilmoita mitään pitkään aikaan, vaikka niin on sovittu? Jos on yhtään lämmin sydän ja rakkautta toista kohtaan, niin kyllä se satuttaa. Kylmä ja tunteeton ihminenkö tässä sitten pitäisi olla (jotain sellaista, mitä en ole)?
Iccuraco: Mitä muuta tuohon "biletykseesi jne." tuolloin kuului? Olitko pettänyt häntä? Vai oliko hän ilman mitään syytä tuollainen, ettei tykännyt että käyt ulkona?
En koskaan pettänyt häntä vaikka hän kai niin luuli. Kyllä tiedän miltä tuntuu kun toinen ei ilmoita itsestään. Siihen ei auta muu kuin aika ja unohtaminen. Ei sellaiselle ihmiselle kannata uhrata ajatuksiaan...
Jep jep!
Minun tapauksessani tuo hänen "sekoilu" tarkoitti valitettavasti juuri sitä itseään.. Koetin vain kaunistella tuota verbiä aluksi.
Annoin ne pettämiset tosiaan silloin hänelle anteeksi, vaikka vaikeaa se teki ja varmaan harvemmalta se olisi onnistunut.
Ja tuo "ilmoitusvelvollisuus" tuli sitten osaksi suhdetta, että se voisi ylipäätään jatkua ja saisin luottamuksen häneen takaisin.
Mutta aina kun hän rikkoo tuota "sääntöä", niin minulle tulee olo, kun hän pettäisi uudestaan, vaikka konkreettista pettämistä ei tapahtuisikaan.
Minusta olet hyvä mies, joka ansaitsee parempaa.
Minkälainen mies oletkaan, kun vaistoan, että parikin muuta miestä on katsellut sinua?
Noh, tilanteesi on kurja, eikä kukaan osaa siihen vastata tyyliin että roiku puolisossasi, joka karkailee.
Kolmen vuoden parisuhde ettekä vielä oo saaneet aikaiseksi muuttaa saman katon alle?
Vähemmästäkin sitä alkaa kumpikin tahollaan miettiä että tätäkö se sitten on loppuelämä, näkee pari kertaa viikossa ja muutoin elellään omaa elämää.
Itte en kestäisi. Joko ollaan parisuhteessa tai sitten ei olla. Puolivillaisesti säätämällä kuluu vain molempien aikaa.
>Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Ns. kantapäät yhteen ja kumpikin lähtee omaan suuntaansa. Ei elämää kannata tuollaiseen haaskata.
Tässä suurten erotilastojen maassa ero nähdään varmasti useinkin ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen.
Olen luonteeltani taistelija. Suhteessamme on paljon hyvääkin ja hänessä on myös paljon hienoja piirteitä.
Mutta paljon sellaisiakin asioita on sattunut, joista on jäänyt haavoja sydämeen ja joista ei suurin osa pääsisi yli, kuten aiemmin kirjoitin...
Yhteen muutto.. Se voisi olla joko ratkaisu tai sitten virhe. Huomioon ottaen sen, millaista on ollut.
Uskon että ihminen kehittyy jos syy siihen on todella tärkeä. Ja hänelläkin on kehitystä tapahtunut, uskoisin että pahimmat sekoilut ovat takana päin, tosin noita ilmoittamatta jättämisiä/ katoiluja on tapahtunut vielä aika ajoin..
Voisihan tuota yhteen muuttamista ainakin kokeilla. Kommunikaatio ainakin tulisi helpommaksi. Mutta pahenisiko joku asia sen sijaan... Sitä en voi tietää.
Kiitos kommenteista, jospa tää elämä tästä jotenkin vielä helpommaksi muuttuu...
Meillä homoilla ei ole partnereita pilvin pimein.
Musta on kirjoitusten perusteella kuulostanut siltä, että olet ap. hyvä tyyppi, joka tarvitsee parempaa.
Tsemppiä Sinulle tilanteessasi ap.
Poikaystävät jättävät, parisuhteet eivät toimi.
Näin tämä on ollut vuosituhasia.
Yritä pärjätä nimimerkki Surullinen mies!
Noh, mun mies tuli kyllä sinällään ajoissa kotiin eilen tai tänään ihan miten nyt vaan... mutta loikosi sängyssä ensin klo 15 saakka. Ei ole ainakaan ollut vieraissa, sen tiedän, kunhan on juonut pari lasia liikaa punkkua.... Mulle tuo oli ihan ok juttu, kyllä sitä silloin tällöin voi käydä ilman puolisoakin viihteellä... sulle antaisin neuvoksi, että testaapa tämä kumppanisi sillä, että tarjoudut seuraksi... ka katso sittej, mitä tapahtuu, ja vedä johtopäätökset sen jälkeen.
Miten sä otat ton oikeesti ja suvaitset. Onko toi sun kertomasi elämäsi?
Poikaystävällesi numero yksi taitaa olla alkoholi, et sinä. Valitettavasti tuo vain pahenee ajan myötä.
En tunne sua joten olen huono kommentoimaan sinun parisuhdetta... Mutten itse en olisi suhteessa joka tekee minut surulliseksi ja yksinäiseksi. Ja te tapaatte muutenkin vaan 1-2krt vkossa joten jos pistäisit poikki niin se ei kovin suurta tyhjiöö toisi elämääsi. Mut oma päätöksesihän se tietenkin on, ei kannata liian paljoa lukea näitä ihmisten kirjotuksia, mut kerroin vaan oman mielipiteeni.
Mielipiteeni?
Ansaitset oikeasti jotain aivan muuta!
Luottamuksesi on selvästi petetty aikanaan (useastikin?) ja vaikka ei olisikaan, niin tietenkin tuollainen katoilu ja toisen huomioimattomuus aiheuttaa epäilyjä, pelkoa ja etenkin huolta koska selkeästi toisesta tunnut välittävän kovastikin.
Minusta moinen käytös on täysin epäasiallista. Henkilökohtaisesti en katselisi mokomaa hetkeäkään - olipa se yhteinen aika kuinka ihanaa tahansa.
En halua maalata piruja seinille, ja luultavasti kaveri käyttäytyy ihan asiallisesti ollessaan liikenteessä, mutta kuinka voit koskaan olla varma?
Tiedän, että parisuhteen eteen täytyy tehdä hommia ja kompromisseja ; en itsekään usko hätäisiin päätöksiin suhteen lopettamiseen liittyen ja paljon vaivaa on joskus nähtävä että homma toimii.
Sen kuitenkin sanon, että nyt taidat hukata omaa aikaasi ja tulevaisuuttasi. Olin itsekin melkein 7 vuotta suhteessa, jossa rakastimme toisiamme (ja yhä olemme erittäin läheisiä), mutta muutamissa asioissa emme vain löytäneet yhteistä kieltä ja se romutti luottamuksen. Silti olimme yhdessä vuosia, ennen kuin älysimme erota - paras päätös ollut kummallekin, vaikkei tosiaankaan helppo!
Vaikutat sympaattiselta kaverilta. Ota poju puhutteluun, sano suoraan ettet enää katsele tuota meininkiä ja jos asioihin ei tule muutosta niin se on siinä. Anna se yksi mahdollisuus vielä.
Tiedän sen huolen, turhautuneisuuden ja epätoivon kun toinen on jossain eikä tunnu piittaavan. Ja toisinaan on parempi antaa tällaisen henkilön mennä menojaan.
Tsemppiä... :)
Taidat olla valitettavasti oikeassa..
Olen ottanut hänet varmaan jo kymmeniä kertoja puhutteluun ja sanonut jopa tuonkin asian, mitä kirjoitit. Ja noita katoamisiakin alkaa olla useamman käden sormilla laskettava määrä. Silti rakkauteni on aina antanut joka kerran hänelle anteeksi ja sydämeni on ottanut osumia kerta toisensa jälkeen.
Nähtiin viimeksi viikonlopulla. Meillä oli todella mukava ja rauhallinen lauantai ja sunnuntai.
Mutta nyt jälleen kerran se alkoi ja valvon yöni hänen takiaan...
Hän lupasi vielä mulle eilen maanantaiaamuna soittavansa, illalla viimeistään.. Lupauksista huolimatta, hänestä ei kuulunut koko päivänä, eikä vastannut puheluinikaan edes myöhään illalla. Taas katosi ilman yhtäkään viestiä koko päivänä.
Terveyteni ei meinaa enää kestää tätä. En saa yhtenäkään sellaisena yönä nukuttua tuntiakaan, kun hän on kadonnut :( Tämä tunne, mikä siitä seuraa, on jotain sanoin kuvaamatonta...
Aikoinaan annoin ne pettämiset anteeksi sillä ehdolla, että hän ILMOITTAA jatkossa minulle ainakin kerran päivässä (mieluiten viimeistään klo 22) itsestään aina niin päivinä, kun emme tapaa ja niin kauan, kunnes asumme yhdessä.
Aina kun hän tätä sääntöä rikkoo ja katoaa, niin minun sydämeni särkyy uudestaan ja uudestaan.
Ja miksikö sitten emme asu yhdessä? No olen sitä hänelle monta kertaa ehdottanut. Hän on vastannut, että odotetaan vielä, kunnes elämäntilanteemme "on vakaa".
Minä olen ollut suhteemme aikana osa-aikaisissa töissä ja opiskellut, välillä työttömänä opiskelijana lyhyitä jaksoja ja välillä myös täysipäiväisessä työssä. Suurimman osan ajasta kuitenkin työelämässä. Ja nyt olen siinä tilanteessa, että opintoni alkavat olla ohi ja siirryn pysyvästi työelämään.
Hän on puolestaan ollut tysipäiväisessä työssä koko ajan, mutta lähtee suurella todennäköisyydellä lähiaikoina opiskelemaan.
Noihin vedoten, yhteenmuuttamisajankohtaa voisi tosiaan lykätä, mutta en mä tiedä kumpi tässä painaa enemmän vaakakupissa, elämäntilanteemme vaiko tää ongelma? Ja olisiko toi muutto yhteen asioita parantava vaiko huonontava tekijä tässä tilanteessa?
Koen jokatapauksessa olevani aika voimaton, yksin ja onneton suhteessani, kun tuo käytösmalli ei häneltä muutu, vaikka hän aina lupaa joka kerran jälkeen että se on viimeinen kerta.