Kilpirauhasarvot pielessä

Monilla joilla on nuo samat sairaudet kuin sinulla on myös laiskasti toimiva kilpirauhanen. Tauti todetaan verikokeesta, harvemmin tarvitaan muita tutkimuksia paitsi jos itse kilpirauhasessa on kyhmy tai kyhmyjä. Silloin niistä otetaan ultraäänitutkimus ja neulanäytteet.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleistä ja hoito on helppoa. Lääke on hyvin siedettyä ja halpa. Olosi paranee kun arvot normaalistuvat.
Totta kai hoidatat itsesi.

´mummoraasulle´ ja ehkä joillekin muillekin kirjoitan vastauksen, kun alan päästä niskan päälle tässä kilpirauhasen vajaatoiminnan palauttamisessa normaaliksi
ja siitä olen huitsin iloinen.

Kilpirauhanenhan on uskomattoman moneen asiaan kehon- ja mielentoiminnoissa vaikuttava elin. Vajaatoiminnan oireet voivat ilmeisesti kehittyä hyvinkin hitaasti. Omituista, selvillesaamatonta oireilua ehkä itselläni kolme-neljä vuotta, siis aloin tosissani tuntemaan, että jotain täytyy olla vialla, muuten aika terve ihminen ollut.
On oltava sinnikäs, lääkärille sanottava suorat sanat, että päsee kokeisiin, vain tuo verikoe, jonka cat mainitsi.

Itse alan olla voiton puolella, pilleri päivässä muutaman kuukauden ajan, huomenna menen kuulemaan, ovatko hormonitasapainon jo kohdallaan. Toiset ovat kertoneet huomattavasti pitemmän ajan kuluneen normalisoitumiseen. Ehkä tauti ei kerinnyt pitkälle, kun tartuin tosissani toimeen.

Oireet ovat mahottoman moninaisia, itse älysin ruveta setvimään tuntemuksiani (kiitetty, parjattu google !), mikä on vikana ennen niin elinvoimaisessa itsessäni.
Eniten kärsin mielen oikkuilusta, käsittämätön päällekäyvä alakulo, ahdistus, masennuksen kaltaisia epätoivon rajalla olevia tiloja. Ehkäpä se yliampuva empatianikin liittyi tähän.
No, ensin kävin kaikki mahdolliset yhteiskunnan antamat mahdollisuudet mielen tutkimisessa, olenko sekoamassa. Ei muuta kuin masennuslääkereseptejä kertyi aikamoinen kasa. Sanoin kyllä, että kirjoitahan vaan, jos saat hyvän mielen, en niitä ryhtynyt popsimaan, koska mielestäni siitä ei ollut lainkaan kyse. Olipa se taistelua!
Vihdoin viime elokuussa uusi, nuori lääkäri kirjoitti reseptin oikopäätä, ja siitä alkoi minun uusi elämäni.

Taitaa tulla ennätys pitkästä kirjoituksesta, mutta mielestäni on sen arvoista, koska joillain muillakin voi olla samaa "vikaa", eivät ole vaan vielä sitä oivaltaneet. Ei pidä kärsiä, tämä on ahdistava sairaus monella tapaa, mutta parannettavissa.
Vielä laitan muutamia oireita näkyville, jotka omalla kohdallani ilmoittivat, etteivät keho ja mieli ole kunnossa.

- hiusten oheneminen, lähteminen
- ihon kuivaminen, ei auta rasvaaminen
-hajuaistin heikkeneminen
- väsymys
-niveloireet
-painonnousu
-viluttaminen

Muunmuassa siis tällaisia, googlettamalla lisää tietoa.

Paras tunnustus paranemisen alkamisesta oli tässä pari päivää sitten, kun omat lapseni ovat sanoneet: Äiskä, ihanaa, alat olla taas se höperö entinen elämäniloinen äiskä!
On muuten suuri asia saada elämänhalunsa takaisin!

Ei siinä kyhmyjä kai ole, ei edes kokeiltu, ensi viikolla tarkempi verikoe otetaan.
Luin oireista ja kauhean pitkä lista kaikkea hiusten lähdöstä alkaen. Ei minulla oikein muuta ole siitä kuin mieli on vähän masentunut, mutta niin se on näitten muittenkin vaivojen takia.

kiitos myös susmorsiamelle, tuohan on rohkaisevaa kuulla että olosi parani. Minulla voi tosiaan liittyä muihin perussairauksiin ja tuli ilmi diabeteksen vuosi kontrollissa, otetaan silloin paljon verikokeita.

Tuolta terveyspalstankin keskusteluista saa hyvää tietoa kyseisestä hormonivinksahduksesta, tietysti myös googlesta. En sen enempää lääkärinä esiinny, mutta oma ansioni oli, että itse tosissani etsin selvyyttä tapaukseeni ja siksi kai alkoivat parannustulokset näinkin nopeasti näkyä, Tänään kävin tapaamassa uutta lääkäriäni, arvot olivat jo huomattavasti laskeneet, alle neljän, kun omat arvoni olivat jopa 5,6 korkeimmillaan. Vielä kolme kuukautta otan pillerini sitten tarkastus, etteivät arvot pääse lipsahtamaan toisinpäin.

Olette saaneet tämänkin vuoden aikana lukea minulta aika masentaviakin juttuja, ja tämän sairauden lisänä ovat olleet ne henkilökohtaiset surut lähimmäisestäni. Esimerkkini sanoo, että itsekin pitää tehdä työtä saadakseen itsensä kuntoon, ja että lääkäreiden diagnooseihin on hyvä suhtautua harkitsevasti epäilyttävissä tapauksissa. Edellinen omalääkärini teki muitakin hoitovirheitä, eipä voi hän itsekään kovin hyvin.
Kyllä kaikkiin labrakokeisiin ja lisätutkimuksiin pääsee, kun vaan on tiukkana.