Tiesittekö että narsistivanhempi tekee voimalla ja työllä lapsestaan läheisriippuvaisen.Hyvällä tsäkällä ripustautuu johonkin hyvään ja turvalliseen, huonolla taas......
miten se tehdään,ensin provosoidaan esim. kiusaamalla ja kun lapsi loukkaantuu vanhempi loukkaantuu marttyyrisesti josta syystä lapsi tuntee syyllisyyttä ja rippuvuutta ylivoimaista vanhempaa kohtaan.
t.kolmannen polven uhri?
miten se tehdään,ensin provosoidaan esim. kiusaamalla ja kun lapsi loukkaantuu vanhempi loukkaantuu marttyyrisesti josta syystä lapsi tuntee syyllisyyttä ja rippuvuutta ylivoimaista vanhempaa kohtaan.
t.kolmannen polven uhri?
Vastaukset 27
Vanhimmat
onneksi useimmilla meisä on molemmat vanhemmat tai joku muu joka hyväksyy, ehkä..voiko keneenkään luottaa?kuka minä olen?
sairasta
Paljon yhteistä mun tilanteessa, jossa tunteideni kohde teki kaikkensa kaivaakseen minusta esiin mahdolliset huonot puolet. Ja sitten yritti leikkiä sydänsuruista :(:|
että lapsi ripustautuu narsistiseen vanhempaansa kuin hukkuva oljen korteen.
Ristiriitainen viestintä ja siitä seuraava trvattomuuden tunne sekä epätoivoinen
miellyttämisen ja toiveiden täyttymisen tarve voi johtaa lopulta lapsen masentu
miseen.
että sairastunut vanhempi tietoisesti tai tiedostamattaan sitoo lasta yhä tiukemmin lähelleen yrittämällä vähentää toisen vanhemman arvoa lapsen silmissä ja
heidän välilleen syntymästä yhteyttä. Myöhemmin hän moitti toista vanhempaa
laiminlyönnistä. Lapsen kehitys voi taantua koska hänen täytyy pysyä kiinni
narsistisessa vanhemmassa . Lapsi ei kykene luottamaan siihen että sairastunut vanhempi hyväksyy hänet aikuistuessaan, Vaikka side on vahva lapsi kokee
riittämättömyyden ja hylkäämisen tunteita.
Voi se laiminlyönti olla tahdosta riippumatontakin jos on masentunut vanhempi eikä hae apua!Aika jännä kuvio tulee kun lapsesta tulee pikkuaikuinen, varsinainen peppi pitkätossu jo lapsena, mitä ominaisuutta vanhempi vielä ihailee, mut miten käy aikuisena hyvin vai huonosti, riittääkö enää omat voimat sitten??
En tiedä narsistisuudesta, mutta se on kurjaa jos aina piikitellään ja väheksytään. Jos onnistut jossain ja olet iloinen kaivetaan virheet ja huonot puolet esille ja nälvitään niillä. Oli kysymys mistä ihmisuhteesta tahansa, sukulaisuus, ystävyys jne on se kuluttavaa ja lamaavaakin. Jännä että joku ottaa sellaisen aiheen esille jota on paljon pyöritellyt päässä. Ehkäpä kysymys on juurikin sukupolvelta toiselle siirretystä vääristyneestä käyttäytymismallista ja kivusta.
Se on kyllä totta, että narsistisen ihmisen lapsi jää vaille hyväksyntää, jota hakee turhaan ja voi sen johdosta huonosti. Kaikki eivät silti ripustaudu tällaiseen vanhempaan vaan pyrkivät kasvattamaan etäisyyttä häneen. Tuntevat tosin usein siitä syyllisyyttä. Tähän auttaa tilanteen tiedostaminen ja asioiden jäsentyminen. Sen ymmärtäminen, että narsisti on läheisriippuvainen ja pyrkii pitämään lapsensa emotionaalisesti sidoksissa itseensä, vapauttaa lapsen omaan elämään. Vanhempana narsistinen ihminen on varmasti raskas suuren tarvitsevuutensa vuoksi, mutta sen ymmärrettyään lapsi voi elää normaalia elämää ja laittaa selkeät rajat oman itsensä ja vanhempansa elämän välille. Eihän se tosin helppoa ole.
todella liian hukassa sulla käsitteet
ei puhuta narsiteista ja narsistisuudesta samassa lauseessa jookos, sillä kaikilla on pakko olla narsistisuutta ja ego että voi toimia.
väärinkohtelijat (kuka mistäkin syystä;toiset vain empatiakyvyttömiä) kiusaavat juuri näitä läheisriippuvaisia, joilla ei itsekunnioitusta ja ehdollistuvat helposti ikään kuin vaivihkaa toisen paskamaiseen käytökseen.
parasta olisi kuunnella sisäistä ääntä ja lähteä, ei enää yrittää miellyttää kun ei kerta miellytä tai yrittää parantaa tai hoitaa jos toinen ei sitä itse halua.
Ei pienellä lapsella taida olla taitoa analysoida ainoiden vanhempiensa valmiuksia vanhemmuuteen, vaan hän mukautuu siihen, mitä on osakseen saanut. Tästä surullisia esimerkkejä ovat esim. alkoholistien lapset, jotka peittelee vanhempiensa jälkiä. Paljon näkymättömämpiä ja ehkä siksi pahempia ovat nämä vanhemmat, jotka pitävät lapsia lähinnä kiusankappaleina ja kohtelevat kaltoin tai laiminlyövät kokonaan sairauden (masennus tms.) takia. Nää on kyllä kipeitä asioita, yhdellä otsaleimalapulla niistä ei selviä, vaan monesti syyt ja pahat teot kantavat sukupolvien takaa. Silti jokaisella sukupolvella on oma vastuu siitä, kuinka olla lähimmäisilleen ihminen ja miten viedä kapulaa eteenpäin.
Narsistin tunnistaminen ei ole yksinkertainen asia ja edellisessä viestissä käytin virheellisesti sanaa narsisti. Kuitenkin ihminen, joka on tunnetasoltaan pinnallinen ja itsekeskeinen omaa narsistisia piirteitä ja aiheuttaa samakaltaisia ongelmia läheisilleen. Viesissäni halusin kertoa, että tällaisen ihmisen lapset eivät välttämättä ole läheisrippuvia.
Liian kiltit ihmiset joutuvat helposti kiusatuiksi, mutta ei se siti tarkoita, että heillä ei olisi itsekunnioitusta. Heillä saatta olla sitä niin paljon, että katsovat kiusaamista tuon toisen omana ongelmana. Niinkuin se onkin. Ei tarvitse osallistua hänen draamaansa, vaan voi ikäänkuin vetäytyä siitä erilleen.
Lapset mukautuvat siihen ympäistöön, johon kasvavat oman luonteensa ja persoonansa ja jonkin meille tuntemattoman puitteissa. Kukin tavallaan. Harva kasvaa ehjäksi, sillä kaikilla vanhemmilla on omat ongelmansa. Myös suhtautuminen oman kodin ongelmiin on erilaista, mutta ymmärryksen kasvaessa sen luomien lähtökohtien analysoiminen on mahdollista. Se on elämän kulku. Meillä kaikilla.
Totta, kaikki ihmiset lienevät omalla tavallaan rikkinäisiä, toiset paljon vähemmän kuin toiset. Mutta vanhemmille on pakko olla armollinen, koska jossain kohtaa tajuaa itse, että vanhemmuus on aika rankkaa. Toiset eivät vaan kykene enempään kuin hyvin vähään.
Kyllä ja perheessä jossa tunneilmaisu on vapaata ja käytöstavat olemattomat sellaista se vain on, täytyy olla kova vaikka tekisi mieli itkeä. Tuska, rahanpuute tai muu voi saada aikaan kiukkuilevaa käytöstä.
Toinen puoli on se että kun lapsi kasvaa vanhemmaksi ja käy läpi asioita lapsuudesta, toimii itse eri tavoin voi häntä edelleen satuttaa vanhempien käytösmalli hyvinkin paljon. Ihmisillä on velvollisuus myöös kehittyä, vaikka vastuu tuntuisi olevan omilla harteilla. Asioista voi puhua ja kuunnella minkä toinen haluaa muuttuvan että tulee toimeen. Aikuisena jokainen asettaa itse omat rajansa omalle kohtelulle, etenkin jos tuntuu että jatkuvasti on altis huonolle kohtelulle.
Nimenomaan sellaise vaativan, huomionhakuisen ja narsistisen ihmisen lapset ovat läheisriippuvaisia, koska oma vanhempi tarvitsee vaikka loukkaa, antaa vähän mutta ottaa paljon, omaa kenties marttyyrisia piirteitä, ei näe eikä kuule muuta kuin itsensä ja omat kriisinsä ja ongelmansa, lapsen ongelmat eivät ole hänen ongelma kun omiakin on jo tarpeeksi ja antaahan hän lapselle kuitenkin ne perustarpeet on hänen selityksensä ja tästä syystä lapsi ei saa olla vihainen ja syyllistyy tuntemastaan vihasta kun vanhempi ei huomioi häntä koskaan. Tällä kikalla tehdään lapsista läheisriippuvaisia narsistisista heikoista vanhemmista ja alttiita huonoille suhteille aikuisuudessa!!!
Jep, vaikka antaa anteeksi, niin taakka ei katoa mihinkään, ainahan niitä mukanasi kannat ja valitettavasti myös eteenpäin viet. Vanhempien vastuu on hirvittävän kova. Ja ehkä vähän liiankin kova. Meillä Suomessa ydinperhe pitkälle huolehtii kaikesta. Olis turvallisempaa, jos perheet/yhteisöt olisi isompia ja huolehdittaisiin vähän enemmän muistakin kuin vain omasta kullannupusta.
Ei tuo ole vastaus yhtään mihinkään.Ei vaikeudet oikeasti oikeuta laiminlyöntiin ja on myös oma ongelma ellei pysty sen verran nöyrtymään että pyytäisi apua.
Aika deterrministinen maailmankuva että mitään ei voi muuttaa ja mikään ei muutu, kyllä muuttuu jos ei aio itse toimia samoin vaan kiinnittää huomiota siihen samoin kun antaa pientä palautetta sopivissa määrin muille :)
Joo ei tietenkään tarkoita, että hyväksyy ja pistää vahingon kiertämään. Ne tulee paljon syvemmältä, ja valitettavasti jotain voi siirtyä omille lapsillekin. Etkö ole kuullut sanottavan, että jossain vaiheessa ihminen alkaa muistuttaa vanhempiaan? ok, menen takaisin naamakirjan puolelle, öitä!
kyllä varmaan jossakin vaiheessa näin käy ja siinä paikassahan sitä on hyvä seisahtua ja kitkeä rikkaruohoja itsestään
eikö kaikki lapset ole suomessa kutakuinkin noin kasvatettu?
aiheuttaja ei välttämättä narsisti
sukupolvelta toiselle siirtyvä TUSKA ja huono käytösmalli riittää
Tiedän ongelman nimeltä narsismi aika hyvin...Narsistin aikuinen lapsi saattaa kärsiä läheisriippuvaisuuden lisäksi kaikista muistakin riippuvaisuuksista. Mitenköhän kaikista riippuvaisuuksista pääsisi eroon?
mut hetkinen kannattaa kelata ennenkuin leimaa ketään narsistiksi
oikea narsiti kiusaa ja ivaa kohdettaan monimutkaisesti eli jos on jotain kannustusta ja hellyyttäkin tuskin narsisti kuitenkaan
Narsistihan vaihtaa hellyyttä julmuuteen jatkuvasti, jotta uhri menisi sekaisin. Jos joku on rehellisesti ilkeä jatkuvasti, se saattaisi olla helpompi käsitellä, koska kaikki olisi ennustettavampaa. Kaaoksen keskellä eläminen sen sijaan on vielä vaikeampaa.
Uhri kiedotaan moni erilaisin pauloin ja saatetaan täysin hämmennyksiin.
Ulkopuoliselle narsistinen henkilö esittää usein erittäin uskottavaa roolia
lapsen elämässä, Jopa ammattilaiset harhautuvat usein.
Se on kieltämättä vapauttava hetki kun tajuaa ymmärtävänsä asiat kokonaisuutena. Olen itse nuori akateeminen opiskelija ja persoonallisuushäiriöisen (diagnosoitu), vahvasti narsistisen, äidin jälkeläinen. Jo nuoresta asti olen pitänyt salassa niin hyvät kuin huonotkin asiat elämästäni, koska sillä tavoin kaikki on ollut paljon helpompaa. Olen samalla oppinut suoriutumaan asioista itsenäisesti, ja kynnykseni auttaa on hyvin alhainen. Ajatusmaailmaltani voisin sanoa: kun tyytyy vähään, voi saada paljon! Haluaisin olla kiitollinen erittäin vahvasta itsetunnosta ja erityisistä luonteenpiirteistä itsessäni, mutta jos hetken pidempään mietin tapaa millä olen nämä omaksunut, voin tuntea kyyneleen vierivän poskellani..
Emme ole oikeastaan missään yhteyksissä enää; ei sen takia ettenkö haluaisi, vaan en yksinkertaisesti jaksa enää. Olen koko nuoruuteni yrittänyt tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin mahdollista, eikä se ole koskaan riittänyt - eikä riitä vieläkään. On hyvä elää ilman pessimismiä.. voimia kaikille :)
Millä tavoin äitisi nujertaa sinua?
huom, sinulla voi olla jokin kehityskriisi alkamassa joten älä ota turhan suurta pulttia, vaikka tuntuu että asiat vyöryvät nyt kerralla päälle ja kyseenalaistat koko lapsuutesi
pian äitisi huomaa että olet aikuinen ja sulla on omat rajasi ja joutuu muuttamaan käytöstään, tulette kenties pikkuhiljaa armollisemmiksi toisillenne...
tsemiä! :)