Minulla on diagnooseina vaikea-asteinen paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja määrittämätön persoonallisuushäiriö. Olen kahdeksan vuotta ollut ensin sairaspäivärahalla ja sitten kuntoutustuella. Juuri nyt tuntuu, etten jaksa enää vuosittaista hakuruljanssia ja pelkoa ettei tukea myönnetäkään. Paniikki ilmenee minulla voimakkaana välttelykäyttäytymisenä, enkä terapiasta, lääkityksestä ja muista kuntoutustoimista huolimatta ole juurikaan päässyt oireistani eroon. Olen aina ollut valmis kokeilemaan kaikkia uusia konsteja, mutta lopputulos on yhtä tyhjän kanssa.
Onko kukaan koskaan päässyt vastaavilla oireilla pysyvälle sairaseläkkeelle? Tai onko kukaan edes hakenut pysyvää eläkettä?
Onko kukaan koskaan päässyt vastaavilla oireilla pysyvälle sairaseläkkeelle? Tai onko kukaan edes hakenut pysyvää eläkettä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole pelkästä paniikkista hakenut. Pelkkä välttelykäyttäytyminen ei taida ihan riittää. Kaikkihan perustuu työssäoloon että jos se olis niin voimakasta ettet pysty olemaan mitenkään työssä ja lähdet pois vaikka kesken kaiken jostain liukuhihnalta niin tuo vois olla jo aika lähellä oleva syy koska siitä aiheutuis vahinkoa ja vaaratilannetta työssä
Ongelma minulla on, että en pysty poistumaan edes asunnostani, kun pelkään niin sosiaalisia tilanteita - en edes roskia viemään. Työnteko toisten ihmisten läsnäollessa on minulle täysin mahdoton ajatus, ammattini vaatii tarkkaa työskentelyä, johon en pysty kun kädet ja koko kroppa tärisee. Ja mieliala aina kuntoutustukipäätöstä odottaessa on sellainen, että jos tuki evätään, tapan mieluummin itseni kuin menen työelämään pelkojeni kanssa.
Pelkällä ph-diagn.ei eläkkeelle pääse, mutta onhan sinulla noita muitakin diagnooseja. Mitä mieltä hoitava psykiatrisi on asiasta? Onko sinulle haettu toistaiseksi eläkettä (siis pysyvää)?
Itse olen toistaiseksi eläkkeellä, dg:t depressio, ph ja unettomuus