Olen joutunut 16-vuotiaana raiskauksen uhriksi. Sen jälkeen minulla on ollut ainoastaan lyhyitä/olemattomia suhteita, joissa seksi ei ole omalla kohdalla ollut lainkaan ajankohtaista. Kaipa se on ollut sitä, ettei ole pyatynyt edes suhteeseen..
Nyt olen seurustellut reilu 2kk, näin 5v myöhemmin, ja olemme menneet paljon pidemmälle kuin olen koskaan tuon tapahtuneen jälkeen. Ja ensimmäinen kerta alkaa olla ajankohtainen - tahdon sitä todella. Samalla pelkään julmetusti, kuinka reagoin siihen.. Mies on ihana, luotettava, ymmärtäväinen. Mutta silti pelkoni on valtava, mutta halukin on..
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Kuinka suhteen luonti/seksi on onnistunut raiskauksen jälkeen? Tms??
Nyt olen seurustellut reilu 2kk, näin 5v myöhemmin, ja olemme menneet paljon pidemmälle kuin olen koskaan tuon tapahtuneen jälkeen. Ja ensimmäinen kerta alkaa olla ajankohtainen - tahdon sitä todella. Samalla pelkään julmetusti, kuinka reagoin siihen.. Mies on ihana, luotettava, ymmärtäväinen. Mutta silti pelkoni on valtava, mutta halukin on..
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Kuinka suhteen luonti/seksi on onnistunut raiskauksen jälkeen? Tms??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laitoinpa nyt saman tarinan sit kahdesti kun eka ei näyttäny et olis tullu.. Anteeks :/
Edellisellä tyttöystävälläni oli samantapainen tausta, ehkä vielä jonkin verran karmeampi kohtalo kuin sinulla (sen enempää paljastamatta). Seksi oli aluksi hankalaa ja sisälsi mm. paljon feikkausta, mutta ajan mittaan kaikki paranee. Etenkin seksiasioista jutteleminen oli varsinainen läpimurto, ja hän alkoi saada ihan oikeitakin orgasmeja.
Siun täytyy ymmärtää, ettei seksi ole se paha asia, vaan se mitä joku sinulle teki. Muista, ettei oma miehesi halua tehdä siulle pahaa eikä siulla ole mitään hätää. Edetkää silti hitaasti. Jos siulla on edelleen viiden vuoden jälkeen käsittelemättömiä asioita tapahtuneen johdosta, on anonyymi verkkokeskustelu täysin väärä paikka asian hoitamiseen.
”Kuinka suhteen luonti/seksi on onnistunut raiskauksen jälkeen? Tms??”
Puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Hitaasti vähän kerrallaan, pelko ei poistu hetkessä.
Raiskaajat on rikollisia jotka ei ensaiste edes tekojensa muistamista.
Olen käsitellyt asiaa paljon.. Eli ei, se ei ole käsittelemätön asia. Mutta kyllä sitä silti pohtii ja omalla tavallaan myös pelkää. Ja tiedostan kyllä, että tuskin muuta voisinkaan tuntea..
Ehkä ajan kanssa siis. Askel kerrallaan :)