6.Rakkaus vl:n ja ei-vl:n välillä

Jatkan kyselemistä, vaikka joku "joojoo" ehti jo pitämään minua "pösilönä". Jaksan "jauhaa" toivoen, että minulle jaksetaan myös vastata.

Nimimerkki Stina kirjoittaa keskusteluketjussa 'Ry:n pihalla' seuraavasti (vanhoillislestadiolaiselle Leenulle):

"Miten suhtautusit Leenu, jos rakastuisit silmittömästi mieheen, joka ei kuuluisi sinun uskoon? Tiedän sellaisia tapauksia.Ja rakkaus on ollut vielä niin suurta että sen takia uskosta on jouduttu eroamaan. Nimenomaan jouduttu,kun teidän usko ei hyväksy "vääräoppisia"."

Koska Stinalle ei ole vielä kukaan vastannut, haluan poimia tämän asian omaksi aihepiirikseen. Sen verran se kiinnostaa myös minua.

Onko keillään muilla kokemuksia tällaisista "epäpyhistä liitoista", joissa "antaudutaan kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa"?

Tarkoittaako avioliittoon asti johtava rakkaus vl:n ja ei-vl:n välillä käytännössä sitä, että toisen on luovuttava uskostaan? Joko vl jättää vanhoillislestadiolaisuuden tai ei-vl kääntyy lestadiolaiseksi?

Olen joskus leikilläni ajatellut, että vanhoillislestadiolaiseksi voisi kääntyä ihan sillä perusteella, että silloin sopivan aviopuolison löytyminen voisi helpottua huomattavasti. Vanhoillislestadiolainen liikehän on käsittääkseni täynnä uskovia nuoria.

Koska en kuitenkaan itse ole lestadiolaisessa uskossa, en voi kuvitella, että menisin vl:n kanssa naimisiin muuta kuin siinä tapauksessa, että hän on valmis vaihtamaan uskoaan.

Minulle siis aviopuolison valinnassa tärkein kriteeri on se, että me molemmat olemme samassa uskossa. Näin käsittääkseni myös vl:ille. (Ymmärrän siis hyvin, jos vanhoillislestadiolaiset vierastavat rakkaussuhteita uskovien ja ei-uskovien välillä.)

Edellyttäähän jo pelkästään lasten kasvattaminen sitä, että näissä hengellisissä asioissa katsotaan samaan suuntaan.
3342
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Taisitpa jo itse vastata itsellesi. Miksi kysyt?

Ei usko ole "vaihdettavissa". Se on yksin Jumalan lahja. Voin rakastua ei vl-naiseen, mutta en halua olla tottelematon pyhän hengen neuvoille.

Eivät ole helppoja tilanteita, kun inhimilliset tunteet jylläävät. Lähipiiriltä tarvitaan ymmärtäväistä mieltä, mutta kuitenkin selkeää opetusta siitä, mikä on parhaaksi. Ei kukaan vl voi painostaa toista ratkaisuihin. Yksin usko pelastaa. Mutta vaikeaksi siinä käy uskominen, jos pohjimmiltaan ajatellaan asioista erilailla. Niinkuin totesit.

Äänestä
  • Avaukseni ei lopulta ollutkaan kysymys, vaan vain tällaista pohdintaa...

    Äänestä

ei säily uskomassa, jos alkaa seurustella ei-vl:n kanssa... Ensin vaivihkaa pienestä ja viattomasta kehkeytyy suurta ja sydäntä paaduttavaa... Kokemusta on enkä soisi samaa kenellekään toiselle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mar-ge kirjoitti:

Jatkan kyselemistä, vaikka joku "joojoo" ehti jo pitämään minua "pösilönä". Jaksan "jauhaa" toivoen, että minulle jaksetaan myös vastata.

Nimimerkki Stina kirjoittaa keskusteluketjussa 'Ry:n pihalla' seuraavasti (vanhoillislestadiolaiselle Leenulle):

"Miten suhtautusit Leenu, jos rakastuisit silmittömästi mieheen, joka ei kuuluisi sinun uskoon? Tiedän sellaisia tapauksia.Ja rakkaus on ollut vielä niin suurta että sen takia uskosta on jouduttu eroamaan. Nimenomaan jouduttu,kun teidän usko ei hyväksy "vääräoppisia"."

Koska Stinalle ei ole vielä kukaan vastannut, haluan poimia tämän asian omaksi aihepiirikseen. Sen verran se kiinnostaa myös minua.

Onko keillään muilla kokemuksia tällaisista "epäpyhistä liitoista", joissa "antaudutaan kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa"?

Tarkoittaako avioliittoon asti johtava rakkaus vl:n ja ei-vl:n välillä käytännössä sitä, että toisen on luovuttava uskostaan? Joko vl jättää vanhoillislestadiolaisuuden tai ei-vl kääntyy lestadiolaiseksi?

Olen joskus leikilläni ajatellut, että vanhoillislestadiolaiseksi voisi kääntyä ihan sillä perusteella, että silloin sopivan aviopuolison löytyminen voisi helpottua huomattavasti. Vanhoillislestadiolainen liikehän on käsittääkseni täynnä uskovia nuoria.

Koska en kuitenkaan itse ole lestadiolaisessa uskossa, en voi kuvitella, että menisin vl:n kanssa naimisiin muuta kuin siinä tapauksessa, että hän on valmis vaihtamaan uskoaan.

Minulle siis aviopuolison valinnassa tärkein kriteeri on se, että me molemmat olemme samassa uskossa. Näin käsittääkseni myös vl:ille. (Ymmärrän siis hyvin, jos vanhoillislestadiolaiset vierastavat rakkaussuhteita uskovien ja ei-uskovien välillä.)

Edellyttäähän jo pelkästään lasten kasvattaminen sitä, että näissä hengellisissä asioissa katsotaan samaan suuntaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu