Olen huolissani äitini masennuksesta. Hän on 65v. ennen aina niin iloinen, puhelias ja täynnä energiaa. Nyt tekee pahaa katsella hänen apaattista olemustaan.
Hän on muuttanut juuri toiseen kaupunkiin eli tuli lähelle minua asumaan. Sai kauniin kodin ihanalta paikalta.
Hänellä oli miesystävä edellisessa kaupungissa, mutta se ei ollut kuin ystävyys. Tämä mies soittelee kyllä hänelle, mutta ei halua tulla uuteen kaupunkiin käymään.
Äitdilläni on naisystävä täällä, mutta ei jaksa vielä kutsua kylään.
Nyt kuukauden asumisen jälkeen hän ei halua olla yksin, eikä suostu olemaan asunnossaan yötä.
Hän kävi lääkärissä, josta sai mielialalääkkeitä. Hän on syönyt niitä nyt viikon ja yks kaks hänen olonsa paheni. Minun pitäisi olla hänen seuranaan koko ajan.
Kävimme taas lääkärissä, sai unilääkkeitä ja rauhoittavaa oliko se (texon).
Hän sanoo olevan pelkotiloja, ahdistusta. Mielestäni olisi hyvä jos hän pääsisi keskustelemaan näistä asioista ammatti-ihmisen kanssa.
Olen varmasti liian läheinen, enkä näe äidin pahaa oloa. Tuntuu pahalta katsoa ja tunne etten osaa auttaa...
Hän on muuttanut juuri toiseen kaupunkiin eli tuli lähelle minua asumaan. Sai kauniin kodin ihanalta paikalta.
Hänellä oli miesystävä edellisessa kaupungissa, mutta se ei ollut kuin ystävyys. Tämä mies soittelee kyllä hänelle, mutta ei halua tulla uuteen kaupunkiin käymään.
Äitdilläni on naisystävä täällä, mutta ei jaksa vielä kutsua kylään.
Nyt kuukauden asumisen jälkeen hän ei halua olla yksin, eikä suostu olemaan asunnossaan yötä.
Hän kävi lääkärissä, josta sai mielialalääkkeitä. Hän on syönyt niitä nyt viikon ja yks kaks hänen olonsa paheni. Minun pitäisi olla hänen seuranaan koko ajan.
Kävimme taas lääkärissä, sai unilääkkeitä ja rauhoittavaa oliko se (texon).
Hän sanoo olevan pelkotiloja, ahdistusta. Mielestäni olisi hyvä jos hän pääsisi keskustelemaan näistä asioista ammatti-ihmisen kanssa.
Olen varmasti liian läheinen, enkä näe äidin pahaa oloa. Tuntuu pahalta katsoa ja tunne etten osaa auttaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän huolesi!Koita saada äitisi puhumaan terapeutin kanssa!
Muutto on psyykkisesti rankka kokemus. Elämä muuttuu hankalaksi, kun mitään entisiä tapoja ei voi noudattaa, kaikki on rakennettava uudelleen. Mielestäni varsinkin sosiaalisen ympäristön muuttuminen on muuton yhteydessä raskasta.
Masennuslääkkeet alkavat vaikuttaa vasta 2-3 viikon kuluttua käytön aloittamisesta, joten olon huonontumista yhden viikon käytön jälkeen ei kannata ihmetellä. Samoin kuukauden asumisen jälkeen voi olla masennuksen suhteen paha vaihe, kun alkuinnostus on jo hiipunut, mutta uusia rutiineja eikä elämänrytmiä ole vielä saavutettu.
Mahdollisen ammattiavun lisäksi on hyvä ymmärtää, että tarvitaan aikaa. Kannattaisi yrittää keksiä äidillesi tekemistä (harrastuksia?) ja muuta ajattelemista kuin hänen tämän hetkinen yksinäisyytensä sekä mahdollisuus tavata muita ihmisiä (kerhoja, tms?). Masentuneena hän ei ehkä ole kovin innostunut mistään, mutta minusta olisi tärkeää estää häntä eristäytymästä.