Mitäpä ikäluokka tuumii Finlandia-palkinnosta? Yksi ihminenhän sen voittajan lopulta päättää, tosin raadin valitsemista teoksista. On ehkä päässyt tämä puoli unohtumaan, että ei ole siis mikään äänestyspäätös loppujen lopuksi. Kävin lukemassa kilpailuohjeetkin. Palkintoa tavoittelevan tai hänen kustantajansa täytyy ilmoittaa kirjansa kilpailuun. Monta vaihetta siis, ennen kuin kandidaatit seisovat rinta rinnan kuvattavina. Yksi ei tällä kertaa halunnut kuvaan.
Minulle on jäänyt menneiden vuosien voittajista mieleen Irja Rane. Oksasenkin luin, mutta en oikein tykännyt. Juoksuhaudantie teki vaikutksen. En ole sen kummempi himolukija, luen mitä haluan. Tänä vuonna on tullut luettua yksi Finlandiaehdokas, mutta innostuin nyt kisasta sen verran, että taidanpa lukea loputkin.
Tarvitaanko kirjallisuuskisoja? Onko teillä suosikkeja Finlandiavoittajaksi?
Minulle on jäänyt menneiden vuosien voittajista mieleen Irja Rane. Oksasenkin luin, mutta en oikein tykännyt. Juoksuhaudantie teki vaikutksen. En ole sen kummempi himolukija, luen mitä haluan. Tänä vuonna on tullut luettua yksi Finlandiaehdokas, mutta innostuin nyt kisasta sen verran, että taidanpa lukea loputkin.
Tarvitaanko kirjallisuuskisoja? Onko teillä suosikkeja Finlandiavoittajaksi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Yhden Finlandialla palkitun kirjan olen lukenut. Se olikin kaikista kehnoin kirja, mitä koko yli 60 vuoden aikana olen lukenut. Kirjan nimi oli Hytti numero 6, kirjoittanut nimimerkki Rosa Liksom. Itse noissa hyteissä matkustelleena tiedän, ettei koko kirjassa ole totta mikään muu kuin kaupunkien nimet. Eikä nekään välttämättä oikeassa järjestyksessä...
Heei!
Oletko kirjoittanut tästä aiheesta johonkin muuallekin? Tuli semmonen fiilis. En kenkkuile.
Täytyypä lukea se Hytti numero 6.
Jaa.
Mun mielestä se oli hieno kirja. Muutenkin pidän Liksomin tuotannosta, se on totuudenmukaista, ei mitään fantasiaa. Likson asustellut aikanaan paljon itärajan takana, eri asia kuin tyristimatkat sotsiin. Itel muuten asunut neukuissa ja venäjällä kans pitkään....
=DW=
Luotan arvioosi ja tutustun Liksomiin. On hänen tuotantonsa kokoinen aukko sivistyksessä. Joskus hirmu nuorena jotain selaillut, mutta muuten jäänyt. Ehkä olen pelännyt, että menisi yli hilseen.
Kirjoitin. Taisi olla joku kirjallisuuspalsta?
Ja käy itse ajelemassa vaikka Irkutskissa ja sieltä Baikalilla.
Jaaha. Enpä taida ajella yhtään mihinkään.Mutta kiitos vinkistä!
Mikäs on paras lukemasi kirja? Mikä olisi ollut valintasi Finlandiavoittajaksi? Kautta vuosien siis.
Pitää vielä siitä kirjasta...
Kaikki talot olivat kirjan mukaan harmaita ja luhistumaisillaan. Ainakin kolmessa kohtaa oli keskellä peltoaukeaa yksinäinen seitsenkerroksinen kerrostalo. Tapahtui muka 1980 -luvulla, mutta silti ilman mitään GAI:n tarkastuksia saattoi käväistä noin vain Tomskissa asti. Ja junan piti levähtää välillä päiväkausia, joo...
Mitenhän se Habarovsk sattui matkan varrelle kun Mongoliaan kuitenkin menivät? Ja sekin venäläinen noin vain sinne töihin... Ja vaihtokaupalla piti sapuskaa jossakin hankkia... Moskovassakin ruuan ostaminen oli kovin ihmeellistä!
Kirjailija on lukenut jonkun vanhan matkakertomuksen Siperiasta ja muuttanut troikan junaksi yms ja keksinyt itse kulttuurin siihen omasta pipistä päästään. Jokainen joka on vähänkään matkustellut (junalla) Neuvostoliitossa tai Venäjällä tietää kirjan luettuaan, ettei siinä tosiaan ole totta muu kuin kaupunkien nimet. Ja se, että hyttiin tosiaan myydään sekapaikkoja eli miehet ja naiset miten sattuu.
Kahden hengen hyttejä on vain ykkösluokassa, kakkosluokassa ne oli ja on neljän hengen. Kuulostaa uskottavalta, että rapajuoppo rikollinen ja opiskelija matkustaisivat ykkösluokassa?
Kaikenlaista paskaa ne jotkut viitsivätkin suoltaa! Kai se sitten on sitä kulttuuria tuollainen?
Saa sen minun puolestani silti lukea tai olla lukematta.
Sorry Sitroen, et ole tehnyt vastaavaa matkaa 1980-luvulla, koska silloin tietäisit varmasti miksi matkareitti oli kuvatunlainen. mot.
Näyttää siltä että sveduissa tykätään Hytti-kirjan käännöksestä.
Jos nyt noista arvosteluista oikein ymmärsin melko ruostuneella kouluruotsillani:
http://www.aftonbladet.se/kultur/bokrecensioner/article15510727.ab
http://www.svd.se/kultur/litteratur/doften-av-ett-forlorat-land_7539188.svd
Rivikansalaisen elo neukuissa oli jotain aivan muuta, kuin nomeklatuuraturistien lomareissut.
Mulla muuten tallessa vieläkin sen aikaisia leipäkortteja (jäivät käyttämättä kun kaupassa ei ollut leipää) ja junassa on tullut jytisteltyä kyllä, ensimmäisessäkin luokassa jas omassa hytissä.. Neukuista voi sanoa mitä tahansa, mutta sitkeenpää kanssaa ei ihan helpolla löydy. En ala inttämään tai kommentoimaan enepiä, asiat oli silloin, just niinkuin ne silloin olivat.
=DW=
Hyvinpä tunnut tietävän...
Olen matkustellut siellä junalla 1970-luvulla, 1980-luvulla ja taas 2000-luvulla.
Niin että tiedä vain paremmin...
Ja matkusta itsekin.
Kerropa sitten miksi reitti oli tuohon aikaan kuvatunlainen...
Onhan niitä urheilukilpailujakin.
Itell' ei suuremmin kantaa finlandia palkinnosta. Se hyvä, että se on jonkin tyyåin subjektiivinen valinta, ei jossain kirjallisuudessa mitenkään voi kilpailla kenenkään kanssa. Sama asia muisskin ns. "luovissa" hommissa, jokainen tekee, mitä tekee.
Paras puoli asiassa on mun mielestä julkisuus. Saadaan arvostusta eräälle ammattikunnalle, jota ei pahemmin muuten noteerata missään. Osa kansasta ei lue kerrassaan mitään, osalla hyllyssä Päätalot ja monilla sitten kirjastokortit. Miten sen nyt ottaa, juttu puettu kilpailun muotoon noin formaattina, kyse enenåi kuitenkin yhteiskunnan tuesta niille ihmisille, jotka ei välttämättä ole sitä rahaa tahkoamassa. Siis kulttuuri eri asia kuin rahan tekeminen.
Mä en muuten lue paljoakaan enää, noista ehdokkaista tälle vuodelle pari oli entuudestaan tuttuja. Aika epävarmaa. luenko edes noita kirjoja itse, mutta aina taiteilijan esillepäseminen on hieno asia. Työtä tämä kirjoittaminenkin on, vaikka tilipussissa työn tulos harvemmalla näkyy.
=DW=
Niinpä. Taiteilijoilla on tuloerot aikamoiset. Kun saa nimeä ja naaman näkyviin, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Mutta ne toiset... Ei kannata olla kade apurahoista. Suurin osa kuitenkin sijoittunee tulojen puolesta keskikastiin.
Mulle tutuin on Hassinen, ehkä joku muukin muistuu mieleen, mutta en usko. Aion lukea Finlandiaehdokkaat ajan kanssa.
Minä luen kirjallisuutta, paitsi finlandisteja, myös muuta ja olen kiinnostunut myös siitä, kuka vuosittain saa Hesain esikoiskirjapalkinnon. Kirjoja arvostelen toisinaan kirjallisuuspalstoilla, jotka on siihen tarkoitettu - eikä mikään arvostelu ole se, että jokin on hyvä tai huono tai en tykännyt.
Mielestäni kaikenlaiset palkinnot ovat erinomainen tapa tuoda esille kirjallisuutta, joka ei ole tänä päivänä mitenkään suosion kärkilistoilla mitä tulee harrastuksiin. Ei sitä juuri arkielämässä kannata missä tahansa seurassa sanoa, että lukee kirjoja.
Omaa tekelettäni en valitettavasti saanut kustantajilta läpi.
Omakustanne.
Kirjojen painattaminen todella halpaa nykyään. Eri asia on sitten niitten levittäminen. Meitsi vääntänyt muistelmia vaikka kuinka kauan, nettiin. Ei paperia enää tarvita, jos ei halua hyllyn täytettä. monille painettu kirja kuitenkin iotselle arvokas, ite en ajattele niin, mulle tärkeintä on, tuleepahan julkaistuksi. Se taas asia erikseen, kuka munkin muistelmista itseni lisäksi lie kiinnostunut.
Eli kiikuta tuotoksesi johonkin digipainoon ja teetä muutama mopio. Ei maksa paljoa, saat itsesi kirjoittaman kirjan its julkaistua. Hommaa isbn numero, kopio kansallisarkistoon, sittenpähän on virallisesti omakustanteena julkaistu.
=DW=
Säikähdin ihan, miten myöhä on taas ja huomenna ei kun työviikkoa alkamaan. Töitä tässä koneellakin tuli aloiteltua. Kaikki työ alkaa olla etätyötä ja ympärivuorokautista, kun on tuo samperin sähköposti.
Saapas nähdä, mihin suuntaan kirjallisuus lähtee menemään, kun tosiaan ihmiset voivat paitsi kirjoitella keskustelupalstoille, myös ruveta luoviksi. Kannatettavaa toimintaa. Aika karsinee jyvät akanoista (vaikka sitä ei vielä näytä tapahtuneen muussa nettiesiintymisessä, johon toivoisi ripausta itsekritiikkiä, mutta kukkikoon kaikki kukat).
Kustantajat saavat niin hirveästi käsikirjoituksia, olen kuullut, että kaipa siinä menee hyviäkin roskiin ihan kun ei vaan ehditä paneutua. Moni hyväkin tai kuuluisaksi tullut on kiertänyt useammalla kustantajalla. Olen taas kuullut ja lukenut tämän.
Kustantaminen pisnestä.
Nykyään on todellakin valtavasti tarjontaa, kysyntä sen sijaan laskee tasaisesti. Markkinat hukkuvat kirjoihin. itsellä tosiaan jäänyt uuden kirjallisuuden seuraaminen minimiin. Luettavaa on kasoina lattialla ja hyllyillä, ei vaan saa enää aikaiseksi. Netti suuri tekijä näissä asioissa. Menee enenpi tilanteiden ja tapahtumien seurailemiseksi se aika, mikä ennen meni nokka kirjassa kiinni.
No minä nyt tunnen kaikenlaisia ihmisiä. tunnen kustannustoimittajankin. Meinasi joskus, että materiaalia tulee älyttömästi, mutta kilpailu kannattavista kirjoista todella kovaa, jos on hitti ja maineikas muussa elämässä, mahdollisuus päästä sitä kautta esille, tavallinen rivikirjailija hukkuu massaan, vaikka olisi oikein hyväkin. Net kustantaa kirjoja rahan takia, ei hyväsydämmisyyttään.
ja kun kaikki pirstaloituu muutenkin, myös kirjallisuus. ei ole ollenkaan selvää, että nykynuoret lukeneet ne samat kirjat, mitä itse aikaan lukenut. Juttelin just yhden kirjailijan kanssa, jonka teoksia siis julkaistukin, meinasi, että hyvä ammatti muuten, mutta kun sillä ei elä. Pitääpi tehdä "oikeita töitä", näkkileivän takia ja sehän taas heijastuu varsinaiseen työhön. Päätoimisia kirjailijoita todella vähän.
Suuri ongelma on kielialueemme. Suomeksi kun kirjoittaa, hankala löytää kv- markkinoita. Kehnonpikin kirja, jos englanniksi kirjoitettu, sille maailman laajuiset markkinat. Aika harva kotimainen kirjailija päässyt käännettäväksi muille kielille. nämät isot nimet, nekään ole mitään maailman sensaatioita, mutta suomen mittakaavassa todella menestyneitä. Joku Waltari erittäin harvinainen tapaus, sen tekstien pohjalta tehty sentään ison budjetin hollywood- elokuvakin. Ja sekin oli kuin ilmapäästö saharassa noin maailmanmainetta ajatellen. onnenkantamoinen, ei mitään maailmanlaajuista hypetystä.
Suomen kulttuuripuolella ainoa, millä menee lujaa on musiikki. Suomalaiset pändit tahkoaa listojen kärjessä jatkuvasti. Syy selkeä, hyvää musaa. Mutta esityskieli engklanti. Se kaiken perusta. Aika hankala alkaa myymään jotain suomenkielellä laulavaa orkesteria yhtään minnekkään muualle kuin suomeen, vaikka olisi kuinka hyvä tahansa muuten.
Sellainen kirjailija kun löyisi, joka on suomalainen ja kirjoittaisi englanniksi suoraan, sille olisi markkinoita. Muualla kuin suomessa. Ikuinen ikiliikkuja, kun ei ole kv- materiaalia, ei ole ja kun pitää kirjoittaa kotimaassa suomeksi, ei ole kv- markkinoita.
Suosittelen omakustannetta, jos tavaraa olemassa. Sellaisten kautta voi joskus jopa löytää kustantajan. Itse en hae tuollaista, motiivit kirjoittamiseen täysin itsekeskeiset ja omasta itsestä lähtöisin. Iteasiass, suunnilleen tappouhkauksia tullut, kun kertonut, että kaikki tulee samantien julkisuuteen netissä. Ihmiset ih
meellisen pelokkaita omien tekemiensä ja julkisuuden suhteen :DDDD
=DW=
Tottakai jokainen kirjoittava ihminen tietää omakustanteet. Mutta miksi ihmeessä teettäisin sellaisen? Mitä lisäarvoa se tuo siihen, että tekstini on kovalevyllä taikka mapissa tulosteena? Ei se paranna yhtään sen tekstin laatua.
Omakustanteet ovat sitäpaitsi yleensä joitain mustelmia tai sukukronikoita tai sensellaisa. Minulla kyseessä on täysin fiktiivinen romaani, johon ei liity mitään omakohtaista. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että ihmiset jaksavat kirjoittaa itsestään tais suvustaan tai jostain vastaavasta. Jollei se sitten ole maksettu tilaustyö.
Pitäisi olla jokin syy julkaista omakustanne, esimerkiksi jokin suppea kohderyhmä, jolle se on tarkoitettu.
En minä Finlandia-palkintoon tosin ole tekstilläni koskaan tähdännytkään. Liian kepeää. Mutta saamastani palautteesta johtien tiedän (kustanatajthan eivät anna palautetta juuri koskaan, vain tylyjä hylsyjä), ettei se julkaisukynnys niin kaukana ollut.
Muistelmia, ei mustelmia - kirjoitusvihreet ovat joskus lähes hauskoja.
Miksi se on siksi.
Kaiken kirjuottaimisen perusta, you see?
=DW=
Minulle kustantajalta tuli postia, että olen hyvä tarinankertoja, mutta että ihmiskuvaukseni oli ohutta. Pyysivät lähettämään luettavaksi, jos saan jotain uutta tuotosta aikaan. Kirjoitin tuon "teoksen" ollessani äitiyslomalla 25 vuotta sitten. Nyt on alkanut taas kirjoittaminen innostaa.
Noista Finlandia-ehdokkaista ihmetyttää vain se, että miksi on valittu pääosin lähihistoriaa käsitteleviä teoksia? Oksasen Puhdistustakaan ei sovi unohtaa.
Onko nykypäivän kuvauksessa jotain sellaista, jota valitsijaraati ei halua ajatella vai eikö tästä ajasta kirjoiteta?
Hassisen Popula käsittelee ihan tätä meidän karmivaa, perussuomalaiset normaaleiksi hyväksynyttä aikaamme. Halla-ahokin on jo tehty jotenkin lutuseksi jossain naisten lehdessä. Soinihan tässä onnistuikin.
Hassinen on tarttunut ongelmaan, jota ei muuksi kuin ongelmaksi - ellei peräti ongelmajätteeksi - voi kutsua, nimittäin äärioikeistoon.
On kamalaa, että ihmiset kehtaavat sanoa "että en ole rasisti, mutta". Mitä se "mutta" on? Hyi hitto!
Empä tiedä tuosta palkinnosta.
Vähän sama juttu, jos Hesarin
kuukausiliitteen kuvaristikkoa
kehuttais. Suurimmalta osalta
se vaikeuden vuoksi tekemät-
tä jäis.
Keskiverto kansalaiselle riittää
kioskikirjallisuus.
Niin kuin ylempänä joku mainitsi, näillä kilpailulla saa kirjallisuutta ja kirjailijoita tunnetuksi.
Muuten en ehkä ymmärrä näiden taiteenkilpailujen tarkoitusta.
Jos kirjallisuudesta puhutaan, niin jokainen lukija on kai paras omalla kohdallaan arvioimaan, mikä on paras.
Aiemmin luin aika paljon.
Siinä tuli vaan sellainen tuntu, että jos jokutavallaa taideihminen kehuu, niin sellainen menee minun hilseen yli.
Runoudesta en pidä, Se on minun mielestä tapa sanoa asiat vaikeaselkoisesti.
Runoudessa parasta, ettei asiaa ole "väännetty rautalangasta" :)
Jokainen voi tehdä oman tulkintansa.
Nimim. ei asiantuntija
Näin se varmaan on.
Minä vaan tykkään, että se, mitä taiteilija yrittää sanoa selviää kerralla, niin kirjallisuudessa kun kuvataiteessa,
Et varmaan usko, mutta minulla on kirjoja hyllykaupalla.
Ja taulujakin on, suoraan taiteilijalta ostettuja.
Nimim. Täydellinen asiantuntija :)
Mitäpä syytä ois olla uskomatta!?
Lukemistakin on sitte riittänyt, kun huvittanut, ehtinyt/jaksanut..
Ja visuaalisia nautintoja, silmä levännyt taiteen parissa.
Jos taulu avautuu kerta katsomalla,
se ei voi olla taulu, vaan kuva.
Tuo valokuvaus on siis ihan eri juttu.
Oisko nääkin asioita, jotka jokainen kokee tavallaan?
Harvemmin tauluja katselenkaan.. mutta yhtä hyvin voin tuijotella, ihastella jotain "värisykeröä" seinällä (nykytaidetta?), jos siinä jotain kiehtovaa, mielenkiintoista.
Kuin ihastella esim. upeaa maisemataulua, jota katsellessa melki helpompi hengittää, rentoutua. :)
Aloittajalle sorit rönsyilystä!
Höh! Kiva vaan että rönsyillään! Vai pitääkö huikata että "asiaan"? Mikäs se asia olikaan? Ihana kun puhutaan sekä asiaa että asian vierestä.
Mukavaa iltaa kaikille!
Tuntemuksia voi kuvailla
monella eri tavalla.
Ja neljäs joulukuuta tiedetään, mikä teos on tämänkertaisen valitsijan mielestä paras! En kadehdi Tarjan tehtävää. Itse olen nimittäin lukenut vasta ydehn ehdokkaan, senkin ennen kuin kandidaatteja oli julkistettu. Tokkopa olisin jaksanut kaikki avoimin mielin lukea.Silti pidän peukkuja Hassiselle, joka käsittelee erittäin ajankohtaista aihetta, uhkaa oikeastaan, omalla taatulla tyylillään.
Mutta tässä on kyse yhden ihmisen lukukokemuksesta, vaikka varmasti tuossa tilanteessa ajattelee (siis valitsijana) yhtä syn toista.
Hyvä että lukijana on Halonen. Sillä on merkitystä minulle ainakin. Ihan kaikkein mielipiteitä en arvosta yhtä korkealle.