En tiedä olenko koskaan saanut osakseni mitään syvää rakkautta. Kyllä minusta on välitetty, mutta en ole kokenut mitään syvää kiintymystä keneenkään. Olen ollut paljon järjellä mukana elämässä ilman suurta paloa, "virkamies omassa elämässäni". Aina kun olen huomannut suuria rakkauden tunteita muissa ihmisissä, olen ihmetellyt sitä. En ole väheksynyt heitä, mutta ihmetellyt, että mitä tuo on. En voisi koskaan olla tuollainen, että loppuun asti ollaan toisen tukena, tapahtui mitä tapahtui. Näin ajattelin. Olisin kyllä voinut ollakin loppuun asti toisen vierellä ja kestää tuskaa, mutta vain "velvollisuudesta" ja koska "sisäinen virkamieheni" niin sanoo. Mutta nyt ymmärrän tämän kaiken niin hyvin. Tai ymmärtäminen on huono sana. Tunnen ja elän tämän kaiken ja toisen auttamisen ja mukanaelämisen halu tulee ilman mitään järkeistyksiä suoraan sydämestäni. Nyt elän sille, en "sisäiselle virkamiehelleni". Kiitos että annoit potkut virkamiehelle!
Sisäinen virkamies
You're fired!
6209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Virkamies-mentaliteetti on isketty syvään jengille jo pienestä pitäen. Koulu, velvollisuudet, laskut jne. jne. Vaatii uskallusta antaa sille monoa. Hieno päätös. Sisäinen byrokratia tuuleen!
Kuvitteletko mut aina Donald Trumpin näköisenä :)
Kaunis kirjoitus. Kauniilta mieleltä. Hyvähän se on kun osaa kantaa vastuuta elämässä. Mutta olet oikeassa. Siihen kuuluu niin paljon muutakin. Toivon että jokainen ihmisolento sen kokisi edes kerran elämässään. Ja kukapa siitä haluaisi palata ns. vanhaan elämäänsä. Kun tuntee kerrankin olevansa, aidosti elossa.
Olipas tosi hienosti kirjoitettu. Taidat olla oikeesti rakastunut. Onnea!
Kauniisti kirjoitettu aloitus. Koskaan ei etukäteen voi tietää minkä vaikutuksen toiseen ihmiseen saa aikaan, kun kohtaa toisen arvostavasti ja ymmärtäen.
Joskus yksi katse, ymmärtävä sana, tai myötätuntoinen kuuntelu voi muuttaa maailman niin, että kohtaamisen jälkeen mikään ei ole kuin ennemmin. Hän jää sisimpään elämään ja palautuu mieleen aina silloin, kun elämä kolhii. Aamulla, päivällä ja iltaisin lämpimät tunteet valtaavat. . . ajatellessa. . . häntä, rakkauteni kohdetta.
Joskus ihminen ei anna rakkauden, välittämisen tunteiden läpäistä suojamuuriaan, koska se asettaa avoimeksi toiselle ihmiselle. Ei sitä tapahdukaan ilman oikeaa rakastumista. Kaikkea voi siihen asti kontrolloida kunnes se mystinen rakkaus astuu peliin. Kirottua, lumottua ja siunattua. Kaikkea alasti riisuvaa ja muuta ei halua kuin olla vain oma itsensä ja tutustua toisen aitoon itseen.