http://www.youtube.com/watch?v=Fj5X6om515Y
toivoisin kokevani vielä jotain kaunista, mutta en tohdi siitä enää haaveilla. Jotenkin tyhjä olo.
toivoisin kokevani vielä jotain kaunista, mutta en tohdi siitä enää haaveilla. Jotenkin tyhjä olo.
totuus on se että
olen ihan lopussa
16383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lepo auttaa ,jos siihen vain olisi mahdollisuus
Ei se auta, nimimerkillä kokemusta aiheesta liikaakin. Ehkä mun pitäisi laitaa jalat maahan ja avata itseni elämälle taas pikkuhiljaa. Jos jaksan. Tuntuu että kaikki värit ovat kadonneet elämästä. Mutta hyvä ehdotus, kiitos.
Oleppa hyvä
Runkkaa.
nukkua öisin? Yöllä nukkuminen on se yksi jaksamisen perusta, ei ne monet päikkäritkään auta sen levon tarpeeseen.
Ei väsynyt ihminen ota vastaan ulkopuolista elämää samoin kun hyvin nukkunut.
Yöllä iskee toisinaan pelko, ahdisus, väsymys, epäusko. Kaikki näyttää lohduttomalta. Pelkään, että entäpä jos en joku aamu jaksa nousta ylös. Voimat tyystin lopussa. Silloin juuri kaipaa sitä olkapäätä, hetken lepoa ihmisen vierellä. Ammentaa läheisyydestä voimaa. Joku joka silittää ja sanoo, että kyllä sinä jaksat. Sanat, kosketus olisivat kuin balsamia sielulle. Aamun kajastaessa tiedän, että selviän tästäkin. Vahva usko, sinnikkyys, periksiantamattomuus. Laitan vaakakuppiin asioita. Vaaka kallistuu vielä plussan puolelle. Paljon hyvää elämässä kuitenkin, vaikka sitä synkällä hetkellä ei tahdo huomata. Harmaankin värisävyt voivat olla joskus kauniitakin. Riippuen paljon miltä kantilta katselet ja mitkä arvot elämässä tärkeitä. Voimaa kaikille arkeen. http://www.youtube.com/watch?v=OV0GFYCZVfc
kaikesta;
http://youtu.be/ubCS8hoL2NQ
Niin totta. Läheisyys antaisi paljon voimia tai edes kaipaaman ihmisen näkeminen, hymy. Hienosti kirjoitettu. Itse en etsi menestystä mutta jonkinlaista valoa ja mielekkyyttä enemmän. Ne ovat kateissa. Sekä tietysti vaivaa läheisyyden puute. Tunne että kaikki on ilman sitä jotenkin tyhjää ja haaleaa.
Usko itseensä ja sisukkuus, niitä tarvitaan.
Kuitenkin ihminen tarvitsee ihmistä, jäämme liian herkästi liian yksin.
Elämä voi yllättää. Voi kohdata ihmisen, joka saa muurista tiiliskiviä tippumaan.
Ja joskus ihmettelee, miten jokin voi loppua ennen kuin on oikein alkanutkaan.
kannattanut pilata sitä kaikkee kaunista mitä oli.
Viittä vaille sairaalakunnossa taisin käydä itsekin, tai kymmentä..
Tänään parempi olo.
Mitä loppuunpalaneempi on olo, sitä vaikeampi on edes nukkua..
Ei määrää nukkumisista enää itse, eikä voi säädellä olotilaansa, et voi rauhoittua, etkä jaksa liikkuakaan, sydän sekoilee ja olo on etova, jotenkin selviää arkirutiineista, mut ei enempää.. Yhtään.
Se on ihan . . .tanallisen kuvottava tunne. Kuin juoksisi kilpaa, samaa rataa , kuoleman väsynyt, maitohapoilla ja levähdyspaikka on näkyvissä siellä vielä muutaman päivän päässä..
Tää on niin tätä joskus, omaa tyhmyyttään osaltaan.
Mut aurinko paistaa, jalat kantaa,
tänään ulos ja lenkille.
Sun täytyy muistaa että kun yrittää sen hetkisen parhaansa se riittää. Jos tuntuu että et jaksa ei ole häpeä hakea vaikka saikkua. Voimia kovasti. Ja otetaan ihan rauhallisesti. Muista syödä riittävästi vaikka etoisi. Itselleni tuo etova olotila on tuttu.
kelle sää oiken luulet lässyttäväs ?
kun tulee yöt päivystettyä netissä ... mitä he le ve tin tolvanoita te oiken ootte.
joka on sitä mieltä et kaikki täällä on sille.
sitä että yöt on nukkumista varten eikä sitä varten että kökkii täällä.?