Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin karibialla
Pari viikkoa on kulunut Ninan valeasun paljastumisesta. Elämä on soljunut rauhallisesti eteenpäin, ja Nina on vihdoinkin saanut suurimman huolenaiheensa pois vaivaamasta. Jean-Lucin kuume on laskenut ja välskäri uskoo Ninan kotiopettajan toipuvan täysin ennalleen. Niinpä Nina syökin kapteenin kanssa illallista tämän hytissä hyvillä mielin ja hyvällä ruokahalulla.
"Haluatko lisää viiniä?", sir Williamin kysymys herättää Ninan ajatuksistaan. "Ehkä lasillinen, kiitos", Nina vastaa ja jatkaa lasia ojentaessaan: "Sean on todella onnistunut tänään, juhlimmeko jotain?"
"Emme oikeastaan, kunhan muuten vain nautimme elämästä", Will vastaa, "Tai oikeastaan, ehkä kuitenkin juhlimme sinun erinomaista asuvalintaasi. Kaikkea ne ranskalaiset keksivätkin".
Nina hymyilee kainosti kapteenin kohteliaisuudelle, "Älähän viitsi. Tiedän kyllä itsekin, että tämä on hieman avonainen, mutta halusin kylvyn jälkeen puhdasta päälleni, että pääsen pesemään sen käytännöllisemmän turkoosin puvun. Etkö pidä punaisesta?"
Sir William hymyilee ilkikurisesti vastatessaan: "Toki pidän, ja punainen myös sopii sinulle erinomaisesti. Kun ja jos päästän sinut Lontooseen, niin seurapiirit menevät täysin sekaisin. Ehkä voisinkin korottaa lunnasvaatimusta".
"Ehkä en haluakaan Lontooseen. Ehkä isäni ei riskeeraa uutta matkaa joutuessaan maksamaan epäilemättä tolkuttomasti jo tästä ensimmäisestä yrityksestä. Mutta se on sen ajan huoli, en jaksa ajatella mitään epäilemättä kuolettavan tylsiä seurapiiritapahtumia nyt kun meillä on tämä hetki ja meri. Ja kerrankin hyvää ruokaa viinin seuraksi. Ja mitähän sinäkin niillä lunnasrahoilla meinaat tehdä?".
"Niin, lunnasrahat, en ole kertonutkaan", Will vastaa Ninalle haaveksivan katseen syttyessä hänen silmiinsä. "Vanha sukukartano Kentissä pitäisi kunnostaa. Mutta vasta sitten kun siitä vallananastaja Cromwellista on päästy eroon. Mutta entä sinä, etkö haluakaan hyviin naimisiin? Ethän voi vanhaksipiiaksikaan jäädä".
"On niitä miehiä Jamaikallakin. Mukaviakin sellaisia, joiden kanssa plantaasin hoito kävis helposti. Ei mitään Lontoon seurapiirien mammankultia".
Kapteenin äänesävy muuttuu snobistiseksi. "Mutta ethän toki voi naida säätysi alapuolelta. Joku alaluokan renttu vain ryyppäisi rahasi ja ajaisi sinut ja lapsesi köyhäintaloon".
Nina vastaa vähintään yhtä hienostelevalla äänensävyllä: "Suoraan sanottuna en tajua miksi isälläni on pakkomielle naittaa minut Lontoossa, mutta tietysti kunnioitan hänen päätöksiään kuten tyttären kuuluukin. Enkä tosiaan naisi mitään ryyppäävää alaluokan jäsentä, mutta toisaalta plantaasin hoito onnistuisi paremmin ja voittoa tuottavammin mieheltä, jolla on jotain käsitystä realiteeteista. Olen kuullut, että Lontoossa on jopa henkilöitä, jotka eivät hyväksy orjia työvoimana".
Sir William katsahtaa hieman yllättyneenä Ninaan: "Niin, onhan siellä muutamia sellaisiakin, mutta he eivät ymmärrä laisinkaan taloudellisia realiteetteja. Eikä sinun sitäpaitsi pitäisi vaivata kaunista pikku päätäsi sellaisilla asioilla. Sen sijaan ulkona näyttäisi olevan kaunis tähtitaivas. Haluaisitko kenties hieman katsella yhtä Herran kaikkein kauneinta luomistyötä?"
"Tottakai", vastaa Nina ja antaa kapteenin johdattaa itsensä parvekkeelle.
Sir William seisoo Ninan takana ja osoittaa tytön olan yli tähtiä merimiehen asiantuntemuksella. "Tuolla on Iso karhu, ja tuo tuolla on Pohjantähti, merkittävin kaikista taivaankannen tähdistä", Will selittää laskiessaan toisen kätensä kevyesti Ninan lanteille. Nina ei ole huomaavinaankaan Willin kättä. "Sinä se olet sitten viisas. Minä en olisikaan tuntenut juuri muita kuin Etelänristin".
"Vai Etelänristin olisit tuntenut. No se ei näy tähän aikaan vuodesta näin pohjoisessa. Pitäisi olla etelämpänä jotta sen voisi nyt nähdä. Kaunis se toki on, mutta ei yhtä kaunis kuin tuo tuolla". William kumartuu hieman osoittamaan erästä tähteä. "Se on Venus. Varmaankin tiedät kenen mukaan se on nimetty?", Will kysäisee ja suutelee höyhenenkevyesti Ninan niskaa. Tyttö hätkähtää hieman, mutta koska Nina on jo tottunut kapteenin käsisuudelmiin, hän ajattelee, että kyseessä lienee heidän asentojensa aiheuttama muunnos siitä. Oikeastaan Willin lämmin vartalo heti Ninan takana antaa tytölle mukavan turvallisen tunteen, ja hän nojautuu vähän taaksepäin.
Ninan nojautuessa taaksepäin sir William siirtää tytön lantiolla olleen kätensä pehmeästi tämän vatsan päälle ja painaa tyttöä hellästi itseään vasten. "Mikä on mielestäsi kaunein tähti?, William kysyy kuiskaten Ninan korvaan.
"Ehkä nuo yhdessä", Nina vastaa ja osoittaa taivaanrannan lähelle asettunutta rykelmää. "Minusta on mukava ajatella, että ne ovat lähellä toisiaan ja pitävät seuraa toisilleen. Muut tähdet ovat niin yksin vaikka olisivat osa kuviotakin. Isä sanoi, että tuo on nimeltään Seulaset, mutta kuulemma sitä kutsutaan myös nimellä Seitsemän sisarta. Minä olen aina surrut sitä että olen ainut lapsi... Mikä sinusta on kaunein tähti?"
"Kaunein tähti? En ole koskaan osannut päättää, merenkulkijana Pohjantähden yksinäinen uljuus on aina jotenkin vedonnut minuun, mutta toisaalta mikään tähti ei ole yhtä siro liikkeissään kuin Venus", sir William vastaa ja uppoutuu hetkeksi ajatuksiinsa, ennen kuin jatkaa: "Äitisi taisi kuolla kun olit aika nuori? Olen pahoillani. Isäsi ei sitten koskaan mennyt uusiin naimisiin kun sinulla ei ole sisaruksia?", Will kysyy hiljaa liikuttaessaan samalla kättään hiljalleen ylöspäin Ninan vatsaa pitkin.
"Niin, äitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta... Ja isäni ei ole mennyt uusiin naimisiin, ehkä hän suree vieläkin... Minullakin on ikävä äitiä, varsinkin nyt kun olen vanhempi ja haluaisin kysyä häneltä naisena olemiseen liittyviä asioita...", Nina keskeyttää lauseensa äkisti ja on kiitollinen, että pimeys kätkee punastumisen.
"Kotiopettajasi on sitten aina ollut mies? Kummallista, yleensähän tyttöjä opettavat naiset. Paitsi tietysti kuninkaallisia tyttöjä. Taidatkin olla kuninkaallista sukua", Will lohkaisee leikkisästi ja suutelee jälleen Ninan niskaa, tällä kertaa aikaisempaa voimakkaammin. Williamin käsi liikkuu edelleen hiljalleen ylöspäin kohti Ninan rintoja.
"Jo silloin kuin asuimme vielä Englannissa, opettajani olivat miehiä, mutta se on kyllä kai ihan sattumaa. Joskin kuka nainen pystyisi opettamaan kaikkea sitä minkä Jean-Luc hallitsee", Nina vastaa mietteliäänä.
"Tokihan kotiopettajattaret pystyvät opettamaan tytöille kaiken mitä teidän tarvitsee tietää. Mitä tämä Jean-Luc on sinulle sitten oikein opettanut?", Will kysyy ennen kuin alkaa puuhastella fritsua Ninan kaulalle. Samalla hänen kätensä kohtaa Ninan vasemman rinnan ja sivelee sitä silkinpehmeästi kankaan läpi.
"Noo, kaikkea tarpeellista", Nina vastaa niin mietteliäänä, että ei huomioi vartalollaan tapahtuvaa puuhastelua.
"Niinkuin esimerkiksi?", William saa kysyttyä puuhastelun välissä, ja samalla miehen käsi sujahtaa Ninan puvun kaula-aukosta sivelemään tämän rintojen ihoa kankaan alta.
"Hän on matkustellut paljon. Nuorempana hän oli syvästi uskonnollinen ja aikoi liittyä jesuiittoihin. Heidän mukanaan hän pääsi matkustamaan moniin paikkoihin, joista täällä ei ihmisillä ole tietoakaan. Ja heidän parissaan hän oppi monia mielenkiintoisia asioita", Nina vastaa, mutta korjaa nopeasti sanojaan: "Mutta ehkä ne olivat mielenkiintoisia vain minun mielestäni". Nina ei suinkaan aio ruveta paljastamaan oppituntiensa todellista sisältöä. Samassa Nina alkaa tulla hämärästi tietoiseksi siitä, että kapteenin käsi liikuskelee paikoissa ja tavoilla jotka eivät ole herrasmiehelle tavanomaisia.
Sir William yllättyy selityksestä: "Vai jesuiitta, kuinka isäsi sellaisen palkkasi? Eikö sinua olekaan opetettu Englannin kirkon oppien mukaan? Paavinuskoako hän on sinulle opettanut?", kapteenin ääneen hiipii pieni käskevä sävy, mutta hän ei kuitenkaan keskeytä Nina rintojen hivelyä, ja miehen toinen käsi alkaa etsiytyä Ninan puvun helman alle.
"Isäni huolehti kyllä oikean uskon opettamisesta. Sitäpaitsi Jean-Luc ei tunnusta nykyään paavin uskoa. Valitettavasti ei kyllä myöskään oikeaa uskoa, mutta koska isäni on katsonut tarpeelliseksi minun saada opetusta häneltä, en välitä vaikka on olisi kuinka vääräuskoinen. Sillä ei ole merkitystä, kuten hänen mukaansa ei juuri millään. Ja hyvä herra, onko todellakin tarpeellista pitää käsiänne kuten pidätte? Se tekee oloni levottomaksi, enkä ole varma pidänkö tästä tunteesta".
Williamin Ninan rintoja hivelevä käsi keskittyy nyt ensimmäistä kertaa nänneihin, samalla kun miehen toinen käsi alkaa hiljaa sivellen nousta ylöspäin pitkin Ninan reittä hameen helman suojissa. "Shh", William rauhoittelee Ninaa ja suutelee tytön korvaa, "Se levoton olo kuuluu asiaan".
Nina henkäisee hämmästyneesti: "Ehkä sittenkin pidän tästä... vaikka mahassa tuntuukin oudolta", Nina vastaa pehmeällä äänellä ja kääntää vastatessaan päätää taaksepäin. Tähän asti Nina oli katsellut tiiviisti vain merelle ja taivaalle. Pimeässä Nina näkee vain Williamin silmistä heijastuvan tähdenkajon, eikä ole varma onko miehen huulilla hänelle niin tavallinen virnistys. "Mitä oikein ajattelet? Miksi olet yhtäkkiä niin ystävällinen", Nina pohtii.
Sir William katsoo Ninaa hetken syvälle silmiin, ottaa kätensä hitaasti pois tytön rinnoilta ja silittää pehmeästi tämän poskea. Will suutelee Ninaa kevyesti suulle samalla kun miehen toinen käsi saavuttaa Ninan reiden yläpään ja yksi sormi liukuu hiljalleen pitkin tytön haaroväliä tutkiskellen.
"Mutta ehkä silläkään ei ole väliä", Nina tuumii. Hän pitää kihelmöinnistä, jonka nännin hively aiheuttaa. Nina alkaa liikkua hieman itsekin kun Williamin käsi pysähtyy hetkeksi. Mutta käsi Ninan reidellä saa tytön jäykistymään. "Mitä te oikein teette? Tuo ei ole sopivaa. Mitä jos joku näkee meidät tässä?"
Will painaa sormen Ninan huulille, "Shh, Ninette. Ei kukaan näe tänne, ja tokihan huomaat, että tämä on vain mukavaa, eikö?, William iskee Ninalle silmää ja sivelee samalla sormellaan Ninan häpyä.
"Mmmh... tuo tuntuu ihan hyvältä, mutta silti minua huolestuttaa, että aiotte kohta tehdä jotain, mihin minun järkevänä naisena ei pitäisi suostua. Tiedän kyllä mitä miehet haluavat tehdä. Tuo on vain tapa saada minut niin pyörälle päästäni, etten välittäisi, eikö? MINÄ en aio olla kohta raskaana. Pyydän anteeksi jyrkkää sävyäni, mutta haluan teidän ymmärtävän, että en aio ryhtyä mihinkään, mikä vaarantaa tulevaisuuteni. Sen verran minulle on opetettu.", vuodatuksensa aikana Nina tarttuu Williamin ranteeseen ja katsoo tätä silmiin, mutta toistaiseksi Ninette ei aio tehdä enempää estääkseen kapteenin hivelyt.
Sir William katsoo Nina silmiin, ja ajattelee että tytön vastustus murtuu kohta kuitenkin, joten Will jatkaa puuhiaan. Hän kumartuu suutelemaan Nineten puvun kaula-aukon paljastamaa ihoa ja liikkuu koko ajan alemmas, kunnes William vapauttaa kädellään Ninan rinnat puvun sisältä venyttämällä kaula-aukkoa. Willin kieli hyökkää heti Ninan nännien kimppuun ja samalla tytön haarovälissä William ujuttaa yhden sormen hitaasti Nineten sisään.
"Auts, tuo sattui. Voisitteko lopettaa", Nina pyytää Williltä katsoen tätä silmiin. Kyyneleet tunkevat esiin tytön silmiin. Pimeästä kuuluu ruorimiehen yskäisy. Ninaa ja Williamia ei ehkä voi nähdä, mutta ääni kantaa tyynessä illassa.
William vetää sormensa ulos Nineten hävystä tajutessaan että Nina taitaakin olla neitsyt. "Pyydän syvästi anteeksi, Lady Ninette", sir William sanoo ritarillisesti ja kuivaa tytön kyyneleet sormillaan. "Paljastan sulle salaisuuden", William kuiskaa hiljaa kuin salaliittolainen, "raskaaksi tulo voidaan estää, jos sitä pelkäät. Sinähän pidit äskeisestä, eikö?".
Varsinainen asia lähestyy lopultakin uhkaavasti. Pieni tiiseri tähän väliin kun edellisestä episodista on jo jonkun verran aikaa...
Ensi kerralla siis selviää kuinka raskaus voidaan ehkäistä 1600-luvulla ja pitikö Ninette äskeisestä. Yritän saada seuraavan osan valmiiksi hiukka nopeammin kuin tämän, ja se on sitten ainakin näillä näkymin se tarinan viimeinen osa, ja siinä pitäisi siis sitä seksiäkin sitten jo vihdoinkin olla, eihän se oo kun vasta viides osa... =)
Buccaneer, jossakin karibialla
Pari viikkoa on kulunut Ninan valeasun paljastumisesta. Elämä on soljunut rauhallisesti eteenpäin, ja Nina on vihdoinkin saanut suurimman huolenaiheensa pois vaivaamasta. Jean-Lucin kuume on laskenut ja välskäri uskoo Ninan kotiopettajan toipuvan täysin ennalleen. Niinpä Nina syökin kapteenin kanssa illallista tämän hytissä hyvillä mielin ja hyvällä ruokahalulla.
"Haluatko lisää viiniä?", sir Williamin kysymys herättää Ninan ajatuksistaan. "Ehkä lasillinen, kiitos", Nina vastaa ja jatkaa lasia ojentaessaan: "Sean on todella onnistunut tänään, juhlimmeko jotain?"
"Emme oikeastaan, kunhan muuten vain nautimme elämästä", Will vastaa, "Tai oikeastaan, ehkä kuitenkin juhlimme sinun erinomaista asuvalintaasi. Kaikkea ne ranskalaiset keksivätkin".
Nina hymyilee kainosti kapteenin kohteliaisuudelle, "Älähän viitsi. Tiedän kyllä itsekin, että tämä on hieman avonainen, mutta halusin kylvyn jälkeen puhdasta päälleni, että pääsen pesemään sen käytännöllisemmän turkoosin puvun. Etkö pidä punaisesta?"
Sir William hymyilee ilkikurisesti vastatessaan: "Toki pidän, ja punainen myös sopii sinulle erinomaisesti. Kun ja jos päästän sinut Lontooseen, niin seurapiirit menevät täysin sekaisin. Ehkä voisinkin korottaa lunnasvaatimusta".
"Ehkä en haluakaan Lontooseen. Ehkä isäni ei riskeeraa uutta matkaa joutuessaan maksamaan epäilemättä tolkuttomasti jo tästä ensimmäisestä yrityksestä. Mutta se on sen ajan huoli, en jaksa ajatella mitään epäilemättä kuolettavan tylsiä seurapiiritapahtumia nyt kun meillä on tämä hetki ja meri. Ja kerrankin hyvää ruokaa viinin seuraksi. Ja mitähän sinäkin niillä lunnasrahoilla meinaat tehdä?".
"Niin, lunnasrahat, en ole kertonutkaan", Will vastaa Ninalle haaveksivan katseen syttyessä hänen silmiinsä. "Vanha sukukartano Kentissä pitäisi kunnostaa. Mutta vasta sitten kun siitä vallananastaja Cromwellista on päästy eroon. Mutta entä sinä, etkö haluakaan hyviin naimisiin? Ethän voi vanhaksipiiaksikaan jäädä".
"On niitä miehiä Jamaikallakin. Mukaviakin sellaisia, joiden kanssa plantaasin hoito kävis helposti. Ei mitään Lontoon seurapiirien mammankultia".
Kapteenin äänesävy muuttuu snobistiseksi. "Mutta ethän toki voi naida säätysi alapuolelta. Joku alaluokan renttu vain ryyppäisi rahasi ja ajaisi sinut ja lapsesi köyhäintaloon".
Nina vastaa vähintään yhtä hienostelevalla äänensävyllä: "Suoraan sanottuna en tajua miksi isälläni on pakkomielle naittaa minut Lontoossa, mutta tietysti kunnioitan hänen päätöksiään kuten tyttären kuuluukin. Enkä tosiaan naisi mitään ryyppäävää alaluokan jäsentä, mutta toisaalta plantaasin hoito onnistuisi paremmin ja voittoa tuottavammin mieheltä, jolla on jotain käsitystä realiteeteista. Olen kuullut, että Lontoossa on jopa henkilöitä, jotka eivät hyväksy orjia työvoimana".
Sir William katsahtaa hieman yllättyneenä Ninaan: "Niin, onhan siellä muutamia sellaisiakin, mutta he eivät ymmärrä laisinkaan taloudellisia realiteetteja. Eikä sinun sitäpaitsi pitäisi vaivata kaunista pikku päätäsi sellaisilla asioilla. Sen sijaan ulkona näyttäisi olevan kaunis tähtitaivas. Haluaisitko kenties hieman katsella yhtä Herran kaikkein kauneinta luomistyötä?"
"Tottakai", vastaa Nina ja antaa kapteenin johdattaa itsensä parvekkeelle.
Sir William seisoo Ninan takana ja osoittaa tytön olan yli tähtiä merimiehen asiantuntemuksella. "Tuolla on Iso karhu, ja tuo tuolla on Pohjantähti, merkittävin kaikista taivaankannen tähdistä", Will selittää laskiessaan toisen kätensä kevyesti Ninan lanteille. Nina ei ole huomaavinaankaan Willin kättä. "Sinä se olet sitten viisas. Minä en olisikaan tuntenut juuri muita kuin Etelänristin".
"Vai Etelänristin olisit tuntenut. No se ei näy tähän aikaan vuodesta näin pohjoisessa. Pitäisi olla etelämpänä jotta sen voisi nyt nähdä. Kaunis se toki on, mutta ei yhtä kaunis kuin tuo tuolla". William kumartuu hieman osoittamaan erästä tähteä. "Se on Venus. Varmaankin tiedät kenen mukaan se on nimetty?", Will kysäisee ja suutelee höyhenenkevyesti Ninan niskaa. Tyttö hätkähtää hieman, mutta koska Nina on jo tottunut kapteenin käsisuudelmiin, hän ajattelee, että kyseessä lienee heidän asentojensa aiheuttama muunnos siitä. Oikeastaan Willin lämmin vartalo heti Ninan takana antaa tytölle mukavan turvallisen tunteen, ja hän nojautuu vähän taaksepäin.
Ninan nojautuessa taaksepäin sir William siirtää tytön lantiolla olleen kätensä pehmeästi tämän vatsan päälle ja painaa tyttöä hellästi itseään vasten. "Mikä on mielestäsi kaunein tähti?, William kysyy kuiskaten Ninan korvaan.
"Ehkä nuo yhdessä", Nina vastaa ja osoittaa taivaanrannan lähelle asettunutta rykelmää. "Minusta on mukava ajatella, että ne ovat lähellä toisiaan ja pitävät seuraa toisilleen. Muut tähdet ovat niin yksin vaikka olisivat osa kuviotakin. Isä sanoi, että tuo on nimeltään Seulaset, mutta kuulemma sitä kutsutaan myös nimellä Seitsemän sisarta. Minä olen aina surrut sitä että olen ainut lapsi... Mikä sinusta on kaunein tähti?"
"Kaunein tähti? En ole koskaan osannut päättää, merenkulkijana Pohjantähden yksinäinen uljuus on aina jotenkin vedonnut minuun, mutta toisaalta mikään tähti ei ole yhtä siro liikkeissään kuin Venus", sir William vastaa ja uppoutuu hetkeksi ajatuksiinsa, ennen kuin jatkaa: "Äitisi taisi kuolla kun olit aika nuori? Olen pahoillani. Isäsi ei sitten koskaan mennyt uusiin naimisiin kun sinulla ei ole sisaruksia?", Will kysyy hiljaa liikuttaessaan samalla kättään hiljalleen ylöspäin Ninan vatsaa pitkin.
"Niin, äitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta... Ja isäni ei ole mennyt uusiin naimisiin, ehkä hän suree vieläkin... Minullakin on ikävä äitiä, varsinkin nyt kun olen vanhempi ja haluaisin kysyä häneltä naisena olemiseen liittyviä asioita...", Nina keskeyttää lauseensa äkisti ja on kiitollinen, että pimeys kätkee punastumisen.
"Kotiopettajasi on sitten aina ollut mies? Kummallista, yleensähän tyttöjä opettavat naiset. Paitsi tietysti kuninkaallisia tyttöjä. Taidatkin olla kuninkaallista sukua", Will lohkaisee leikkisästi ja suutelee jälleen Ninan niskaa, tällä kertaa aikaisempaa voimakkaammin. Williamin käsi liikkuu edelleen hiljalleen ylöspäin kohti Ninan rintoja.
"Jo silloin kuin asuimme vielä Englannissa, opettajani olivat miehiä, mutta se on kyllä kai ihan sattumaa. Joskin kuka nainen pystyisi opettamaan kaikkea sitä minkä Jean-Luc hallitsee", Nina vastaa mietteliäänä.
"Tokihan kotiopettajattaret pystyvät opettamaan tytöille kaiken mitä teidän tarvitsee tietää. Mitä tämä Jean-Luc on sinulle sitten oikein opettanut?", Will kysyy ennen kuin alkaa puuhastella fritsua Ninan kaulalle. Samalla hänen kätensä kohtaa Ninan vasemman rinnan ja sivelee sitä silkinpehmeästi kankaan läpi.
"Noo, kaikkea tarpeellista", Nina vastaa niin mietteliäänä, että ei huomioi vartalollaan tapahtuvaa puuhastelua.
"Niinkuin esimerkiksi?", William saa kysyttyä puuhastelun välissä, ja samalla miehen käsi sujahtaa Ninan puvun kaula-aukosta sivelemään tämän rintojen ihoa kankaan alta.
"Hän on matkustellut paljon. Nuorempana hän oli syvästi uskonnollinen ja aikoi liittyä jesuiittoihin. Heidän mukanaan hän pääsi matkustamaan moniin paikkoihin, joista täällä ei ihmisillä ole tietoakaan. Ja heidän parissaan hän oppi monia mielenkiintoisia asioita", Nina vastaa, mutta korjaa nopeasti sanojaan: "Mutta ehkä ne olivat mielenkiintoisia vain minun mielestäni". Nina ei suinkaan aio ruveta paljastamaan oppituntiensa todellista sisältöä. Samassa Nina alkaa tulla hämärästi tietoiseksi siitä, että kapteenin käsi liikuskelee paikoissa ja tavoilla jotka eivät ole herrasmiehelle tavanomaisia.
Sir William yllättyy selityksestä: "Vai jesuiitta, kuinka isäsi sellaisen palkkasi? Eikö sinua olekaan opetettu Englannin kirkon oppien mukaan? Paavinuskoako hän on sinulle opettanut?", kapteenin ääneen hiipii pieni käskevä sävy, mutta hän ei kuitenkaan keskeytä Nina rintojen hivelyä, ja miehen toinen käsi alkaa etsiytyä Ninan puvun helman alle.
"Isäni huolehti kyllä oikean uskon opettamisesta. Sitäpaitsi Jean-Luc ei tunnusta nykyään paavin uskoa. Valitettavasti ei kyllä myöskään oikeaa uskoa, mutta koska isäni on katsonut tarpeelliseksi minun saada opetusta häneltä, en välitä vaikka on olisi kuinka vääräuskoinen. Sillä ei ole merkitystä, kuten hänen mukaansa ei juuri millään. Ja hyvä herra, onko todellakin tarpeellista pitää käsiänne kuten pidätte? Se tekee oloni levottomaksi, enkä ole varma pidänkö tästä tunteesta".
Williamin Ninan rintoja hivelevä käsi keskittyy nyt ensimmäistä kertaa nänneihin, samalla kun miehen toinen käsi alkaa hiljaa sivellen nousta ylöspäin pitkin Ninan reittä hameen helman suojissa. "Shh", William rauhoittelee Ninaa ja suutelee tytön korvaa, "Se levoton olo kuuluu asiaan".
Nina henkäisee hämmästyneesti: "Ehkä sittenkin pidän tästä... vaikka mahassa tuntuukin oudolta", Nina vastaa pehmeällä äänellä ja kääntää vastatessaan päätää taaksepäin. Tähän asti Nina oli katsellut tiiviisti vain merelle ja taivaalle. Pimeässä Nina näkee vain Williamin silmistä heijastuvan tähdenkajon, eikä ole varma onko miehen huulilla hänelle niin tavallinen virnistys. "Mitä oikein ajattelet? Miksi olet yhtäkkiä niin ystävällinen", Nina pohtii.
Sir William katsoo Ninaa hetken syvälle silmiin, ottaa kätensä hitaasti pois tytön rinnoilta ja silittää pehmeästi tämän poskea. Will suutelee Ninaa kevyesti suulle samalla kun miehen toinen käsi saavuttaa Ninan reiden yläpään ja yksi sormi liukuu hiljalleen pitkin tytön haaroväliä tutkiskellen.
"Mutta ehkä silläkään ei ole väliä", Nina tuumii. Hän pitää kihelmöinnistä, jonka nännin hively aiheuttaa. Nina alkaa liikkua hieman itsekin kun Williamin käsi pysähtyy hetkeksi. Mutta käsi Ninan reidellä saa tytön jäykistymään. "Mitä te oikein teette? Tuo ei ole sopivaa. Mitä jos joku näkee meidät tässä?"
Will painaa sormen Ninan huulille, "Shh, Ninette. Ei kukaan näe tänne, ja tokihan huomaat, että tämä on vain mukavaa, eikö?, William iskee Ninalle silmää ja sivelee samalla sormellaan Ninan häpyä.
"Mmmh... tuo tuntuu ihan hyvältä, mutta silti minua huolestuttaa, että aiotte kohta tehdä jotain, mihin minun järkevänä naisena ei pitäisi suostua. Tiedän kyllä mitä miehet haluavat tehdä. Tuo on vain tapa saada minut niin pyörälle päästäni, etten välittäisi, eikö? MINÄ en aio olla kohta raskaana. Pyydän anteeksi jyrkkää sävyäni, mutta haluan teidän ymmärtävän, että en aio ryhtyä mihinkään, mikä vaarantaa tulevaisuuteni. Sen verran minulle on opetettu.", vuodatuksensa aikana Nina tarttuu Williamin ranteeseen ja katsoo tätä silmiin, mutta toistaiseksi Ninette ei aio tehdä enempää estääkseen kapteenin hivelyt.
Sir William katsoo Nina silmiin, ja ajattelee että tytön vastustus murtuu kohta kuitenkin, joten Will jatkaa puuhiaan. Hän kumartuu suutelemaan Nineten puvun kaula-aukon paljastamaa ihoa ja liikkuu koko ajan alemmas, kunnes William vapauttaa kädellään Ninan rinnat puvun sisältä venyttämällä kaula-aukkoa. Willin kieli hyökkää heti Ninan nännien kimppuun ja samalla tytön haarovälissä William ujuttaa yhden sormen hitaasti Nineten sisään.
"Auts, tuo sattui. Voisitteko lopettaa", Nina pyytää Williltä katsoen tätä silmiin. Kyyneleet tunkevat esiin tytön silmiin. Pimeästä kuuluu ruorimiehen yskäisy. Ninaa ja Williamia ei ehkä voi nähdä, mutta ääni kantaa tyynessä illassa.
William vetää sormensa ulos Nineten hävystä tajutessaan että Nina taitaakin olla neitsyt. "Pyydän syvästi anteeksi, Lady Ninette", sir William sanoo ritarillisesti ja kuivaa tytön kyyneleet sormillaan. "Paljastan sulle salaisuuden", William kuiskaa hiljaa kuin salaliittolainen, "raskaaksi tulo voidaan estää, jos sitä pelkäät. Sinähän pidit äskeisestä, eikö?".
Varsinainen asia lähestyy lopultakin uhkaavasti. Pieni tiiseri tähän väliin kun edellisestä episodista on jo jonkun verran aikaa...
Ensi kerralla siis selviää kuinka raskaus voidaan ehkäistä 1600-luvulla ja pitikö Ninette äskeisestä. Yritän saada seuraavan osan valmiiksi hiukka nopeammin kuin tämän, ja se on sitten ainakin näillä näkymin se tarinan viimeinen osa, ja siinä pitäisi siis sitä seksiäkin sitten jo vihdoinkin olla, eihän se oo kun vasta viides osa... =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet tosi taitava kirjoittaja. Toive että ensin sir William hellästi ja myöhemmin muut alistavat..
tää oli kans tosi hyvä!
tuo sinun williamisihan on ihan ammattilainen viettelijä. kauheeta kun puhuu muka asiallisia ja lähentelee toista koko ajan. just tollasia ne on, hyvin oot saanu kuvattua tilanteen. odotan jatkoa innolla, ja onhan se hyvä, että ehkäisystäkin huolehditaan, usein näissä ei edes nykyaikaan sijottuvissa muka koskaan välitetä siitä. tsemppiä ja tarinaa, pliiizzzz
Kaunis kumarrus kaikille kehuja jakaneille.
Jatkoa on luvassa ihan lähiaikoina, pikkasen pitää vielä tarinaa naputella. Ehkäisystä huolehditaan, joskaan ei nyt ihan sellaisella tavalla joka nykyään menisi läpi... =) Enempää en paljasta että joudutte lukemaan sen seuraavankin osan.