Haave-elämää

Olisi. Jo lapsesta saakka olen halunnut muuttaa jonnekin kauas ja rakentaa sinne mökin, jossa eläisin yksinkertaista elämää siihen asti kunnes kuolisin. En sopeutunut yhteiskuntaan, ja nyt ratkaisuna on joko iso lesti viinaa ja ryynejä naamaan tai sitten pako yhteiskunnasta. Lähes kaikki länsimaisen nykyihmisen toiminta saa minut voimaan pahoin. En halua elää sitä elämää, joka jo lapsesta saakka syötetään tajuntaani. En aio tehdä voittoa yksityisille yrityksille ja rikastuttaa jotain pörssiapinaa. En aio kuluttaa rahaa täysin turhiin ihmiselle keksittyihin tarpeisiin. En aio olla hyödyksi sairaalle yhteiskunnalle. Masentaa tämä jatkuva valehtelu ja toisten hengillä leikkiminen. Kolmas maailmansotakin alkaa aivan pian. En palvele enkä alistu. Tämä paranoia ja ahdistus ja masennus ja kaikki muutkin yhteiskunnan luomat ongelmani lähtevät sillä hetkellä, kun eroan tästä kaikesta. On vain taistelu ruuasta ja vedestä ja lämmöstä. En enää kaipaa paluuta.

Kyllä olis.

Tuollainen haave minullakin on. Positiiviset ajatukset ihmisten aikaansaannoksista ja ihmisistä ylipäätään ovat todella hakusessa. Maailma on turmeltunut paikka kiitos ihmisten.Tuntuu, että rotallakin kolossaan on paremmat oltavat ja se punainen lanka, jota elämästä selviytymiseen tarvitaan - rotta on tyytyväinen,kun on ruokaa ja oma pesä.

Parempi vaihtoehto mennä sinne omaan rauhaan kuin lätkiä tuota viinaa. Ei siinäkään järkeä ole. Itse yritän elää mahdollisimman ekologisesti, ei autoa, pinei asunto, paljon kierrätystavaraa ja kirppareita. Syön myös lähiruokaa, lehdet kaivelen kierrätyslaatikoista. Iloa saan ystävistä ja vapaaehtoistyöstä.