Meillä on nyt reilu 10kk vauva ja ongelmana on nukahtaminen jos äiti on nukuttamassa. Ihanteellisinta olisi tietysti jo lapsi nukahtaisi aivan itsekseen päivä- ja yöunille mutta meillä näin ei ole. Isä hoitaa iltaisin nukutukset sekä viikonloppuisin myös päiväuninukutukset. Ne hoituvat 5-10 minuutissa ja lapsi on täydessä unessa.
Ongelma on siis se, että minun kun pitäisi arkipäivisin mieheno llessä töissä laittaa lapsemme päiväunille, saan taistella sen kanssa noin 40 minuuttia ja useimmiten lapsi nukahtaa itkien, väsyneenä itkemään. En haluaisi että hän joutuu nukahtamaan niin, mutta mikään muu keino ei auta! Tätä on jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olen niin turhautunut ja väsynyt tilanteeseen että itken itsekin!
Aikaisemmin sain lapsen unille siten, että otin viereeni meidän sänkyymme ja nostin hänet sitten omaan sänkyyn. Yksi väsynyt viikko sitten lipsahti siten, että nukahdin itsekin lapsen viereen, eli lapsi kai jo ehti tottua että äidin kainalossa on kiva nukkua. Pari yötä meni sitten valvoessa kun lapsi ei suostunut kerran herättyään enää nukkumaan ilman että joku makaa vieressä. Nyt yötkin menevät superhyvin, eli lapsi pääsi tästä kuitenkin siis eroon.
Olen nukuttanut lastamme samanlailal kuin ennenkin, metodeissa ei ole ollut mitään muuta muutosta KUIN se, että nukutan häntä omaan sänkyyn enkä enää makaa hänen vierellään. Isänsä on aina nukuttanut hänet omaan sänkyynsä. Lapsi nousee istumaan, lasken hänet takaisin makuulle. Käännän kyljelleen ja pistän peiton päälle sekä käteni hänen päälleen. Pidän vain kättä siinä, en paina. Lapsi on rauhallinen mutta on silmät auki. Heti kun nostan käden pois, lapsi kääntyy suuntaani ja alkaa itkeä kurkku suorana! Toisinaan kun olen saanut otettua käteni pois ilman itkua, istahdan sängyllemme pinnasängyn viereen. Olen näkymättömissä pinnasuojan ansiosta. Puolen minuutin päästä lapsi nousee istumaan ja itkee... Tätä rumbaa jatkuu ja jatkuu. Välillä lähden vain pois huoneesta kun en kestä enää. Tässä vaiheessa lapsi seisoo pinnasängyn reunalla ja itkee ja on viskonut tuttinsa lattialle. Kun tulen takaisin huoneeseen, alkaa vielä kovempi itku! Osaa silti taas rauhoittua käteni alle mutta vaikka kuinka kauan pitäisin kättäni hänen päällään ei hän nukahda! Mikähän tähän auttaisi? :( Mieheni ei tunnu ymmärtävän minua ja tilannetta, koska hän ei ole seuraamassa episodiamme päivisin ja hänen kanssaan nukahtamisen kanssa ei ole mitään ongelmia.
Ongelma on siis se, että minun kun pitäisi arkipäivisin mieheno llessä töissä laittaa lapsemme päiväunille, saan taistella sen kanssa noin 40 minuuttia ja useimmiten lapsi nukahtaa itkien, väsyneenä itkemään. En haluaisi että hän joutuu nukahtamaan niin, mutta mikään muu keino ei auta! Tätä on jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olen niin turhautunut ja väsynyt tilanteeseen että itken itsekin!
Aikaisemmin sain lapsen unille siten, että otin viereeni meidän sänkyymme ja nostin hänet sitten omaan sänkyyn. Yksi väsynyt viikko sitten lipsahti siten, että nukahdin itsekin lapsen viereen, eli lapsi kai jo ehti tottua että äidin kainalossa on kiva nukkua. Pari yötä meni sitten valvoessa kun lapsi ei suostunut kerran herättyään enää nukkumaan ilman että joku makaa vieressä. Nyt yötkin menevät superhyvin, eli lapsi pääsi tästä kuitenkin siis eroon.
Olen nukuttanut lastamme samanlailal kuin ennenkin, metodeissa ei ole ollut mitään muuta muutosta KUIN se, että nukutan häntä omaan sänkyyn enkä enää makaa hänen vierellään. Isänsä on aina nukuttanut hänet omaan sänkyynsä. Lapsi nousee istumaan, lasken hänet takaisin makuulle. Käännän kyljelleen ja pistän peiton päälle sekä käteni hänen päälleen. Pidän vain kättä siinä, en paina. Lapsi on rauhallinen mutta on silmät auki. Heti kun nostan käden pois, lapsi kääntyy suuntaani ja alkaa itkeä kurkku suorana! Toisinaan kun olen saanut otettua käteni pois ilman itkua, istahdan sängyllemme pinnasängyn viereen. Olen näkymättömissä pinnasuojan ansiosta. Puolen minuutin päästä lapsi nousee istumaan ja itkee... Tätä rumbaa jatkuu ja jatkuu. Välillä lähden vain pois huoneesta kun en kestä enää. Tässä vaiheessa lapsi seisoo pinnasängyn reunalla ja itkee ja on viskonut tuttinsa lattialle. Kun tulen takaisin huoneeseen, alkaa vielä kovempi itku! Osaa silti taas rauhoittua käteni alle mutta vaikka kuinka kauan pitäisin kättäni hänen päällään ei hän nukahda! Mikähän tähän auttaisi? :( Mieheni ei tunnu ymmärtävän minua ja tilannetta, koska hän ei ole seuraamassa episodiamme päivisin ja hänen kanssaan nukahtamisen kanssa ei ole mitään ongelmia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ilmeisesti toivoton tilanne kun ei kukaan vastaa...
Miksi yleensäkään lasta on missään vaiheessa _nukutettu_?
"Ongelma on siis se, että minun kun pitäisi arkipäivisin mieheno llessä töissä laittaa lapsemme päiväunille, saan taistella sen kanssa noin 40 minuuttia ja useimmiten lapsi nukahtaa itkien, väsyneenä itkemään" Kokeile laittaa myähemmin niille päiväunille.
sori typo; myöhemmin...
Kuule ei ne kaikki lapset nukahda sillä lailla, että vaan nakataan sänkyyn tai vaunuihin ja jätetään odottamaan unta... Siis tuohon, että miksi lasta on nukutettu. Ei, vaikka alusta asti näin olisi yritetty tehdä.
Jos ongelmaa on ollut vasta n. 3 viikkoa, niin olisiko eroahdistusta? Ja vauva kokee sen sinuun voimakkaampana kuin isäänsä, koska olet ilmeisesti pääasiallinen hoitaja eli enemmän lapsen kanssa? Kiintymyssuhde siis suhun voimakkaampi.
Selittämätöntä touhua niinku monet muutkin asiat näiden pienten kanssa. Muutama päivä mennyt taas tosi hyvin nukutuksen kannalta, että ehkä tulin vain hätiköineeksi kun neuvoja pyysin. Niin ja tähän nukuttamistilanteeseen on ajauduttu sen kautta että ihan pienenä nukahti aina rinnalle (olisiko sitten pitänyt herättää hänet ja viedä sänkyyn?) ja sittemmin ei suostunut nukahtamaan kuin rinnalle. Siitä päästiin eroon mutta edelleen jäänyt se, että jonkun täytyy olla vierellä kun nukkumaan menee. Turhaa huudattamista kun en kannata...
Siis tarkentaakseni vielä (vaikkei nyt asiaan sinänsä kuulu) että nukahti siis syödessään rinnalle, tarkoitus ei ollut nukuttaa rinnalla muuta kun sitten lopulta kun ei muu auttanut....
täällä on ongelmana se, että ei nukada itse pinnasänkyyn, vaikka kuinka yrittää.. haluaa nukahtaa auton turvakaukaloon, kun katsoo samalla televisiota. Mitenköhän saisi nukahtamaan pinnasänkyyn ?
Toiset lapset tarvitsevat harjoitusta itsekseen nukahtamiseen. Meillä kanssa pojan kanssa ongelmia nukahtamisen suhteen ja siihen tepsi määrätietoinen unikoulu. Iltatoimien jälkeen laulamme iltalaulun poika sylissä, sitten iltapusut ja omaan sänkyyn. Tämän jälkeen sanon hyvää yötä ja poistun huoneesta. Aluksi kävin katsomassa 1 minuutin välein ja vähitellen viiden minuutin välein, kun poika itki. Ne oli aina nopeita piipahduksia, makuulle laitto, peitto päälle ja hyvää yötä. Ekana iltana nukahti tunnin päästä, tokana jo 20 minuutin päästä, viikon jälkeen ei mitään ongelmaa nukahtamisen kanssa. Tätyy vain olla määrätietoinen toimissaan, eikä lipsua liiallisiin lohdutuksiin. Meillä poika tosin tuolloin 5kk, joten sujui ehkä helpommin. Itse ajattelen, että parempi opettaa pienestä asti hyvät nukkumiskeinot, koska mitä vanhempi lapsi on sitä haastavampi saada nukahtamaan itsekseen. Teillä äiti-86 vauva taitaakin osata nukahtamisen jos se kerran isän kanssa sujuu, mutta nyt hän taitaa vain testailla äitiä. Meilläkin 9 kuukauden tienoilla temppuilua nukahtamisen kanssa, taitaa kuulua tuohon ikään.
meininkiä..unikoulua ei edes suositella alle puolivuotiaille.Itse olen pitänyt vieressä vauva ja taaperoajan eikä siirtymisessä omaan sänkyyn ja huoneeseen ole ollut mitään ongelmia.
Jokainen toimii, kuten parhaaksi näkee, mutta kuvailemasi kaltaista huudatusunikoulua ei enää nykyään suositella. Vauva kyllä oppii nopeasti nukahtamaan omaan sänkyynsä kyseisellä tyylillä, mutta se jotuu siitä, että hän huomaa, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Pieni vauva ei voi ymmärtää, miksi yhtäkkiä häntä ei lohduteta, vaikka hän sitä niin kovasti pyytää. Kuvailemasi kaltainen "lipsuminen liiallisiin lohdutuksiin" on vauvan tarpeisiin vastaamista. Jos lapsi ei rauhoitu silittelemällä ja taputtelemalla sänkyynsä, täytyy hänet nostaa syliin ja rauhoitella, kunnes lapsi lopettaa itkemisen. Vasta sitten voidaan nukuttamista jatkaa. Unikoulua ei myöskään suositella alle puolivuotialle. Toki osin sen takia, että alle puolivuotias ei välttämättä pärjää vielä ilman yösyöttöjä (monet tähtäävät tähän unikouluttaessaan) sekä ihan siitä yksinkertaisesta syytä, että lapsi on silloin vielä liian pieni siihen, että hänen untaan ja nukahtamisrituaalejaan muokataan ulkopuolelta. Ohessa vielä linkki Mannerheimin lastensuojeluliiton unikouluohjeisiin. Tassu-unikoulua voi yli puolivuotiaan kanssa jo turvallisesti kokeilla ilman, että lapsen turvallisuudentunne kärsii.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/kotiunikoulu/
Suosittelen kirjaa "Unihiekkaa etsimässä. Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin." Tässä esitellään monta erilaista lähestymistapaa unipulmien ratkomiseksi.