Parhaat vinkkisi koiranpennun yksinolon opetteluun ?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokainen koira kannattaisi opettaa olemaan häkissä. Ei siksi, että tarttis maata siellä päivät pitkät, vaan ihan tulevaisuutta ajatellen. Näin ei tule yllätyksiä myöhemmin jos tilanne tulee päälle, esim eläinlääkärit, auto, matkustus, sen käyttö hoitolassa/hoidossa tms.
Pienen pennun ääni ei ole vielä kovin kantava, verraten isoon. Sen huudatushoidon voi tarvittaessa tehdä häkin avulla toisessa huoneessa, kunhan siihen häkkiin on ensin tutustuttu ja totuttu positiivisessa mielessä(ettei merkkaa pelkkää hel-vettiä).
Pentu oppii aika nopeasti vaikka se itku surulliselta kuulostaakin. Vielä surullisempaa on, jos se ei opi, ja häätö alkaa kolkuttelemaan ovella. Tee se heti mahdollisimman pian ja pistä vaikka korvatulpat päähän. Ikinä, ei ikinä saa mennä luokse ennen kuin on ollut hiljaista ja suhteellisen rauhallista pidempään kuin 10 sekuntia :)
Sen jälkeenkään ei mitään ilotulitus-showta ja "hyvä hyvä äitin rakas"-juttua vaan coolia menoa. Sama muutenkin kotiintullessa, koiraa ei tarvitse sen kummemmin tervehtiä tai hyvästellä.
Tämä liittyen varsinkin siihen, että yleensä koiran tuloaikaan järjestetään mahdollisimman pitkä loma ja yksinolon opettelu unohtuu vallan...ennen niitä 8 tunnin työpäiviä sitten jolloin lauma yhtäkkiä katoaakin.
Omilla koirilla (pennuilla) ei ole ollut ongelmia yksinolon kanssa. Koira on yleensä haettu vkl-vasten ja jätetty heti arkena yksin. Pentu nukkuu alussa aika paljon, joten se pitää hyödyntää...Tila on vain rajattu.
Sopivasti leikkiä ja leikinvarjolla ohjataan tapakäytöstä., niin hyvä tulee. Liika mussuttaminen ja suoranainen paapominen on turhaa..Koiran itsevarmuutta, ja ohjattavuutta pitää opettaa ja vahvistaa...itsevarmuus ja tarvittava luottamus koiran ja ohjaajansa välille, tulee kokemusten kautta. (Yhdessä koettujen asioiden kautta)
Jostain syystä ihmiset sokeutuu pennun "söpöydestä" ja hukkaa sitä hetkeä, jolloin pentu haluaa oppia ja kokea kaikkea turvallisesti...tähän tietenkin kuuluu myös ne rajojen opettaminen kaiken ohessa.
Ei tuo loma juttukaan huono ole, jos siihen sisältyy normaalit yksinolot ja perusjutut, mitä pentu tulee kokemaan kun arki alkaa.
Söpöyssokeus ;)
Niinpä. Se itkee niin surkeasti, pyytää niin nätisti ja kaikkea ihanaa...mutta silti pitäisi muistaa tulevaisuus johon sillä hetkellä vaikutetaan tai ollaan vaikuttamatta.
Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olen jättänyt väsyneen pennun nukkumaan yksin. Toisena päivänä se on saanut jäädä yksin hereilläkin. Eri mittaisia aikoja kolme päivää ja neljäntenä koko työpäivän.
Juuri ottamani pentu oli tottunut kasvattajan luona häkkiin, joten käytin ja käytän häkkiä tämän kanssa edelleen. Esim yöt nukkuu häkissä sängyn vieressä (häkki on iso ja pentu on pieni). Nyt pentu on pari vkoa totutellut tykönäni ja se saa muuttaa yhteen huoneeseen työpäivien ajaksi. Saa enemmän liikkumatilaa, kun on jo aktiivisempi. Aiemmin ei oikein ollut valmis niin suureen tilaan, eikä osannut rauhottua.
Vinkumisiahan ei saa huomioida, kun harjoitellaan. Nykyään odottaa leppoisasti pedissään loikoillen, että häkki avataan, eikä enää hypi ovea vasten vinkuen. Äkkiä se käytös muuttuu ihan pelkällä huomioimattomuudella ja odottamisella.
Niinhän se muuttuu, varsinkin juuri ihan pentuaikana. Väsyvätkin kaikenlaiseen melskaamiseen niin paljon nopeammin.
Meillä on ollut alusta asti muutenkin tilan rajaaminen käytössä. Yhden huoneen ovessa on koiraportti, sohvalle ei nousta, makkariin ei ole saanut tulla ollenkaan ja niinä kertoina kun tuohon sohvalle nukahdin tai nukahdan (kylläkin lähes luvattoman usein, käytännössä), nukkuu pääosin vapaaehtoisesti avoimessa häkissä.
Alkuun oli jotain kitinää ja pari johtoa "katosi" tosta makkarin ovensuusta ennen kuin sain ne kunnolla piiloon, mutta nykyään (6kk) ei ole moksiskaan. Uskon, että tällaisetkin kaikki harjoitteet auttavat yksinolemisen ja siihen liittyvän "luottamuksen" opettelussa.
Harjoiteltu on myös yhteen huoneeseen rajaamista kodin ulkopuolellakin, avustavana merkkinä keittiöjakkara ovensuussa ja herkkuluita yms seurana.Nyt mennyt jo niin hyvin jakeluun, että juoksee melkein ensimmäisenä sinne odottelemaan, jotta saa siellä herkutella eikä läpiryntäyksiä ole enää ollut.
Sohvasta ja makkarista en tulevaisuudessa vielä tiedä, mutta toistaiseksi harjoittelun tukemiseksi näin.
Mulla on aina kovin kiinteä suhde koiriini ja pidän mukana aina kuin vain voin, sellainen "yhden ihmisen koira"-tilanne, joten pidän erittäin tärkeänä opettaa olemaan irtikin meikäläisestä. Ekan oman koiran kanssa en kiinnittänyt tähän niin paljon huomiota, mutta sen jälkeen en sitten sitä virhettä enää tehnytkään...ei ollut lopputulos kaikinpuolin paras mahdollinen...oli siinä myöhemmin aikamoinen työ kitkeä sitä itkua ja vinkua perään pois.