Etsin työtä. Se on itsestään selvää. Kukapa tulisi toimeen viidelläsadalla kuussa. En kuitenkaan pysty ottamaan vastaan ihan mitä työtä tahansa. Melkein purskahdin kyyneliin, kun haastattelupaikassa ylimielinen haistattelija kertoi työajan ja palkan. Pitäisi nousta aamulla jo ennen viittä, opetella ajamaan ruuhkaisen kaupungin läpi ja osata arvioida, kauanko siihen menee. Sama illalla. Heti nukkumaan, että jaksaa nousta taas aamulla ennen viittä. Olen pian eläkeiässä. Ja tuskin olisin heidän mielestään tarpeeksi nopea vaihetyöhön. Silti minulla ei ole oikeutta sanoa rehellisesti, etten halua sitä työtä. Heiltä vain ilmoitus työkkäriin ja minulta menee tulot kuukausiksi. Vielä kehtasi öykkäri kysyä, että minullahan ei varmaan ollut mitään sitä vastaan, että heillä on ollut tapana antaa työnhakijoille "mahdollisuus" olla ensin pari viikkoa ilmaisena harjoittelijana. No minulla tosiaan on. Olen käynyt viisi vuotta koulua alalta ja työkokemusta on yli kaksikymmentä vuotta. Tässä maassa pitää madella öykkäreiden edessä rähmällään, tai työkkärin muijat vievät leivän suusta. Miten olemme antaneet Suomen mennä näin päin ensanomitä?!
Toipumiseni vakavasta sairaudesta ei ehkä tapahdu, jos en saa ollenkaan levätä. Normaalia työtä pystyn tekemään, mutta onko tuollainen normaalia? Nuorempana ehkä olisi jaksanut, mutta ei nyt enää.
Toipumiseni vakavasta sairaudesta ei ehkä tapahdu, jos en saa ollenkaan levätä. Normaalia työtä pystyn tekemään, mutta onko tuollainen normaalia? Nuorempana ehkä olisi jaksanut, mutta ei nyt enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistitko äänittää haastattelun?
Anteeksi viivytys; yritin nukkua. Äänitin kyllä, mutta mitä merkitystä sillä on? Äänitän yleensä kaikki viranomaiskäynnit. Työhaastatteluja en aina, mutta jostain syystä nyt oli koje päällä.
Taitaa olla valmistauduttava elämään ilman tuloja.