suojaa hakemaan,sieluun palavaan.... elämän ylä-ja alamäkiä tutkiskellen, koskaan ei pdä luovuttaa,toisinaan luovutat toisinaan et, koskaan kuitenkaan sisimmässäsi et olekkaan luovuttanut,sitä ohjaa tunne. Tunne joka muurisi suojaan kätkettynä viimeisen suuntasi elämässäsi näyttää ja onnen tunteet aikanaan täyttää. Haavoittuva,jota muille et voi näyttää,suojelet ja varjelet sitä,jonka antaessasi olisit ns.alaston. Joka päivä täytyisi uskaltaa,sinä hiljaa kuuntelet ,sydämmesi äänellä varovasti ohjaten,ohjaten ovea kohti,jonka takana elämä odottaa.
harhateiltäkö
oppineena
4241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olet niin oikeassa :)
Suojelin sitä suurta haavaa, johon on kasvanut ohut pinta. En ole edes tajunnut pitäväni haavaa piilossa itseltä ja muilta. Kun siihen joku tökkää, niin kyllä sattuu kipeästi ja haava alkaa vuotaa sydänverta. Olen kai yrittänyt antaa tuon haavan parantua, mutta se ei käy itsekseen. Se on käytävä nyt kokonaan läpi ja ommeltava kiinni, jotta se saisi hitaasti arpeutua. Jäljelle jäisi vain arpi, joka hiljaa haalenisi eikä minun enää tarvitsisi elää puolittain peläten haavani kohdistuvia iskuja.
Sen jälkeen voi opetella elämään avoimesti, kun salattavaa ei enää ole.
Se ehkä ottaa aikansa kaataa muurit ja avata ovet sisimpään ja tulla sinuiksi oman menneisyyden kanssa. Siitä hetkestä alkaa toiveikas elämä ja lupaava tulevaisuus.
Mielenkiintoinen aloitus, jota pysähdyin miettimään. Aivan kuin olisi kuvailtu omaa elämääni ja sen sattumuksia.
Kun rakastuu, on avoin ja haavoittuva. Jostain kummallisesta rohkeudesta johtuen uskaltaa avata sisintään ensin varovasti kuin kokeillen ja parhaassa tapauksessa luottaa siihen, että voi avautua lisää . .. luottaen, että kumppani ymmärtää hankaliakin asioita, eikä iske takaisin.
Järjellä ajatellen se on uhkarohkeutta, mutta kaikki hyvät suhteet perustuvatkin luottamukseen. Rakastan - siis luotan. Minä ajattelen hänestä hyvää ja niin toivon kumppanini ajattelevan myös minusta.
Samaa mieltä, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että mies suunnittelee muuttoa kauas pois, kertomatta sitä? Tästä minä olen vähän järkyttynyt. Minä olen vähän hidas omaksuja, en millään pysty sopeutumaan pikaisiin päätöksiin. Mitä pitäisi tehdä? Neuvokaa nyt joku.