Tuntuu kuin mun sydän repeis kahtia. Kumpi on se oikea? Sinä? Vai hän? Entä jos mä teen elämäni virheen, kun päästän sut menemään? ...Jotain sitoutumiskammoa tämä kai on. Olen suhteessa rakastamaani ihminen ja sitten menen ja rakastun niin päättömästi. Ja arki se tulis sunkin kanssas. Mut en voi tietää millainen arki. Miten voi haluta näin paljon, vaikka järki sanoo että se ihanin ihminen on jo mun vierellä. Miksi en tyydy siihen? Miks oon näin itsekäs ja ajattelen toista?
Hajottaa!
en uskalla nimellä..
471816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Täällä samat tunteet ja pohdinnat .
Et rakastuisi, ellet olisi valmis rakastumaan. Jotain puuttuu siitä ihmisestä joka on sun vierellä nyt. Silloin kun todella on rakastunut, suihen väliin ei kukaan muu pääse repimään sitä sydäntä kahtia.
Älä päästä rakkautta menemään. Jos edes mietit, että et halua päästää menemään, mieti kahdesti ennen kuin päästät.
varattu ihminen rakastunut rakastumisen tunteeseen. Sama arki tulisi vastaan sen uudenkin ihastuksen kanssa. Ja kierre jatkuisi...
Hän on saanut jo elämänsä rakkauden omakseen, muttei ole vaalinut suhdettaan ja rakkauttaan, ilmankos silloin ihastuu uudestaa? Pelkkää tylsyyttään ihastunut.
Aloittaja: älä mokaa. Sun rakas on sun rinnalla jo. Se toinen ei tuo mitään muuta kuin hetken huumaa. Huumaa, joka rikkoo oikean rakastettusi sydämen. Olisiko sen sen arvoista? Tuskimpa.
HO HO HO
Voihan sen yksinkertaistaen ajatella noinkin. Aikanaan vaimoni halusi erota vaikka tultiin toistemme kanssa hyvin toimeen. Läheisten mielestä oltiin ihannepari. Hän perusteli erohaluja sitä sillä, että tilanteen jatkuessa saattaisi alkaa vihata minua ja mahdollisesti pettääkin. Mitään suhdetta hänellä ei silloin ollut, mutta ehkä huomasi jo että tunteet läikähtelivät jo toisaalla enemmän kuin kanssani. Huomasin itsessänikin samaa, mutta koitin vastustaa tätä. Lopulta erosimme hyvissä väleissä ja tänäkin päivänä tullaan hyvin toimeen keskenämme. Ei ole vihaa tai katkeruutta. Ystäviä tuo ero taisi järkyttää enemmän kuin meitä.
Ero sattuu silti aina, vaikka kävisi näinkin "kivuttomasti" kuin meillä. Voimia aloittajalle päätöksentekoon.
Ei elämä oikeesti ole noin yksinkertaista.
Suhteeseen tarvitaan kaksi.
Jos täysillä rakastetaan,ei siihen silloin muita mahdu.
Eikä voi toisten puolesta tietää mikä on tullut että muita on pitäyt alkaa katselemaan..
Onhan siihen varmaan joku syy, ja ne syyt voi olla myös syvällä. Tai sitten eivät mutta se on selvää ettei sitä ainakaan rakkaudesta tätä ensimmäistä kohtaan tehdä.
Ja voi olla myös niinkin jos tämä ns.pettäjä on loukannut paljon puolisoaa,voi käydä niinkin että tavallaan ne tunteet kuolee sitä pettäjää,huonosti kohtelijaa kohtaa,kun jatkuvasti kokee suuria pettymyksen tunteita.
Siitä johtuen voi olla mahdotonta palata entiseen. Luottamus,usko ja rakkaus lentänyt siinä vaiheessa jo ikkunasta ulos.
Mut jokaisen on tutkittava näitä asioitaan
sekä päässsä että sydämessä,jotka tällaiseen tilanteeseen on joutunut.
Ja pitäis pystyä myös keskustelemaan.
väärin, jos varattu rakastuu toiseen, on suhteessa jotain pielessä, olen itse varattuna rakastunut toiseen, tiedän mistä puhun.
Ennemmin ehkä jotain puuttuu minusta itsestäni, kuin nykyisestä kumppanistani. Uskallus päästää toinen lähelle? Pitkässä suhteessa pitäisi pystyä hautaamaan rakastumisen tunne muihin, kun niitä väistämättä tulee. Koskaan ennen se ei vaan ole ollut näin vaikeaa. Pakenenko mä jotain haaveisiin? En uskalla kohdata vaikeuksia vaan juoksen piiloon toisen syliin? En usko, että vierelläni olevasta mitään puuttuu, pitkän suhteen salaisuus kun on se, että arvostaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ja pitää kiinni myös huonoina aikoina. Mut ei oo helppoo...., kun mielessä on se toinenkin ja tietää tunteen olevan molemminpuolinen.. Enkä pääse irti. Montako vuotta se kestää, että unohtaa?
Vierellä olevasta ei puutu mitään, ei toista voi eikä saakkaan muuttaa, kaikki ollaan hyviä sellaisenaan. Mutta puuttuuko teidän suhteesta jotain mitä kahden ihmisen välillä parhaimmillaan voi olla? Maailma on pullollaan hyviä ihmisiä mutta harvoimpa leimahtaa.
Se kestää ikisuuden....
http://m.youtube.com/#/watch?v=Zi05Px2jKgw
Katso tuo elokuva Putoavia enkeleitä joskus.
Minkään häviäminen ei ole sekunneista kiinni, älä ole surullinen. Syö jotain, lepää ja odota, että tulee parempi mieli. Luopuminen siitä kauempana olevasta voi tuntua sitten helpommalta :(
Niin ja tämä vielä...
Jos kuvittelisin tämän olevan häneltä, haluaisin sanoa ainoastaan sen, että vain yksi asia on tärkeä. Se on se, että elät elämäsi niin, että vaikka ihmiset puhuisi pahaa, niin kukaan ei uskoisi sitä. Etenkään sitten joskus vuosien päästä se kaikkein tärkein ihmisesi. Elät niin, että olet sen luottamuksen arvoinen, kun se ei koskaan tule uskomaan mitään pahaa susta.
Ja tarkoitan sitä kaikissa tilanteissa. Siinä, että päättäisit jäädä suhteeseesi, niin käsittelisit sen asian ja päästäisit kaikki elämäsi tärkeät ihmiset niin lähelle, että ne näkevät sinut kunnolla ja sitten voit rakastaa enemmän, kun ei ole tunnetta, että olisi jotain välissä. Eikä se tarkoita ihastusten myöntämistä, mutta itsensä näyttämistä. Osoitat, että ei tarvitse piiloutua muurien taakse ja voi uskaltaa rakastaa koko sydämestään omana itsenään. Se on tärkeä asia nähdä. Annat luottamuksen siihen. Älä koskaan katkeroidu tai ajattele, että menetit jotain tärkeää. Pysy tuntevana ja rakastavana ja usko oikeaan päätökseen. Se on oikea, jos päätät niin. Luota siihen.
Siinä toisessa tapauksessa se tarkoittaisi sitä, että kaiken pitäisi mennä täysin oikein. Et saa ikinä pettää nykyistäsi. Sitä vaan ei saa tapahtua, jotta kukaan ei koskaan joudu ajattelemaan sitä. Jos valitsisit sen vaikeimman vaihtoehdon, niin sun pitäisi myös oppia olemaan avoin ja puhumaan rakkaudesta. Selittämään miksi, näyttämään ne positiiviset tunteet ja käsittelemään kaikki pahat tunteet pois jokapuolelta. Mutta ehkä sun ei pidä kysyä täällä neuvoa, koska täällä on niin paljon ikävöiviä ihmisiä, että ne neuvot on puolueellisia. Enkä mäkään siksi halua sanoa enempää, koska syvällä sisälläni tiedän että oon itsekin puolueellinen vähän, vaikka pitäisi vain ajatella mikä toiselle on parhaaksi.
Ja jos se yhtään helpottaa, niin mulla auttaa selvittämään ajatuksia se vanha juttu, että ajattele, että heität kolikkoa. Kruuna on, että jäät suhteeseesi ja unohdat ihastuksesi. Klaava on, että lopetat nykyisen suhteesi ja aloitat uuden suhteen ihastuksesi kanssa.
Sitten heität kolikkoa. Kun se pyörii ja pyörii ja pyörii...
Otat sen käteen, mutta et katso sitä vielä.
Kumman puolen toivoit tulevan?
Tee niin kumpaa toivoit, se on se oikea päätös. Vaikka se olisi, että unohdat sen toisen ja jatkat elämääsi... Suru kestää sen oman aikansa. Itselläkin on valuneet kyyneleet silmistä koko päivän, muttei ne voi ikuisesti valua.
En ole ap.
Olet viiisas, syvästi tunteva ihminen, ja sen myös varmasti tiesitkin. Toivon, että sulla itselläsi olisi asiat hyvin?
Olen päätökseni tehnyt, se vain vie oman aikansa, että saa asiat järjesteltyä. Olen niin kiitollinen että maailmassa on aidosti huolehtivia ihmisiä, sellaisia ketkä auttavat pyyteettömästi. Itseltäni on puuttunut rohkeus. Ja tiedän miksi se puuttuu. Liian iso taakka, pienille harteille. Mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan. Ja kyllä niitä ilon aiheita elämästä löytyy;) asennehan se on se mikä ratkaisee, ihan kaikessa. Kiitos♥
Ps: Ja tuon elokuvan katson heti kun mahdollista. Ihmettelinkin tässä, että kuin onkin voinut jäädä näkemättä?
Onneksi kukaan ei enää voi tehdä sitä virhettä kuin minä, että menee katsomaan sen elokuvateatteriin :) Kerran sitä vain kumminkin joutui kävelemään kaupungin läpi kotiin kyyneleet poskilla ja lisää jatkuvasti valuen, vaikka lopun puoli tuntia yritin valmistautua siihen, että valot menee päälle, mutta ei auttanut :) Luin nuorena paljon Lauri Viitaa enkä koskaan oikein tajunnut miksi, mutta nyt olen ehkä ymmärtänyt.
En pohdi liikaa sitä onko asiat hyvin vai huonosti. Ajattelen, että ne vaikeat ja huonotkin asiat on annettu eteeni syystä ja se on minun osani elää ne, mitä eteeni tulee. On paljon helpompi suhtautua asioihin siten. Itken jos itkettää ja olen iloinen ja kiitollinen siitä jos joskus hymyilyttää :)
Ehkä se rohkeus on yliarvostettua, en tiedä. On helppoa olla rohkea, jos ei ole mitään menetettävää.
Muista, että toisten hartiat on aina vieressä kantamassa. Kaikissa tilanteissa. Ja vaikka hartiat näyttäisi heikoilta, niin ne kantaa enemmän kuin uskotkaan. Ei tarvitse ikinä kantaa kaikkea yksin, niitä kevyempiä taakkojakaan. Elämä on helpompaa kun luottaa niistä hieman muidenkin kannettavaksi. Sulla on varmasti elämässäsi ihmisiä, jotka välittää ja kantaa osan niistä puhtaasta rakkaudesta, vaikka eivät tietäisi ihan mitä kantavat, muuta kuin osaa siitä, mikä painoi harteitasi. Ja ne kantavat sen huolella ja varoen, koska se on sinun. Elämäkin kantaa, ja varmasti joku päivä näet sen elämässäsi selvemmin kuin koskaan, että se päätöksesi oli oikea, ehkä näet sen jo nyt, kun katsot niitä ilon aiheitasi.
Luotto hyvään maailmassa auttaa aina :)
Olet harvinaisen kykenevä pohtija. Uskon et ratkaisu löytyy. Kukaan muu ei sitä voi tehdä kuin sinä. Sun on elettävä omaa elämääsi.
Rakastumisessa ei ole mitään pahaa.
jos ajattelet toista, jotain puuttuu vieressä olevan ihmisen kanssa...Älä päästä aitoa rakkautta karkuun! Kadut loppuelämäsi.
Sulla hyvin asiat kun rakastat kahta,kaikki ei rakastu oikeasti koskaan kenenkään ja suhteet enemmän kaverisuhteita ja puuttuu intohimo. Ja saat vielä vastakaikua, vielä harvinaisempaa-olet onnen pekka. Ratkaísu tehtävä sulla itse ,olettaen että se myös jota rakastat haluaa sut.
aika pahasti jo ihastunut, jos ja kun järki ei enää tottele. Sanot, että sun parisuhde on hyvä, mut voihan olla, että olet lakaissut jotain maton alle huomaamattasi ja nyt se rupeaa kiusaamaan? Tai onko sun elämä muuten tyhjää? Näiden palstojen sijasta suosittelisin tutustumaan esim. Väestöliiton sivuihin, jossa pohdiskellaan parisuhdetta. Siellä on hyviä parisuhdetestejäkin, joita voi printtailla ja joutoaikoina ratkoa puolison kanssa. Kannattaa muistaa, että siitä toisesta ihmisestä tiedät vielä vähän (?), joskus uutuudenviehätys häviäisi siitäkin.
Ajatus sydämessä
vastaus mielessä.......
rakastan minäkin
älä lähde suhteesta turhaan tulet katumaan, ota selvää onko kohde kiinnostunut, juttele puolisolle että olet ihastunut jos uskallat, selvittäkää vanha suhde pois
Tosi vaikea tilanne... Oletko kertonut ihastuksellesi tunteistasi? Tietääkö hän mitä tunnet? Mitä hän siitä ajattelee / tunteko samoin?
En kertois puolisolle ihastuksesta -jos se vain on sitä ja lopulta haluatkin jäädä hänen luokseen... Tuo paljon epäilyä ja epävarmuutta ja pahaa mieltä. En kertois.
Eri asia sit jos päätät hänet jättää. Sitten kuuluu kertoa eikä elää mitään kaksoiselämää.
Lähtisin ensin siitä, et selvittäisin tunteeni ihastukselle ja hänen kanssaan, sit asia ehkä lähtisi selviämään. Toinen voi olla ihan eri mieltä ja voi vaikka olla niin ettei tunne samoin.
kai sen voi toiselle paljastaakin että on ihastunut tai joku vetää puoleensa että josko toinen tajuais alkaa tekemään suhteen eteen töitä ;) ihastus on aika pientä verrattuna pettämiseen, ihastus voi olla platonistakin mutta ihastuksen kohteen tavatessa se helposti muuttuu seksuaaliseksi ja silloin on jo raja ylitetty.vaarana myös se että ihastusta vain imartelee ihastus ja veto onkin fyysistä ei muuta.no näitähän tapahtuu harva se päivä mutta oma kumppani päättää antaako koskaan anteeksi syrjähyppyä tai epälojaaliutta edes mennä koskemaan kepillä jäätä sen takia olisi parempi jutella ehkä sen oman puolison kanssa jos mahdollista ja turvallista :O
Ei kannata sanoa kumppanille, se rikkoo paljon ja tuo turhaa tuskaa.
Kumppani voi haluta tietää kuka ihastuksesi on... -ja olla yhteyksissä tähän ihastukseesi... Onko tarkoituksesi sotkea hänen elämäänsä?
Tiedätkö mikä hänen elämäntilanteensa on?
Onko yksinäinen/varattu? Miten asiat voivat sotkea hänen elämäänsä...
En kertoisi puolisolle... siitä ei ole mitään hyötyä sinulle, ei puolisollesi eikä ihastuksellesi. Ei selvitä mitään asiaa. Luulet vaan keventäväsi omaatuntoasi. Et ole tehnyt mitään väärin -jos et ole pettänyt. Ihastumisia tulee ja menee...Rakastuminen on toinen juttu...
Silloin tiedät, että sinun pitää lähestyä sitä rakkauden kohdettasi -kertoa hänelle ja katsoa onko molemminpuolista.
Asiat selviää...
Paitsi se vaan, että rakastuminen muuttaa ihmistä, tulee hullun ailahtelevaiseksi ja kiihkeäksi ja taas välillä murheen syvän murtamaksi. Ja puoliso kysyy harva se ilta, että onko mulla joku toinen mies,,,,
http://www.youtube.com/watch?v=AB67muCLb-g
Nyt tajusit täysin väärin.
Ovimatto- homma on out. Yleisesti ottaen kaikki ovat sen tajunneet jo lähtötilanteessa.
Tätä pitää miettiä, niinkuin monta muutakin asiaa tässä. En halua myöskään keilaan, siis en tykkää edes keilata jne. enkä lasketella. (Mut laulamisesta tykkään.)
Eli voi olla mahdoton rasti, mutta ei se muuta sitä että sä oot mun sydämessä ja voit aina tulla kotiin.
okei :D
(????)
mikä oikeus puolisolla on ottaa yhteys ihastukseen kun ei kuitenkaan pysy kaikki murot läikähtelemättä kulhossa jos sille tielle lähtee, eihän toista voi omistaa
sanoo vieraalle et voit aina tulla kotiin, menee huvittelun piikkiin toi.
Niin samanlaisia ajatuksia täälläkin... olen elänyt etäsuhteessa unelmieni miehen kanssa jo kohta 2 vuotta (varmaan siksi jaksanutkin) mutta nyt olen alkanut pikkuhiljaa väsymään tähän välimatkaan kun ei ole varmaa tietoa siitä miten pitkään tämä etäsuhde tulee sellaisena pysymään. Ja tietenkin sitten törmään unelmien mies nro 2:een joka asuu melkein naapurissa ja nyt on nuppi sekaisin.
Niin, elämä on täynnä valintoja mutta milloin pitää kuunnella järjen ääntä ja milloin voi antaa tunteille vallan?
etäsuhde katkolle ja tai kokeilet naapuria salaa ;)
tuohan suorastaan ajaa sinut naapuriin
en mä ainkaaan kestäisi etäsuhdetta
Jotkut tekee ratkaisuja...
ota yhteys siihen toiseen tai kadut loppuelämäsi ette ottanut :(
Voi hyvät ihmiset! Lopettakaa ihmeessä tuo itsekäs omaan napaanne tuijottelu ja eläimellisten viettienne perässä umpimähkään hortoilu. Pitäkää sopimuksenne, älkää pettäko ja loukatko lähimpienne tunteita. Ei kaikkea ole tarvis kokea ja kokeilla. Ei sitä olkeaa ole olemassakaan valmiina odottamassa. Parisuhteelta saat takaisin suunilleen samassa suhteessa mitä olet valmis sen eteen tekemään. Älä kuvittlekaan, että ruoho on vihreämpää aidan takana -ehei. Ei se vittu muuten vaihtaen parane
Totta kuin rotta. Ne kiimaset märät poslarit, jotka imee kalua syvemmälle poistuu markkinoilta heti koeajossa. Turha kuvitella niitä löytyvän. Tarpeeks vanha ku oot niin siellä on vaan kaikkien ajelemia mopoja enää tarjolla.
Miksi pohtia täällä tekeekö noin vai näin? Ilmeisesti toivot, että täällä kirjoittavat "antaisivat luvan" sinulle.
Jos uusi suhteesi olisi oikeasti hyvä ratkaisu sinulle ja jos hän ajattelisi oikeasti samoin kuin sinä, niin te olisitte jo yhdessä.
Todennäköisesti hän ei sitten haluakaan muuta kuin suhteen. Ehkä ei enää sitäkään...
Niin, turhaa spekulointia. Siis yhteys irl, osaat kai meiliä lähettää? Puhumalla asiat selviää (siis naamatusten, toki) ja sen jälkeen voit jatkaa entistä elämääsi kuten tähänkin asti, vai mitä.
Miten se sanonta menikään. Jos rakastat kahta ihmistä valitse se toinen koska jos rakastaisit ensimmäistä, et olisi koskaan rakastunut toiseen.
Aloittajan tilanne tuntuu hyvinkin tutulta.Kun kaikki on päällisin puolin hyvin..mutta
kun jokin sisällä sanoo, että jotain puuttuu? sitä toivoo, ettei itse tarvitse olla se
joka lähtee, vaan toivoo että toinen sen tekis, ja asiat loksahtais kohdalleen kuin
itsestään.Sitä hieman vielä provosoi, että se tapahtuisi, kun suhde on ollut
tunnetasolla yksipuoleinen alusta lähtien..järkisuhde, se ei anna täyttä tyydytystä
niin kauan kun sydämessään on toinen.
Onneksi ei ole moista tilannetta. Silloin kun oli, se oli myös täysin erillainen, ei niin kipeä, kun suhde oli jo vähän niin kuin alamäessä. Vaikka tietysti pelastettavissa, mutta niin vain tuli toinen ja vei. Enkä saanut sitten häntäkään.
http://www.youtube.com/watch?v=xtrEN-YKLBM
"Ja koskaan, ikinä en ole voinut näin pahoin kuin yrittäessäni väkisin unohtaa Hänet."
Täysin samat fiilikset.
Ketä te yritätte unohtaa...itse yritän muistaa...niin kauan aikaa kun on nähnyt...
Vapaus se siellä sua kiehtoo älä huoli :) Se ihminen johon tunnet suurta vetoa kuvastaa sulle vapautta, eikö? Et oikeasti tunne häntä, luulet tuntevasi, et oikeasti rakasta häntä, luulet rakastavasi.
Elämä on tällaista ;)
Oikea rakkaus ei kuitenkaan hajota, no more that ever, ei jaksa panostaa!
Oikea rakkaus on sellainen jota voi lähestyä ja jolta saa vastaukset jonka jälkeen voi siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen. Leikkijät on syvältä, kuvittelevat olevansa vitun fiksuja, itseaiheutetut kiemurat kostautuu ennemmin tai myöhemmin.
Oiea rakkaus on lämmin, sen on oltava. Sinulle. Miten siitä muuten mitään tulisi. Ellet tahdo alkaa äidiksi tai egon palvojaksi miehelle!?!
oikea rakkaus tahtoo toiselle hyvää ja se ei tule piilottelemalla.