Olen nelissäkymmenissä oleva nainen, jolla on alkanut puntti hieman tutista, jotta mahtaako sinkkuus jatkua hamaan hautaan saakka. Koskaan ei ole tarvinnut huitoa sulhasehdokkaita kauemmas :)
Näkyisikö ketään tulevaksi vai pitäisikö minun alkaa valmistautua henkisesti siihen, ettei minulla miestä eikä siten omia lapsiakaan/perhe-elämää tule koskaan olemaan?
Olen tummatukkainen ja -silmäinen nainen pääkaupunkiseudulta.
Näkyisikö ketään tulevaksi vai pitäisikö minun alkaa valmistautua henkisesti siihen, ettei minulla miestä eikä siten omia lapsiakaan/perhe-elämää tule koskaan olemaan?
Olen tummatukkainen ja -silmäinen nainen pääkaupunkiseudulta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei nofret!
Jaahas, enpä nyt loppuelämän ennustetta täällä kenellekään laadikaan vaan pikemminkin pintakatsausta menneeseen ja tulevaan ja silläsilmällä sitten keskittyä luotsaamaan ja lukemaan nykyhetken kysyjän auraa jos ja kun saan siihen jonkinlaisen otteen...eli sitä kuuluisaa meditointipohjaa pitäisi löytyä jokaisen kysyjän kysymyksessä tarttumapinnaksi / pohjaksi tämäntyyppisissä katsannoissa, missä ei ole ääntä , eikä kuvaa eikä etunimeä jne.
Ok, sinun kyssärisi kuvauksesta sainkin suht kivan suunnistusvaiston, päästä auraasi lukemaan niinsanotusti, sieluni silmilllä ja telepaattisilla yhteyksillä yms. Seuraavaan sain kuvaan esiin sinulle elämäntilanteistasi: Puntit tutisevat sinulla kohta muustakin kuin vain epäuskoisuudesta miesrintamalla:) nimittäin olet juuri astumassa eräänkin kerran samoille leveysasteille liikunnallisella harrastusareenalla...missä tulet viedyksi vikisten (siis sinä:) ja sujuvaa askeltamista...toisiinne luottaen, "sillä kolmannella silmällä" selkeästi heti isketään ja telepatiat toimivat sanoittakin. Hevosten kirskuntaa selväkulen:)
Kohtaat siis kohta elämäsi miehen, jonka tallissa kuumaverisetkään eivät pääse piehtaroimaan (liikaa:), eikä linnansa portteja ihailijat kolkuttele:)) ...siis tie toistenne sydämeen käy vaistonvaraisesti ja ruususena linnassaan tulet herätetyksi pikapikaa sinkku-unestasi. Vapautensa tien päähän ajautuneen linnanherran osaat siis intuitiivisesti kesyttää eikä kenelläkään tunnu olevan siihen valintaansa mitään lisättävää :)
Heh. Ei vissiin sitten tarvitse olla huolissaan etten tunnistaisi vaikka ei tullut ulkoisia tuntomerkkejä tms... onko tämä niitä kuuluisia tarinoita, joissa sen vain "heti tietää" ;)
Nyt jaksan taas ylläpitää toivoa ainakin seuraaviin lämpimiin aikoihin asti, jolloin ainoaa mahdollista liikunnalliseksi luettavaa harrastustani voi harrastaa :)
Lämpimät kiitokset Mirelle!