Näitä esiintynyt jo useita vuosia ja usein ovat hyvinkin ahdistavia.
Esimerkiksi jos olen bussipysäkillä ja siellä on muita ihmisiä, niin usein tulee ajatus mieleen että antaisin vieressä istuvalle sedälle yhtäkkiä kunnolla turpaan. Tästä seuraa tietenkin pelko että mitä jos menetän kontrollin ja näin tapahtuisi, joka on hyvin ahdistava ajatus.
Tai jos puhun toisen kanssa kasvotusten, niin saattaa tulla ajatuksia mieleen kuten että yhtäkkiä löisin häntä kasvoihin.
Myös ajatuksia että rupeaisin yhtäkkiä huutamaan jossai yleisellä paikalla ilman mitään syytä tai jotain vastaavaa. Itselläni kun on vielä paha sosiaalisten tilanteiden pelko, niin jos näin kävisi olisi tilanne täysi katastrofi.
Kellään vastaavia ajatuksia, ja pelkoa siitä että menettäisi kontrollin ja pakkoajatukset kävisivät toteen?
Esimerkiksi jos olen bussipysäkillä ja siellä on muita ihmisiä, niin usein tulee ajatus mieleen että antaisin vieressä istuvalle sedälle yhtäkkiä kunnolla turpaan. Tästä seuraa tietenkin pelko että mitä jos menetän kontrollin ja näin tapahtuisi, joka on hyvin ahdistava ajatus.
Tai jos puhun toisen kanssa kasvotusten, niin saattaa tulla ajatuksia mieleen kuten että yhtäkkiä löisin häntä kasvoihin.
Myös ajatuksia että rupeaisin yhtäkkiä huutamaan jossai yleisellä paikalla ilman mitään syytä tai jotain vastaavaa. Itselläni kun on vielä paha sosiaalisten tilanteiden pelko, niin jos näin kävisi olisi tilanne täysi katastrofi.
Kellään vastaavia ajatuksia, ja pelkoa siitä että menettäisi kontrollin ja pakkoajatukset kävisivät toteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla myös vastaavia ajatuksia ollut vuosia. Samoin pelkoja kontrollin menettämisestä. Voisi olla mun tekstiä.
Samoin. Pakkoajatukset on tullu tutuiksi vuosien varrella laidasta laitaan. Toi kontrollin menettämisen pelko tuntuu olevan jopa yleistä tässä mahtavassa taudissa. Älä pelkää, voin vaikka vannoa ettet tule menettämään kontrollia, et tule sekoamaan keskellä katua ja voit saman tien unohtaa syyllisyyden. Et ole paha ihminen, et oikeasti halua hakata ketään random-äijää keskellä katua, siksihän sitä pelkäätkin.. Tää on tauti, johon voi saada apua.
Itelleni suuri apu tuli siitä, etten -pelkää pelkoa-. Järjetön opetteleminen se kyllä on, siis itselleen ja tuntuu et se pitää opetella uuestaan jokaisen uuden pelon kohdalla..
Joo, vähän sekavasti kerrottu, mut koitan vaan sanoa ettet ole ainoa, tai edes muita enemmin hullu :)