Sitä olen tässä miettinyt. Kukaan ei välitä minusta, joten minusta on kaikille pelkkää harmia. Onko oikeus tapahtunut juuri siinä, että minulle on annettu yksinäisyys romuttamaan koko elämäni vai olisiko parempi vaihtoehto vaikkapa sähkötuoli? Miksi se hullu autoilijakaan ei voinut tänään ajaa päälleni ja viedä tätä tarpeetonta henkeäni? Joutuuko muuten kuoleman jälkeenkin olemaan yksin?
Mikä olisi minulle oikea toimenpide?
yksi teinipoika
3102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
=>Kukaan ei välitä minusta
Osaatko luetella syitä siihen? Vai eivätkö he vain näytä sitä?
Entä välitätkö sinä jostakin toisesta?
Eipä tuossa auta muu kuin itse kokeilla mennä eri juttuihin mukaan.
Turhaa sitä on mihinkään auton alle mennä. Silloin vain menee terveys pois kun tilanteen muuttaminen on osaltaan helpompi juttu nykyisin.
Joskus voi tuntua siltä, ettei kukaan välitä, vaikka todellisuudessa joku välittäisi. Onko sinulla perhettä - vanhemmat, sisaruksia, isovanhempia? Uskoisin, että varmasti moni sinusta välittää. Ja se, jos on yksinäinen, eikä kukaan osoita välittämistään, ei tarkoita sitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Eikä todellakaan sitä, että olisit aiheuttanut jotain harmia.
Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Mitäpä jos menisit juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa. Masennus sumentaa ajatukset niin, että maailma näyttää synkemmältä paikalta kuin onkaan.
Sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ei osaa kukaan elossa oleva varmuudella sanoa, eikä kukaan tule rajan takaakaan sitä kertomaan. Jokaisen pitää itse miettiä niitä elämän suuria kysymyksiä ja muodostaa oma maailmankuvansa. Itse uskon, että tämä erillisyyden harha, jonka vallassa elämme täällä maan päällä, haihtuu siirtyessämme toiselle puolelle. Ja että silloin tajuamme olevamme kaikki yhtä, yhdestä alkulähteestä. Siinä tilassa ei ole yksinäisyyttä.