Kundit kiertueella

Ilkka pyöri hotellihuoneen kauhtuneissa lakanoissa eikä saanut unta. He olivat tulleet bändin jätkien kanssa tähän hotellinrähjään yöksi ennen huomista keikkaa. Ilkan ajatukset eivät kuitenkaan pyörineet keikassa, vaan jokin muu teki miehen levottomaksi.

Ilkka muisteli eilisillan fiiliksiä backstagella keikan jälkeen. Kaikki bändin jätkät olivat hikisiä ja märkiä kovan setin soitettuaan. Ja kuinka hyvältä heidän laulajansa Aleksi olikaan näyttänyt niissä tiukissa nahkahousuissa, jotka ihanasti kiristivät takaa! Ne olivat todella tehneet oikeutta Aleksin kiinteälle perseelle… Ilkka tajusi kiihottuneensa ja vihasi itseään. Mitä hän oikein ajatteli!

Aika ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Vaikka Ilkka yrittikin taistella vastaan, hetki hetkeltä hän tunsi itsensä yhä levottomammaksi. Hän tunsi kuinka ilma muuttui paksuksi hänen ympärillään ja nosti hien pintaan. T-paita liimautui kiinni hoikkaan kroppaan ja bokserit tuntuivat kokoajan tiukemmilta. Jalkojen välissä kuumotti.

Hän ei voinut enää maata aloillaan. Kiskottuaan repaleiset farkkunsa jalkaan, Ilkka poistui huoneestaan hotellin hämärään käytävään. Paikka oli oikea läävä, eikä siellä näyttänyt olevan montaa muuta vierasta. Silti hän ei todellakaan halunnut tulla nähdyksi. Hitaasti ja vähin äänin Ilkka käveli pitkän käytävän poikki Aleksin huoneen ovelle.

Hänen sydämensä tykytti rajusti ja pulssi hipoi taivaita. Ei hän voi tehdä sitä! Ei todellakaan… Mitä jos Aleksi suuttuu, niin kuin sillä on usein tapana. Jätkä osaa olla yksi neiti välillä!

Jännitys sai Ilkan housujen etumuksen pullistumaan entisestään. Hänellä seisoi ja tilanne sai hänet todella kovaksi. Hän ei voinut enää ajatella muuta kuin Aleksin vahvoja käsivarsia ja tämän tiukkaa, hyvin muodostunutta persettä.

Kiima sai Ilkan rohkaistumaan ja hän koputti oveen. Kolkko ääni kaikui hämärässä ja tyhjässä käytävässä, mutta minkäänlaista vastausta ei kuulunut. Ilkka koputti uudelleen, nyt entistä varmemmin. Rystyset kopahtivat oven puista pintaa vasten. Sitten tuli taas hiljaista. Oven takaa ei kuulunut äännähdystäkään.

Ilkka käänsi päätään hämärässä käytävässä. Ei kai kukaan muu ollut kuullut hänen koputustaan? Käytävä oli autio. Silti sydän takoi jännityksestä. Vedettyään muutaman kerran henkeä, Ilkka laski kätensä oven messinkiselle kahvalle ja käänsi.

Ovi antoi periksi ja aukesi narahtaen. Edessä avautuva huone oli pilkkopimeä. Ilkka astui sisään etsien Aleksia katseellaan. Samassa ovi pamahti kiinni hänen takanaan ja Ilkka tunsi kuinka vahva kroppa työnsi hänet voimalla kiinni lattiaan. Ilkka ei ehtinyt edes panna vastaan kun huomasi jo olevansa painettuna alas hotellin nuhjuiselle parkettilattialle.

(jatkuu)