Tiedättekö sen hetken

Olen onnellinen elämästä:) mutta jokin etelän reissun jälkeen on muuttunut, tuntuu puristavan kaipaus palmujen loisteeseen ja sinne ihanien ihmisten joukkoon jotka jaksaa hymyillä kaikesta huolimatta, pari miestä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen siellä ja haluisin mieheni kanssa vaan niin lähtee sinne etelään takaisin heidän luokseen, oon jopa ollu surullinen ja masentunut kun tultiin pois sieltä, kerroin myös kun vaihdettiin osoitteita noiden etelä miehien kanssa että on niin ikävä sinne että olen vaan itkenyt, myös mieheni on ymmärtänyt minua tässä ja ottaa aina kainaloon ja sanoo että me palataan sinne vielä:) kerroin myös niille miehille että on niin ikävä heitä ja sinne, he lohduttivat ja sanoi täällä he ovat kun me vielä joskus palataan, kuuntelen biisejä jotka tuo sen etelän tunteen ja ikävästäni, miten jotku voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen että hautautuu vaan kuuntelemaan peiton alle biisejä, tuntuu että kun tultiin etelästä niin on vaikene ollut innostua mistään ja mikä noin voimakkaan tunteen on tehnyt, onko se että täällä Suomessa ihmiset on tottakai niin erilaisia ja sitä oppii näkemään erilaisuutta kun matkustaa, näen ihmisissä jotka ovat onnellisia vaikka ovat köyhiä mutta jaksaa olla iloisia ja pienestä onnellisia niin tekee sydämeeni ison vaikutuksen koska ne jakaa arvojani samalla, ehkä etelänmaista löytyy samanhenkisiä ihmisä kuin minä ja se vaikuttaa ehkä minuun niin voimakkaasti.