Olen ollut masentuneena pitkän aikaa, kunnes noin vuosi sitten sain positiivisemman aallon, jolloin jaksoin miettiä tulevaisuutta. En kuitenkaan tullut mihinkään tulokseen vaan masennuin keväällä uudestaan. Nyttemmin ajattelin vuokrata asunnon piakkoin ja muuttaa yksin asumaan vanhempien luota. Täällä asuminen ahdistaa, koska aina joku on vahtimassa ja sanomassa että olen tyhjänpanttina. Sitten lopetan viikonlopputyöt ja kaikki ja aion elää toimeentulotuella kunnes joko kyllästyn tai jokin ihme tapahtuu. Työt ei innosta vaan masentaa ja ahdistaa. Koulutus ei kiinnosta enää yhtään. Usko yhteiskuntaan ja maailmaan ja sen ihmisiin on mennyt. Tämä inho ja epäusko koko hommaan on vienyt voimani täysin. Muutkin perustoimet hoituvat vain pakotettuna. Kukaan ei kaipaa minua, vaikka joskus viestitellän että ollaan yhteydessä ja nähdään. Päivät kuluu mutten tee mitään muuta kuin olen koneella tai nukun. Mielialat vaihtelee ahdistuksesta ja masennuksesta itsetuhoon. En osaa unelmoida enkä toivoa, mutta haluaisin elämääni jonkun mielenkiinnon kohteen ja ehkäpä päämäärän jossa voisin pysyä kiinni. Lähes kaikki jutut musiikista, kuvataiteesta, kirjallisuudesta jne. on kokeiltu, muttei mitään mielenkiintoa ole jatkaa päivää pidempään yhden asian parissa. Kukaan ei tiedä juuri mitään minusta, masennuksestani tai siitä, ettei minulla ole mitään suunnitelmia tulevaisuutta varten. Sanon vain olevani töissä vielä jonkin aikaa. Kukaan ei tunne minua, vaikka toivon, että olisi joku, jolle voisin kertoa kaikki. Ei ole voimia olla missään mukana enkä saa ikinä mitään tehtyä loppuun asti. Toivon että maailma loppuisi, eikä mitään jäisi henkiin, mutta tämäkin tuntuu toivottomalta ajatukselta. Jos voisin, lopettaisin koko hullunmyllyn. Sitten lähimmäiset jaksaa haukkua laiskaksi ja saamattomaksi. Toivoisin vain, että jos sattumalta kuolen, ei sen jälkeen olisi tätä suunnatonta epätoivoa ja ahdinkoa. Pahin ajatus olisi olla ikuisesti elossa, tässä raastavassa tietoisuudessa. Haluan pois. Onko tähän oloon mitään apua? Päätä sekoittavat aineetkaan eivät poista tätä oloa paitsi jatkuvasti "nautittuina". Onko minun turrutettava aistini kemikaalein ja elettävä harhaa loppuelämäni, vai voinko vielä joskus nauttia elämästäni täysin päin?
Mitä tehdä?
ameebasti
171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet selvästi masentunut kun koet elämsäsi noin ja mistään ei saa otetta. Ei asiaa paranna jos vielä koko ajan huomautellaan että olet tyhjän panttina. Kun muutat pois kotoa niin älä jätä tuota työtä, koska silloin jäät neljän seinän sisälle ja viikkorytmisis katkeaa. Käymien töissä antaa kuitenkin vaihetelua ja pitää arejen rytmissä kiinni. Hyvä nuori ihminen, sinun elämä on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa. Älä usko noita vähätelijöitä- Ei hekään ole yhtään sinua arvokkaampia. Onko sinua paljonkin mollattu ja vähätelty ja toiset ovat saaneet määritellä ihmisarvosi.
Olisi hyvä saada jutella jonkun kanssa tuntemuksistasi: sellaisen kanssa joka ymmärtää! Selvästi et ole tyytyväinen itsekkään elämääsi ja haluat apua. Siksi kirjoitit tänne. Älä välitä jos saat kaikenlaista palautta. Olet nuori ihminen ja usein juuri aikuistumisen kynnyksellä on elämäntarkoitus hakusessa. Ei ole myös kokemusta ja työkaluja ratkoa ristiriitoja.
Kannattaa mysö hakea apua ammtiauttajalta.