Lorun loppu

Ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

ja unohda meidän välillä tapahtuneet asiat.

mee eteenpäin kirjoitti:

ja unohda meidän välillä tapahtuneet asiat.

Ihan varmasti. Ei tarvi unohtaa kun Ei meidän välillä oo tapahtunut mitään...

mee eteenpäin kirjoitti:

ja unohda meidän välillä tapahtuneet asiat.

ei pysty unohtaan, mut jatkan eteenpäin ja muistan.

Miten loppu voi olla kaunis?
Paitsi onnellinen loppu?

Olo ei tunnu kovin tärkeältä nyt... Mikään ei mene kivuttomasti eikä ole sellaisia puudutteita et auttais...elämässä tökkii nyt kaikki muukin...
no who cares

älykääpiöitä näine juttunenne, voi hyvän tähden sentään.

Jos on puukko kantaa myöden sydämmessä -tuskin auttaa laastarin laittaminen...

kiva et on mukavaa kirjoitti:

Jos on puukko kantaa myöden sydämmessä -tuskin auttaa laastarin laittaminen...

Se ei oo mun. Vedin omani juuri pois sieltä, koska tunsin niin pahan olon siitä, että olin tahallani yrittänyt aika ajoin käännellä sitä.
Se haava voi nyt umpeutua, vaikka jotain aukeaa sillä hetkellä, kun sen vetää pois, mutta se paranee nyt lopullisesti. Molemmilla.
Eikä mistään muusta tarvitse luopua kuin siitä kahvasta itsessäsi, josta otin aina kiinni. Se on ainut asia, mistä molempien pitää luopua, tunne että sai kiinni ja tunne, että otetaan kiinni. Molemminpuolisesti. Se ei ole liikaa luovuttaa pois, paljon muttei liikaa.

Pitää vain uskoa hyvään. Unohtaa ajatus laastareista ja hyväksyä oma kipunsa yrittämättä paikata sitä, niin sitten ehkä elämä osoittaa sen hyvyytensä ja voi huomata, että kaappi osoittaa, että se ei olekaan vain täynnä laastareita, vaan jotain enemmän. Vaikka ei olisi osannut sitä huomata.
Mä tekisin aina talon sulle, jos koskaan pyytäisit. Et tuu pyytämään, mutta se ajatus ja moni muukin säilyy ja pysyy olemassa merkkinä siitä, että kaikki loppuu muttei häviä. Mitään hyvää ei ikinä katoa, vain se paha.

Kaunis loppu kirjoitti:

Se ei oo mun. Vedin omani juuri pois sieltä, koska tunsin niin pahan olon siitä, että olin tahallani yrittänyt aika ajoin käännellä sitä.
Se haava voi nyt umpeutua, vaikka jotain aukeaa sillä hetkellä, kun sen vetää pois, mutta se paranee nyt lopullisesti. Molemmilla.
Eikä mistään muusta tarvitse luopua kuin siitä kahvasta itsessäsi, josta otin aina kiinni. Se on ainut asia, mistä molempien pitää luopua, tunne että sai kiinni ja tunne, että otetaan kiinni. Molemminpuolisesti. Se ei ole liikaa luovuttaa pois, paljon muttei liikaa.

Pitää vain uskoa hyvään. Unohtaa ajatus laastareista ja hyväksyä oma kipunsa yrittämättä paikata sitä, niin sitten ehkä elämä osoittaa sen hyvyytensä ja voi huomata, että kaappi osoittaa, että se ei olekaan vain täynnä laastareita, vaan jotain enemmän. Vaikka ei olisi osannut sitä huomata.
Mä tekisin aina talon sulle, jos koskaan pyytäisit. Et tuu pyytämään, mutta se ajatus ja moni muukin säilyy ja pysyy olemassa merkkinä siitä, että kaikki loppuu muttei häviä. Mitään hyvää ei ikinä katoa, vain se paha.

Se hyvä katosi sun mukana :(
Luulit aiheuttavasi pahaa -ei se niin ollut.
Ehkä minä olin pahan olon aiheuttaja sinulle. Parempi sulle näin

<3 sinä <3 kirjoitti:

Se hyvä katosi sun mukana :(
Luulit aiheuttavasi pahaa -ei se niin ollut.
Ehkä minä olin pahan olon aiheuttaja sinulle. Parempi sulle näin

aina yhtä hauska ja tyhmä. sinäsinäsinä ...

ja vielä lisään,.että nythän meidän kummankaan ei tarvi täällä olla?

toi a on sun toisesta nimestä?

vaikeaa unohtaa? kirjoitti:

toi a on sun toisesta nimestä?

No ei ole. Ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. A niin kuin aivoton, alhainen, arrogantti, apea ja avuton. Muiden pahuksenmoisten piirteiden lisäksi. Ja kyllä se sana on nimenomaan hankalaa. Katsos, jos tämän antaisi tästä edetä, niin sitten se olisi jo vaikeaa.

.A. kirjoitti:

No ei ole. Ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. A niin kuin aivoton, alhainen, arrogantti, apea ja avuton. Muiden pahuksenmoisten piirteiden lisäksi. Ja kyllä se sana on nimenomaan hankalaa. Katsos, jos tämän antaisi tästä edetä, niin sitten se olisi jo vaikeaa.

No ei se ole loppu. Päinvastoin vasta alussa. Älä pelkää

.A. kirjoitti:

No ei ole. Ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. A niin kuin aivoton, alhainen, arrogantti, apea ja avuton. Muiden pahuksenmoisten piirteiden lisäksi. Ja kyllä se sana on nimenomaan hankalaa. Katsos, jos tämän antaisi tästä edetä, niin sitten se olisi jo vaikeaa.

Sä pidät niin kovasti kiinni yhdestä totuudesta, että se tuo sulle ihan tarpeettomasti ahdistusta. Hellitä hetkeksi kaikista sua sisältä päin korventavista ajatuksista. Yritä hengittää ja päästä parempi mieli virtaamaan läpi. Se pääsee kulkemaan, kun luovut siitä, että sun pitäisi tietää kaikki ja päättää kaikki heti, polttaa sillat. Anna itsesi olla sinä itse. Usko ja luota siihen, että sinä itse et ole mikään alhainen tai aivoton yms. Olet juuri sellainen kuin sun kuuluukin olla. Hyvä ja ihana omana itsenäsi. Luota siihen, että sua ei kukaan ylhäältä taivastakaan katsova tuomitse, vaan näkee että olet juuri se, joka sun kuuluukin olla. Sulle on annettu nuo tunteet syystä, ei ne tee susta pahaa ihmistä. Tiedän, että voi joskus tuntua siltä.
Akuutein paha olo lievenee ajan kanssa. Jos juuri nyt ei ole se aika, niin se helpompi aika tulee vielä. Samanlailla meillä jokaisella. Usko siihen, että se helpottuu.
Olet ihana ihminen äläkä hukkaa sitä sillä, että pidät niin kovasti kiinni siitä, että yrität olla sellainen kuin ajattelet, että sun kuuluisi olla ja sitten koet sen vuoksi tehtyjen päätösten vuoksi sellaista ahdistusta, mitä et voi antaa muiden ymmärtää. Anna itsellesi lupa suhtautua hellemmin itseesi. Älä pelkää kipua, koska kohtalainen käsitelty kipukin on helpompaa kuin sisälle haudattu kipu. Jos tuntuu vaikealta tehdä se päätös luopumisesta nyt, niin anna sille aikaa ja anna sen tulla luonnostaan. Eikä sun tarvitse pelätä, että jäisit sen kanssa yksin. Et jää. Sama prosessi.

Sen ei tarvitse olla vaikeaa. Senkin voi päättää, että ei koskaan elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, mutta viimeisenä rakkauden ja huolenpidon osoituksena käsitellään se asia niin, että on helpompi jatkaa. Mä voin kuunnella kaikki sun huolet ja yrittää etsiä sieltä ne kaikki positiiviset asiat, jos et itse jaksa. Voin kertoa sulle miten tulet näkymään mun elämässä elämäni loppuun asti, vaikka en sua enää nääkään. Voidaan yhdessä yrittää nähdä se, miksi me tapahduttiin ja miksi meidän kuuluikin mennä niin kuin se meni. Voin kertoa, osoittaa, että et ole luopumisen kanssa yksin ja sanoa ne sanat mitkä auttaa. Eikä sen enempää, ei toiveita, ei ihastumista, ehkä haikeutta vähän, mutta sillä tavalla, että se tuska ei jää käsittelemättömänä sisään. Et joudu päästämään yhtään sen enemmästä irti kuin nyt. Ehkä vähän vähemmästä, jos näkisit paremmin sen, että sen pitikin mennä näin ja tiedät ettet ole yksin.
Sun pitää säilyä sellaisena ihanana, tuntevana ihmisenä kuin oletkin. Et saa ajatella itsestäsi tuollalailla pahaa. Ei saa mennä niin. Et ole paha, et koskaan.

Anna mun auttaa sua todellisena itsenäni. Koko nimelläni ja koko sydämestäni. Loppu aikakaudelle kauniimmin mahdollisin ajatuksin, mutta sellaisin, jotka auttaa sen yli ja auttaa muuntamaan kaikki ne meidän välillä olleet positiiviset tunteet sun oikeaan elämään sen sijaan, että aiheuttaisin vain pahaa sulle. En halua olla vain jotain, mikä lopulta sai sut tuntemaan noin :( Enkö oo aiheuttanut sulle jo tarpeeksi pahaa mieltä vuosien saatossa, anna mun viimeisenä tekona meidän välillä tehdä sulle hyvä mieli.

(Surullinen) kirjoitti:

Sä pidät niin kovasti kiinni yhdestä totuudesta, että se tuo sulle ihan tarpeettomasti ahdistusta. Hellitä hetkeksi kaikista sua sisältä päin korventavista ajatuksista. Yritä hengittää ja päästä parempi mieli virtaamaan läpi. Se pääsee kulkemaan, kun luovut siitä, että sun pitäisi tietää kaikki ja päättää kaikki heti, polttaa sillat. Anna itsesi olla sinä itse. Usko ja luota siihen, että sinä itse et ole mikään alhainen tai aivoton yms. Olet juuri sellainen kuin sun kuuluukin olla. Hyvä ja ihana omana itsenäsi. Luota siihen, että sua ei kukaan ylhäältä taivastakaan katsova tuomitse, vaan näkee että olet juuri se, joka sun kuuluukin olla. Sulle on annettu nuo tunteet syystä, ei ne tee susta pahaa ihmistä. Tiedän, että voi joskus tuntua siltä.
Akuutein paha olo lievenee ajan kanssa. Jos juuri nyt ei ole se aika, niin se helpompi aika tulee vielä. Samanlailla meillä jokaisella. Usko siihen, että se helpottuu.
Olet ihana ihminen äläkä hukkaa sitä sillä, että pidät niin kovasti kiinni siitä, että yrität olla sellainen kuin ajattelet, että sun kuuluisi olla ja sitten koet sen vuoksi tehtyjen päätösten vuoksi sellaista ahdistusta, mitä et voi antaa muiden ymmärtää. Anna itsellesi lupa suhtautua hellemmin itseesi. Älä pelkää kipua, koska kohtalainen käsitelty kipukin on helpompaa kuin sisälle haudattu kipu. Jos tuntuu vaikealta tehdä se päätös luopumisesta nyt, niin anna sille aikaa ja anna sen tulla luonnostaan. Eikä sun tarvitse pelätä, että jäisit sen kanssa yksin. Et jää. Sama prosessi.

Sen ei tarvitse olla vaikeaa. Senkin voi päättää, että ei koskaan elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, mutta viimeisenä rakkauden ja huolenpidon osoituksena käsitellään se asia niin, että on helpompi jatkaa. Mä voin kuunnella kaikki sun huolet ja yrittää etsiä sieltä ne kaikki positiiviset asiat, jos et itse jaksa. Voin kertoa sulle miten tulet näkymään mun elämässä elämäni loppuun asti, vaikka en sua enää nääkään. Voidaan yhdessä yrittää nähdä se, miksi me tapahduttiin ja miksi meidän kuuluikin mennä niin kuin se meni. Voin kertoa, osoittaa, että et ole luopumisen kanssa yksin ja sanoa ne sanat mitkä auttaa. Eikä sen enempää, ei toiveita, ei ihastumista, ehkä haikeutta vähän, mutta sillä tavalla, että se tuska ei jää käsittelemättömänä sisään. Et joudu päästämään yhtään sen enemmästä irti kuin nyt. Ehkä vähän vähemmästä, jos näkisit paremmin sen, että sen pitikin mennä näin ja tiedät ettet ole yksin.
Sun pitää säilyä sellaisena ihanana, tuntevana ihmisenä kuin oletkin. Et saa ajatella itsestäsi tuollalailla pahaa. Ei saa mennä niin. Et ole paha, et koskaan.

Anna mun auttaa sua todellisena itsenäni. Koko nimelläni ja koko sydämestäni. Loppu aikakaudelle kauniimmin mahdollisin ajatuksin, mutta sellaisin, jotka auttaa sen yli ja auttaa muuntamaan kaikki ne meidän välillä olleet positiiviset tunteet sun oikeaan elämään sen sijaan, että aiheuttaisin vain pahaa sulle. En halua olla vain jotain, mikä lopulta sai sut tuntemaan noin :( Enkö oo aiheuttanut sulle jo tarpeeksi pahaa mieltä vuosien saatossa, anna mun viimeisenä tekona meidän välillä tehdä sulle hyvä mieli.

Jos tää oli oikeesti mulle niin en halua kuin sut. Mut et anna tilaisuutta kertoa sitä. Olen antanut itselleni ja sinulle anteeksi. Mikset tule ja jutellaan Ihan kahdestaan.

(Surullinen) kirjoitti:

Sä pidät niin kovasti kiinni yhdestä totuudesta, että se tuo sulle ihan tarpeettomasti ahdistusta. Hellitä hetkeksi kaikista sua sisältä päin korventavista ajatuksista. Yritä hengittää ja päästä parempi mieli virtaamaan läpi. Se pääsee kulkemaan, kun luovut siitä, että sun pitäisi tietää kaikki ja päättää kaikki heti, polttaa sillat. Anna itsesi olla sinä itse. Usko ja luota siihen, että sinä itse et ole mikään alhainen tai aivoton yms. Olet juuri sellainen kuin sun kuuluukin olla. Hyvä ja ihana omana itsenäsi. Luota siihen, että sua ei kukaan ylhäältä taivastakaan katsova tuomitse, vaan näkee että olet juuri se, joka sun kuuluukin olla. Sulle on annettu nuo tunteet syystä, ei ne tee susta pahaa ihmistä. Tiedän, että voi joskus tuntua siltä.
Akuutein paha olo lievenee ajan kanssa. Jos juuri nyt ei ole se aika, niin se helpompi aika tulee vielä. Samanlailla meillä jokaisella. Usko siihen, että se helpottuu.
Olet ihana ihminen äläkä hukkaa sitä sillä, että pidät niin kovasti kiinni siitä, että yrität olla sellainen kuin ajattelet, että sun kuuluisi olla ja sitten koet sen vuoksi tehtyjen päätösten vuoksi sellaista ahdistusta, mitä et voi antaa muiden ymmärtää. Anna itsellesi lupa suhtautua hellemmin itseesi. Älä pelkää kipua, koska kohtalainen käsitelty kipukin on helpompaa kuin sisälle haudattu kipu. Jos tuntuu vaikealta tehdä se päätös luopumisesta nyt, niin anna sille aikaa ja anna sen tulla luonnostaan. Eikä sun tarvitse pelätä, että jäisit sen kanssa yksin. Et jää. Sama prosessi.

Sen ei tarvitse olla vaikeaa. Senkin voi päättää, että ei koskaan elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, mutta viimeisenä rakkauden ja huolenpidon osoituksena käsitellään se asia niin, että on helpompi jatkaa. Mä voin kuunnella kaikki sun huolet ja yrittää etsiä sieltä ne kaikki positiiviset asiat, jos et itse jaksa. Voin kertoa sulle miten tulet näkymään mun elämässä elämäni loppuun asti, vaikka en sua enää nääkään. Voidaan yhdessä yrittää nähdä se, miksi me tapahduttiin ja miksi meidän kuuluikin mennä niin kuin se meni. Voin kertoa, osoittaa, että et ole luopumisen kanssa yksin ja sanoa ne sanat mitkä auttaa. Eikä sen enempää, ei toiveita, ei ihastumista, ehkä haikeutta vähän, mutta sillä tavalla, että se tuska ei jää käsittelemättömänä sisään. Et joudu päästämään yhtään sen enemmästä irti kuin nyt. Ehkä vähän vähemmästä, jos näkisit paremmin sen, että sen pitikin mennä näin ja tiedät ettet ole yksin.
Sun pitää säilyä sellaisena ihanana, tuntevana ihmisenä kuin oletkin. Et saa ajatella itsestäsi tuollalailla pahaa. Ei saa mennä niin. Et ole paha, et koskaan.

Anna mun auttaa sua todellisena itsenäni. Koko nimelläni ja koko sydämestäni. Loppu aikakaudelle kauniimmin mahdollisin ajatuksin, mutta sellaisin, jotka auttaa sen yli ja auttaa muuntamaan kaikki ne meidän välillä olleet positiiviset tunteet sun oikeaan elämään sen sijaan, että aiheuttaisin vain pahaa sulle. En halua olla vain jotain, mikä lopulta sai sut tuntemaan noin :( Enkö oo aiheuttanut sulle jo tarpeeksi pahaa mieltä vuosien saatossa, anna mun viimeisenä tekona meidän välillä tehdä sulle hyvä mieli.

Jos minä annan sinun auttaa itseäni, olen mennyttä. Tiedän sen ja sen vuoksi otan sinuun/häneen etäisyyttä, on pakko jos järjellä ajattelee. Luoja tietää että minä haluan vain hänet, jääköön se vain meidän salaisuudeksemme.

.A. kirjoitti:

Jos minä annan sinun auttaa itseäni, olen mennyttä. Tiedän sen ja sen vuoksi otan sinuun/häneen etäisyyttä, on pakko jos järjellä ajattelee. Luoja tietää että minä haluan vain hänet, jääköön se vain meidän salaisuudeksemme.

Et ole mennyttä vaan löydät itsesi niin kuin minäkin.

.A. kirjoitti:

Jos minä annan sinun auttaa itseäni, olen mennyttä. Tiedän sen ja sen vuoksi otan sinuun/häneen etäisyyttä, on pakko jos järjellä ajattelee. Luoja tietää että minä haluan vain hänet, jääköön se vain meidän salaisuudeksemme.

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

Ei käy, anna mulle tilaisuus selittää.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

Kauniisti kirjoitettu, ehkä toinen ei vaan pysty. Ehkä sattuu liian kovaa eikä pysty -ei ainakaan nyt.

.A. kirjoitti:

Jos minä annan sinun auttaa itseäni, olen mennyttä. Tiedän sen ja sen vuoksi otan sinuun/häneen etäisyyttä, on pakko jos järjellä ajattelee. Luoja tietää että minä haluan vain hänet, jääköön se vain meidän salaisuudeksemme.

Oletko mies vai nainen?

kertoohet kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

toinen

kertoohet kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

entäs .A. ja surullinen oletko mies vai nainen.

pässi kirjoitti:

Ei käy, anna mulle tilaisuus selittää.

mitä vieras ihminen tekee toisen vieraan selityksillä ? ei mitään.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

sä oot täysi kusipää, tiesikkö sen. sä et osaa etkä halua mitään muuta kun jauhaa PASKAA sulle täysin tuntemattomien kanssa ja oikeessa oot, mitään muuta et oo tehnyt kun pahaa ja haluat jatkaa sitä hamaan loppuun asti.
etkö sä tajua että mäkin oon ihminen, tunteva ihminen ???????????????

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

Muista aina että se paha mitä olet hänelle tehnyt ei poistu sillä että laitat maratoonitekstejä täysin vieraille kirjoittajille.

Noin toimien jatkat sitä pahaa, ihmetyttää vain se että kertomasi perusteella hän on tehnyt paljon hyvää sinulle mutta sinä haluat palkita sen näin.

Miksi ihmeessä ?

(Surullinen) kirjoitti:

Sä pidät niin kovasti kiinni yhdestä totuudesta, että se tuo sulle ihan tarpeettomasti ahdistusta. Hellitä hetkeksi kaikista sua sisältä päin korventavista ajatuksista. Yritä hengittää ja päästä parempi mieli virtaamaan läpi. Se pääsee kulkemaan, kun luovut siitä, että sun pitäisi tietää kaikki ja päättää kaikki heti, polttaa sillat. Anna itsesi olla sinä itse. Usko ja luota siihen, että sinä itse et ole mikään alhainen tai aivoton yms. Olet juuri sellainen kuin sun kuuluukin olla. Hyvä ja ihana omana itsenäsi. Luota siihen, että sua ei kukaan ylhäältä taivastakaan katsova tuomitse, vaan näkee että olet juuri se, joka sun kuuluukin olla. Sulle on annettu nuo tunteet syystä, ei ne tee susta pahaa ihmistä. Tiedän, että voi joskus tuntua siltä.
Akuutein paha olo lievenee ajan kanssa. Jos juuri nyt ei ole se aika, niin se helpompi aika tulee vielä. Samanlailla meillä jokaisella. Usko siihen, että se helpottuu.
Olet ihana ihminen äläkä hukkaa sitä sillä, että pidät niin kovasti kiinni siitä, että yrität olla sellainen kuin ajattelet, että sun kuuluisi olla ja sitten koet sen vuoksi tehtyjen päätösten vuoksi sellaista ahdistusta, mitä et voi antaa muiden ymmärtää. Anna itsellesi lupa suhtautua hellemmin itseesi. Älä pelkää kipua, koska kohtalainen käsitelty kipukin on helpompaa kuin sisälle haudattu kipu. Jos tuntuu vaikealta tehdä se päätös luopumisesta nyt, niin anna sille aikaa ja anna sen tulla luonnostaan. Eikä sun tarvitse pelätä, että jäisit sen kanssa yksin. Et jää. Sama prosessi.

Sen ei tarvitse olla vaikeaa. Senkin voi päättää, että ei koskaan elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, mutta viimeisenä rakkauden ja huolenpidon osoituksena käsitellään se asia niin, että on helpompi jatkaa. Mä voin kuunnella kaikki sun huolet ja yrittää etsiä sieltä ne kaikki positiiviset asiat, jos et itse jaksa. Voin kertoa sulle miten tulet näkymään mun elämässä elämäni loppuun asti, vaikka en sua enää nääkään. Voidaan yhdessä yrittää nähdä se, miksi me tapahduttiin ja miksi meidän kuuluikin mennä niin kuin se meni. Voin kertoa, osoittaa, että et ole luopumisen kanssa yksin ja sanoa ne sanat mitkä auttaa. Eikä sen enempää, ei toiveita, ei ihastumista, ehkä haikeutta vähän, mutta sillä tavalla, että se tuska ei jää käsittelemättömänä sisään. Et joudu päästämään yhtään sen enemmästä irti kuin nyt. Ehkä vähän vähemmästä, jos näkisit paremmin sen, että sen pitikin mennä näin ja tiedät ettet ole yksin.
Sun pitää säilyä sellaisena ihanana, tuntevana ihmisenä kuin oletkin. Et saa ajatella itsestäsi tuollalailla pahaa. Ei saa mennä niin. Et ole paha, et koskaan.

Anna mun auttaa sua todellisena itsenäni. Koko nimelläni ja koko sydämestäni. Loppu aikakaudelle kauniimmin mahdollisin ajatuksin, mutta sellaisin, jotka auttaa sen yli ja auttaa muuntamaan kaikki ne meidän välillä olleet positiiviset tunteet sun oikeaan elämään sen sijaan, että aiheuttaisin vain pahaa sulle. En halua olla vain jotain, mikä lopulta sai sut tuntemaan noin :( Enkö oo aiheuttanut sulle jo tarpeeksi pahaa mieltä vuosien saatossa, anna mun viimeisenä tekona meidän välillä tehdä sulle hyvä mieli.

Tunnepskaa... Manipulointiyritystä? Hohhoijaa.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

olevinas helevetin hyvä ihminen ? painostus sanalla olevinas.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

On asioita joita ei koskaan saa hoitaa näin.

On asioita jotka sanotaan v a i n asianomaiselle itselleen ja jos sitä ei voi / halua
tehdä niin silloin sen asian on annettava olla vain siellä sydämessä.

Se että on valmis noin henkilökohtaiset ja intiimit asiat heittämään täällä kenelle vain on pyhäinhäväistys.

(Surullinen) kirjoitti:

Miksi sä et luota siihen, että se olisi liian vaikeaa? Ehkä siihen ajatukseen olisi kuitenkin helppo luottaa, vaikkei luottaisi itseensä? En ehkä vaikuta kaikkein vahvimmalta ihmiseltä, mutta oikeasti olen aika vahva. Niin jos me nähdään se asia niin kuin nähdäänkin, että sulle on paras pystyä jatkamaan sun elämää noin ja saamaan nämä tunteet paremmiksi, niin mä pystyn pysymään siinä. Vaikka välitän paljon, niin pystyn päättämään, että sun on helpompi näin ja auttamaan sua. Ei ole mitään pelkoa siitä, että mitään hajoaisi, voi vain parantua se kipu. Sitä ei tule lisää, koska mua ei pelota kipu ja mä voin antaa sun olla se, joka pääsee eroon siitä. Mun ei tarvitse päästä, osaan elää sen kanssa. Mä luulen, että se kipu kuuluu mulle, koska sä oot vienyt sitä silloin joskus tietämättäsi niin paljon musta pois...
Mä voisin kertoa sulle asioita, jotka saisi sut kokemaan, että oot aina tärkeä, vaikka me ei enää lopulta oltaisi tekemisissä. Jotain sellaisia pieniä asioita, joista tietäisit aina sen, että oot tärkeä, vaikka et konkreettisesti mua näkisikään. Jos haluaisit sellaisia helpottamaan sitä luopumista ja ajatusta, että luopumisella menettäisit jotain. Jotenkin haluaisin antaa sulle sellaisen ikuiselta tuntuvan välittämisen, jotta sä et voi koskaan tuntea pahaa mieltä sen päätöksen takia, koska et oikeasti menettänyt mitään. Ja jos sä et tunne sen päätöksen takia ikinä pahaa mieltä, niin susta ei tule katkera koskaan ja sun elämä on sellainen kuin sen pitääkin olla ja voit olla se paras itsesi läheisillesi.
Sussa on paljon lämpöä sisällä enkä halua olla se, joka on muuttanut osan siitä tuskaksi.
Mä olisin ihan eri ihminen, jos en koskaan olisi kohdannut sua. Mun omat tunteet olisi varmaan jääneet hukuksiin. Et tiedä kuinka paljon kylmempi ja kovempi olisin. Olin täysin lukossa ennen kuin kohtasin sut. Se kaikki mitä olen, johtuu susta. En voisi ikinä ajatella, että olisit merkityksetön. Tiedän, että sun kohtaamisesta on tullut paljon tuskaakin, mutta en haluaisi olla se kylmä ja lukossa oleva ihminen monien muiden keskellä, vaan mielummin näin, että tunnen itseni ja omat tunteeni, vaikka ehkä vähempien ihmisten ympäröimänä ja vaikeammin ymmärrettävänä. Sun kohtaamisella on ollut tarkoitus, vaikka se ei tainnut se yhteenpäätyminen ollakaan. Siksi ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja, koska jokaisella asialla on se oma tarkoituksensa ja jokainen päätös oikea.
Haluaisin sanoa sulle vielä yhden palveluksen, minkä haluaisin jättää sulle, mutta en voi sitä vaan tuuleen huutaa. Mutta ehkä se on enemmän vaan lämmin ajatus ja sen välittämisen ilmaus, sen että se kestää.
Toivottavasti sä tiedät sen, että oot tärkeä. Mun tähän astiselle elämälleni tärkein ihminen. Kukaan muu ei ole muuttanut mua yhtä paljon kuin sä. Ja me molemmat tiedetään, että se on liian vaikeaa, mutta se että se on, ei koskaan hävitä mitään. Tiedät sen, että haluan sua yhtä paljon, mutta se ei merkitse mitään, koska sitä ei voi tapahtua. Mutta muistot voi jäädä positiivisiksi ja välittäviksi. En koskaan antaisi sun olla mennyttä.

Meidän salaisuudet on turvassa mun sydämessä, niin kuin säkin aina tuut olemaan.

Tää on kauniisti kirjoitettu ja osui silmiin jo viikko sitten, sillon en pystynyt sitä ottamaan vastaan...
Olisi ihana jos joku noin ajattelisi. Kipeetä on tehnyt ja tekee edelleen. En haluais luopua mulle tärkeestä ihmisestä. Hän ei tätä kipua ole aiheuttanut vaan ihan muut asiat. Siksi vaikea ymmärtää-et miksi? Oli pelastava enkeli ja valo yössä

.A. kirjoitti:

No ei ole. Ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. A niin kuin aivoton, alhainen, arrogantti, apea ja avuton. Muiden pahuksenmoisten piirteiden lisäksi. Ja kyllä se sana on nimenomaan hankalaa. Katsos, jos tämän antaisi tästä edetä, niin sitten se olisi jo vaikeaa.

no onko se sen nimen, jota et kerro kaikille, ensimmäinen kirjain?
Niiiin, se voisi jopa olla vaaaiiikeaa. Joo, mä oon melkein tottunut siihen.
Hankalaa,... vaikeaa, ... sitten ?
Kaikesta voi tehdä sitä.

ei tainnut olla vaihtoehtoa

En anna. En ikävöi sellaista mitä ei ole ollut. Mä kestän mitä vaan ja jos en niin sit en. Turha puhella diipadaapaa, kun et tiedä...eikä kiinnostanut koskaan tietääkään.

Oletko Anu?
Jos olet niin tämä ei ole oikea paikka
keskustella asioista.

Jutellaan kasvotusten.

Oli mitä oli, mutta en silti lähtisi arvostelemaan alentuvasti.

Todellinen rakkaus