En ole koskaan tuntenut itseäni varsinaisesti masentuneeksi, mutta kohta alkais vähitellen riittää. En tiedä olisko nyt aika tunnustaa vihdoinkin itselle tosiasiat ja se seikka, että "joo, taidan olla masentunut". MUTTA en halua olla mikään luuseri. Nyt männä viikolla viimeiset niitit arkkuun lankesivat, kun mutsini heitti minut pellolle yhteisestä asunnostamme kuultuaan olevani parisuhteessa miehen kanssa ja olen siis homoseksuaali. Minulla ei ole asuntoa, minulla on työ, jossa en viihdy ja josta on todella hankala saada töitä, minulla on rikosrekisteri, velkaa ulosotossa ja hyvin vähän kavereita. Mistä helvetistä saisin eväitä uuden elämän aloittamiseen? Poikaystävä ehdotti sairaslomalle hakemista, mutta en usko, että se menee läpi ja niillä rahoilla ei paljoa eletä. Uutta, vakituista työtäkään en haluaisi hakea, koska en osaa palvella asiakkaita, vaikka olen asiakaspalvelutyössä ollut koko ikäni... ääääääääääääääääääää.
Nyt riiiiittttäääääääääää
Pojkenhomo23
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.