Mielenkiintoista

Tallinnassa ei kysellä mitään oleskelulupia. Mutta kun ostaa asuntoa niin Notaarilla pitää kyllä olla passi näyttää. Lisäksi jos on perheellinen niin eivät myy ellei ole virallista lupaa perheeltä. Tämä lupa pitää olla vielä virallisen tulkin viroksi kääntämä. Esim. minulla ei ollut tätäkäään ongelmaa kun olen perheetön poikamies tai oikeammin vanhapoika.

Onhan se tosiaankin vähän hölmöä kun keittiön paikallakaan ei ole kuin putket törröttämässä nurkassa. Keittiökalustefirmoista joutuu jokainen itse tilaamaan. Paljon edullisemminkin asia hoituisi jos sama firma asentaisi kaikille saman kaavan mukaan.
Kyllä ne nykyään sentään kaikki laatat ja perusvalot ja ammeet ja altaat laitetaan kylpyhuoneisiin ja vessaan, ainoastaan allaskaapit ja muut kaaapit puuttuu. Katossa törröttää valopaikoissa puolen metrin johdon pätkä, mutta ne on helppo laittaa. Muuten onkin sitten sisustus valmiiksi tehty paitsi tietysti myös kiintokaapit vielä. Kellariautotallit ja varastot on tietenkin valmista myös. Neukkuaikaan se taisi olla vielä niin, että lattioillakaan ei ollut kuin karkea betoni, eikä mitään laattoja eikä maalauksia tehty, eli se oli silloin oikesti puolivalmista.
Mutta voihan sitä ostaa vanhemman joka on jo valmiiksi sisustettu. Se vaan että vuosikymmeniä vanhoista ei niin tiedä josko tulee mitä remonttia. Outona paikallisia oloja tuntemattomana on vähän riskialktista ostaa vanhoja ja myös muualta kuin keskustasta. Keskustassa uudet taasen maksavat aika paljon, mutta siltikin ne ovat väihiten riskialtteita, kun sellaiselle on aina monenlaista käyttöä. Keskustaan ei vaan niin paljon rakennellakkaan, ja harvemmin sinne tulee mielenkiintoisia taloja. YIT:n ja Skanskan uusia talojakin Tallinnassa on.
Vanha kaupunki on oma lukunsa. Outona ei kyllä hevin uskaltaisi sieltä ostaa, vaikka ne voisivatkin osoittautua hyviksi investoinneiksi. Vanhan kaupungin vanhoissa taloissa asunnot ovat mieluummin vilä kalleempia kuin uuden keskustan uudet asunnot.