Olen 19-vuotias opiskelija, asun yksin ja opiskelen ammattikoulussa alaa, joka kiinnostaa. Muutin tälle paikkakunnalle muutama kuukausi sitten, vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat yli 500km päässä. Olen saanut uusia kavereita luokkalaisista, pärjään koulussa, minulla on mahtava koira ja aivan ihana asunto. Raha on tiukilla, mutta jotenkin olen pärjännyt. Kaikki on siis hirveän hyvin.
Paitsi etten jaksa elää. Minulla on diagnosoitu masennus ensimmäisen kerran ollessani 14-vuotias, olin tuossa vuoden ilman hoitosuhdetta, mutta tällä uudella paikkakunnalla pääsin kuraattorin avulla aloittamaan käynnit psykan polilla. Kävin myös lääkärissä ja sain nukahtamislääkkeet (Ketipinor 25mg Melatonin 3mg) sekä mielialalääkityksen (Escitalopram Actavis 5mg). Näistä Ketipinoria olen käyttänyt ennenkin ilta-ahdistukseen ja nukahtamisvaikeuksiin. Mielialalääke on mennyt nyt viikon verran ja oloni on aivan järkyttävä. En kykene keskittymään mihinkään, ahdistaa, päässä pyörii aivan ihme ajatuksia (mm. eilen minusta tuntui, etten ole olemassa) ja olen ihan jumissa, aivot eivät toimi yhtään.
Olin viime viikon saikulla, koska en jaksanut edes nousta sängystä ylös. Tänään en mennyt kouluun, koska en nukkunut yöllä lainkaan ja aamulla oli niin hirveä olo, että oksensin. Minun täytyy pakottaa itseni laittamaan vaatteet päälle, lenkittämään koira, käymään kaupassa. Kaikkein mieluiten kääriytyisin peittoon ja makaisin sohvalla tuijottaen kattoon. Mitään muuta en oikeasti edes jaksaisi tehdä. Olen niin älyttömän väsynyt.
Olen viillellyt seitsemän vuotta, mutta nyt olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä edes sitä, mikä on tietenkin hyvä asia. Koko ajan itkettää, mutten ole kuukausiin osannut itkeä. En jaksa välittää ulkonäöstäni, pyykkituvan varaaminen on ylivoimaista, asuntoni on aivan järkyttävässä kunnossa. Jos jokin tavara putoaa lattialle, en yleensä jaksa nostaa sitä, joten nyt lattia on täynnä roskia, aterimia, lehtiä, kirjoja, kyniä, vaatteita, lautasia… Kaikki pöydät ovat aivan täynnä tavaraa enkä ole tiskannut pitkään aikaan. Tänä aamuna söin muroja kahvikupista, koska kaikki lautaset ja kulhot ovat likaisia. Pahinta on se, että olen oikeasti siisti ihminen, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa enää välittää.
Haluaisin vain lakata olemasta.
Paitsi etten jaksa elää. Minulla on diagnosoitu masennus ensimmäisen kerran ollessani 14-vuotias, olin tuossa vuoden ilman hoitosuhdetta, mutta tällä uudella paikkakunnalla pääsin kuraattorin avulla aloittamaan käynnit psykan polilla. Kävin myös lääkärissä ja sain nukahtamislääkkeet (Ketipinor 25mg Melatonin 3mg) sekä mielialalääkityksen (Escitalopram Actavis 5mg). Näistä Ketipinoria olen käyttänyt ennenkin ilta-ahdistukseen ja nukahtamisvaikeuksiin. Mielialalääke on mennyt nyt viikon verran ja oloni on aivan järkyttävä. En kykene keskittymään mihinkään, ahdistaa, päässä pyörii aivan ihme ajatuksia (mm. eilen minusta tuntui, etten ole olemassa) ja olen ihan jumissa, aivot eivät toimi yhtään.
Olin viime viikon saikulla, koska en jaksanut edes nousta sängystä ylös. Tänään en mennyt kouluun, koska en nukkunut yöllä lainkaan ja aamulla oli niin hirveä olo, että oksensin. Minun täytyy pakottaa itseni laittamaan vaatteet päälle, lenkittämään koira, käymään kaupassa. Kaikkein mieluiten kääriytyisin peittoon ja makaisin sohvalla tuijottaen kattoon. Mitään muuta en oikeasti edes jaksaisi tehdä. Olen niin älyttömän väsynyt.
Olen viillellyt seitsemän vuotta, mutta nyt olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä edes sitä, mikä on tietenkin hyvä asia. Koko ajan itkettää, mutten ole kuukausiin osannut itkeä. En jaksa välittää ulkonäöstäni, pyykkituvan varaaminen on ylivoimaista, asuntoni on aivan järkyttävässä kunnossa. Jos jokin tavara putoaa lattialle, en yleensä jaksa nostaa sitä, joten nyt lattia on täynnä roskia, aterimia, lehtiä, kirjoja, kyniä, vaatteita, lautasia… Kaikki pöydät ovat aivan täynnä tavaraa enkä ole tiskannut pitkään aikaan. Tänä aamuna söin muroja kahvikupista, koska kaikki lautaset ja kulhot ovat likaisia. Pahinta on se, että olen oikeasti siisti ihminen, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa enää välittää.
Haluaisin vain lakata olemasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lakataanko olemasta kahdestaan?
Lakataan vain.
Missä päin asut? Voin tulla tiskaamaan astiat, kuolet kiitollisuuteen sitten tai jos et, keksitään jotain tekemistä.
Ei noin pieni annostus lääkkeitä auta mihinkään itse syön escitalopram 30mg ja ketipinor 250mg sekä lamictal 150mg
Annostus on vielä todella alhainen, koska minulle on aiemmin tullut todella rajuja oireita joistakin lääkkeistä. Se tulee kuitenkin varmasti nousemaan. Ketipinoria ei tosin tarvitsekaan enempää ottaa, sillä pieninä määrinä se toimii nukahtamislääkkeenä ja suurempina sitten enemmän ahdistus- yms oireisiin.
Tuli mielee että oletko yksinäinen, siellä masennuksen keskellä?
Olin ja olisin samassa jamassa jos en 21vnä olisi tavannut avopuolisoani. Hän ehkä pelasti mut tästä kierteestä.. 13 vuotiaasta itsekin olen ollut masentunut, nuorena aikuisena kämppä oli samassa tilassa kun sun, tiskasin yks pari kuppia kun tarttin ja loput sai jäädä.. Älä välitä sotkuista ja tiskeistä, ne hoituu aikanaan.
Oman puoliskon löysin netistä, hän tuli ja tiskasi tiskini.. Hän luuli että olen vaan sotkuinen ja laiska.
Elämä on kyllä vaikee juttu. Opiskelen itekin, olen kohta 24. Tuntuu että uuvun helposti ja työ tuntuu vaikeelta tai mahdottomalta. Mutta sitä eikuitenkaan voi olla päivät pitkät kotona, sekin uuvuttaa.. Minule varmasti sopii työ, jota on vaan lyhyempi aika viikossa..
Onko sulla semmosia ystäviä joille voisin puhua ajatuksistasi, tai joiden kanssa vietät vapaa aikaa? Tai netissä ystäviä joille puhua?
Ihana kuulla, että joku on tällaisesta olosta päässyt edes hiukan ylöspäin.
Yksinäinen olen kyllä, kaikki ystävät asuvat kaukana, enkä jaksa pitää heihin paljoakaan yhteyttä. Luokkalaisten kanssa kyllä näen vapaa-ajallakin ja heidän kanssaan vietän aikaa, mutta eivät he tietenkään ole niin läheisiä minulle kuin vanhemmat ystäväni. Netissä on jonkin verran ihmisiä joille voin puhua, mutta toisaalta en halua vaivata heitä. Tunnen niin huonoa omatuntoa siitä, etten voi hyvin. :(
Itsekin väsyn ja uuvun hetkessä, tänäänkin olin kuusi tuntia koulussa ja nyt vain itkettää, en jaksaisi enää mitään. Vielä pitäisi syödä jotain ja lenkittää koira, mutta en jaksa tehdä ruokaa.