bipojen exiä, nykyisiä tai läheisiä jotka oisivat itse sairastuneet masennukseen bipon kanssa eläessä? Täällä yksi biposuhteessa masentunut henkilö. Nyt alkaa jo vähitellen valo paistamaan taas elämään kun biposuhteesta on kolmisen vuotta aikaa.
Onko täällä
NeverEverAgain77
7167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Söin yli vuoden masennuslääkettä biposuhteen jälkeen. Vieläkään en ole pystynyt uuteen suhteeseen, kun vaikea luottaa ja uskoa enää parisuhteeseen...Exä hurmasi ensin valtavalla "rakkaudella" ja sitten pikku hiljaa alkoi tulemaan kylmiä kausia syyttä...ja alkoholismi ja ihastuksia, mitkä kielsi, mutta käry kävi ja lopulta suhteemme loppui...
Just noin meilläkin kävi. Ensin kumppani oli ihaninta koko maailmassa, sitten tuli ihastuksia toisiin, päihteet, kylmät kaudet, syyllistäminen, henkinen väkivalta. Lista on loputon. Kehtas vielä syyllistää mua siitä et oon masentunu eikä myöntäny et hänen takiaan oon pohjalle joutunu. En oo uskaltautunut uuteen suhteeseen koska pelkään niin paljon et minkälainen se seuraava ihminen taas on. Oon vieläkin ihan rikki. :( Voimia sulle!
Ei saisi olla liian kiltti ja hyvään uskova, kun on parisuhteessa ja toisen käytös menee ihan överiksi ja vaikutti myös usein ettei katumus/anteeksi pyynnöt olleet täysin aitoja, kun jatkoi samanlaista huonoa käytöstä vuodesta toiseen...se tuhoaa toisen osapuolen itsetunnon ja optimismin. Sitä kesti vaan, kun luuli, että toinen oikeasti rakastaa...Tsemppiä muille saman kokeneille!
Juu olen masentunut ja en jaksa tavata ystäviä. Nyjyään ei ole kuin yksi kaveri jonka kanssa jaksan nähdä.
Bipolla menee hyvin ja monia kavereita mutta minulle ei niin aikaa.
Minä tapasin miehen joka oli hurmaavaakin hurmaavempi,hän sairasti masennusta ja minä biboa tyyppi 2. Olin pitkään kunnossa tässä suhteessa mutta mies vaan ryyppäsi ja vei minutkin mukaansa tähän. Minä olin se kiltti osapuoli,ns palvelin miestä kun hän oli yrittäjä ja koskaan ei kerennyt kotona tekemään mitään. Siinä sivussa hän hakkasi minua mennen tullen,sitten sairastuin ja jouduin sairaalaan. Enpä ole sen jälkeen ollut sairaalassa kun sieltä pääsin. Meni neljä -5 vuotta kunnes uskalsin sitoutua uudestaan kehenkään sen vä'kivallan jälkeen. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pysynyt oireettomana. Huom bibokin voi rinnakkais sairastua. Tiedän että sairaus voi olla vaikea jos on tyyppi 1,olen niin paljon nähnyt näitä tapauksia jossa bibo on saanut tuhottua ihmissuhteensa yms. Hirveä sairaus. Kyllä te vielä uskallatte uuteen suhteeseen,aikaa se vaatii ,niin mullekkin kävi. Voimia teille :)
Bipon kanssa eläminen vaikutti nuoreen mieleeni yllättävän paljon, nyt kun jälkikäteen ajattelee. Suhteesta on aikaa jo neljä vuotta. Edelleen olen itse mielialalääkityksellä, siitä lähtien kun tämän miehen tempauksien mukaan joutui elämään ja aina olemaan varpaillaan. Silti jotenkin uskoin naiivisti, että "minun rakkauteni pelastaa hänet kaikelta" - eihän se sitä sairautta tietenkään poistanut. Alku oli sellaista hurmaa ja huumaa, etten koskaan ole kokenut enää. Sitten tulivat pitkät kaudet ilman yhteydenpitoa, pelkkää epätietoisuutta ja siellä täällä rällästämistä herran osalta. Aika hankala oli koittaa suhteen jälkeen luottaa kehenkään. Nyt onneksi helpompaa jo.
Traumaperäinen stressi diagnosoitiin minulla biposuhteen päättyessä kaaokseen.