Meediopimppirella

Jos jaksat, ehdit, pystyt kertoisitko mitä näet vai näetkö mitään tähän tilanteeseen joka minua niin vaivaa.

Olemme vuoden yrittäneet toista lasta ja luovuinkin jo toivosta ja olin varma ettei meille toista siunata, kunnes kuukausi sitten sain ihanimman yllätyksen ikinä ja se raskaustesti näytti kuin näyttikin positiivista. Elin kuin pilvissä sen muutaman viikon mitä kuvittelin että ihana pieni ihmisalku sisälläni kasvaa ja vahvistuu ja pienestä tyttärestämme tulisi ensi kesänä isosisko.

Kaikki kuitenkin muuttui viime maanantaina, aloin vuotaa verta ja paljon, torstaina selvisi että pienokaisemme kasvoikin munatorvessani. "Kohdunulkoinen raskaus" lääkärin sanat jäivät kummittelemaan päähäni. Maailmani romahti.

Tässäkö tämä nyt on, koko tämä vuosi on ollut helvetillinen, ensin menetin erään läheiseni syövälle, sitten selviää että talomme on homeessa ja nyt tämä, yritän olla niin kovasti vahva mutta joskus tuntuu että en vain jaksa.

"Olette vielä nuoria, kaikki kääntyy parhain päin. Paistaa se aurinko risukasaankin." En tahtoisi kuulla enää yhtään näitä latteuksia ja kliseisiä lauseita keneltäkään kun eivät ne auta, eivät lohduta.

Mutta näetkö sitä, paistaako se aurinko ikinä minun synkkään risukasaani?
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei, näkkyykömittään!
Tähän kysymykseesi olenkin jo vastannut eilen 19.11 kuten sinäkin kommentoinut vastaustani tänäaamuna 20.11 joten Perheonnea teille!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


näkkyykkö mittää? kirjoitti:

Jos jaksat, ehdit, pystyt kertoisitko mitä näet vai näetkö mitään tähän tilanteeseen joka minua niin vaivaa.

Olemme vuoden yrittäneet toista lasta ja luovuinkin jo toivosta ja olin varma ettei meille toista siunata, kunnes kuukausi sitten sain ihanimman yllätyksen ikinä ja se raskaustesti näytti kuin näyttikin positiivista. Elin kuin pilvissä sen muutaman viikon mitä kuvittelin että ihana pieni ihmisalku sisälläni kasvaa ja vahvistuu ja pienestä tyttärestämme tulisi ensi kesänä isosisko.

Kaikki kuitenkin muuttui viime maanantaina, aloin vuotaa verta ja paljon, torstaina selvisi että pienokaisemme kasvoikin munatorvessani. "Kohdunulkoinen raskaus" lääkärin sanat jäivät kummittelemaan päähäni. Maailmani romahti.

Tässäkö tämä nyt on, koko tämä vuosi on ollut helvetillinen, ensin menetin erään läheiseni syövälle, sitten selviää että talomme on homeessa ja nyt tämä, yritän olla niin kovasti vahva mutta joskus tuntuu että en vain jaksa.

"Olette vielä nuoria, kaikki kääntyy parhain päin. Paistaa se aurinko risukasaankin." En tahtoisi kuulla enää yhtään näitä latteuksia ja kliseisiä lauseita keneltäkään kun eivät ne auta, eivät lohduta.

Mutta näetkö sitä, paistaako se aurinko ikinä minun synkkään risukasaani?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu