Ei voi vaikka miten päin sitä miettii. Kyllä sitä kaipaa vierelleen jonkun rakkaan eli naisen minun tapauksessani. Ei mua tee raha, tavarat tai terveys onnelliseksi.
En voi olla onnellinen edes kenenkään muiden puolesta koska niillä on kumppani jonka kanssa tehdä ihania asioita, loikoilla sohvalla ja nukkua yhdessä.
Itse sitä joutuu olemaan yksin himassa joka päivä ja joka ikinen yö miettien et miksi on niin huono ettei kelpaa kenellekkään.
En voi olla onnellinen edes kenenkään muiden puolesta koska niillä on kumppani jonka kanssa tehdä ihania asioita, loikoilla sohvalla ja nukkua yhdessä.
Itse sitä joutuu olemaan yksin himassa joka päivä ja joka ikinen yö miettien et miksi on niin huono ettei kelpaa kenellekkään.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kyllä mä osaan olla onnellinen yksinäisenä.
Mun mielestä eka asia, joka ihmisen täytyy opetella, on itsen kanssa toimeen tuleminen, ts. aikuistuminen ja itsenäistyminen. Se tarkoittaa sitä, että pärjää yksin, kykenee olemaan yksinkin onnellinen eikä ripustaudu kehenkään. Silloin parisuhdekin onnistuu, kun toisen niskaan ei kaada vastuuta omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan.
Olen täysin samaa mieltä. Moni pilaa suhteen heti alkuunsa juuri sillä lailla, että heittäytyy kuin lapsi myllynkiveksi toisen kaulaan. Se ei ole kahden kypsän aikuisen liitto.
Oma valinta. Voit valita itsesäälin ja katkeruuden ja sen, että käytät aikasi yksinäisyyden miettimiseen. Tai voit valita hyväksymisen: ok, olen yksin, teenpä elämästäni silti parhaan mahdollisen. Sen sijaan, että pyörit miettimässä yksinäisyyttäsi teet asioita, joista nautit.
Olen samaa mieltä, että yksin ei voi olla onnellinen. Ihmisen ei vaan ole hyvä olla yksin. Elämä on ihan erilaista kun saa jakaa sen toisen kanssa.
Mahdat olla raskas taakka onnellisena pidettäväksi.
Jos ei osaa olla itsensä kanssa, niin harvoin se onnistuu kenenkään muunkaan kanssa.
Kuka jaksaisi jatkuvasti onnetonta ihmistä vierelleen, ikävä näin mainita.
Tuo onnellisuus on omasta mielestä kiinni, joku ei ole koskaan onnellinen.
Useimmat luulevat tulevansa onnellisiksi sitten kun jokin asia toteutuu vain huomatakseen ettei näin ollutkaan.
Tämäkin on niin totta. Yksin haaveillaan parisuhteeseen ja sitten huomataan, että siinäkin voi olla yksin ja se vasta karmeata onkin. Silloin haluaa taas yksin, mutta eipä se niin vaan onnistukaan jos on lapsia tai lainaa yhdessä. Jne.
On tullut myös huomattua tämä. Elämä on niin kuolettavan tylsää kun elää yksin. Joka päivä ne samat rutiinit, ei ikinä mitään uutta. Olisi kuin lottovoitto löytää rinnalle se elämänkumppani.
Elät vain kerran.Jokainen päivä on lopullisesti menetetty sen jälkeen kun se on ohi. Et voi koskaan enää palata nuoreksi/nuoreksi aikuiseksi/varhaiseen keski-ikään... Jos jätät mahdollisuutesi nyt käyttämättä niin ne jäävät ikiajoiksi käyttämättä.
Jokainen hukattu päivä on kirjaimellisesti hukattu. ELÄ ja tee niitä asioita, mistä pidät. Kamalaa tuhlausta käyttää elämänsä rutiineihin ja "kuolettavaan tylsyyteen". Joku, joka on kuolemansairas, antaisi kaiken mitä hänellä on saadakseen takaisin mahdollisuuden elää terveenä.
yksinäisenä ehkä voi olla onnellinen jos vaan osaa.mä en osaa,enkä ole onnellinen.
kiikastaa. Läheisyys se on joka tekee onnelliseksi. Ilman kosketusta on ikävä elää, vakikka niinkin pystyy elämään.... toinen juttu on juttelukumppanin tarve.
Haluan rakkautta
Yksin nukkumaan taas...joka päivä siis.
Ihan niin! Ja saa nukkua rauhassa aamuun asti. Se on onnea!
Mitä te yksinäiset teette sen eteen, että saisitte ystäviä/parisuhteen?
Kirjoitellaan vapaille naisille esim suomi24 treffeissä oleville. Vastauksia takas ei tosin ikinä tule
Silloin sinun kannattaa miettiä mitä teet väärin? Ja jos ystävää haet se voipi olla mieskin.
Ihmiset ovat raakalaisia. Hanki koira tai kissa ja saat parempaa seuraa.
Ihminen voi olla onneton vaikka mitään ei puuttuisi. Se on ehkä ihmisen synnynnäinen ominaisuus. On tärkeää kehitellä uhkakuvia ja miettiä miten selviää. Tämän tuntien voi yrittää keskittyä siihen, mikä elämässä on hyvin ja iloita siitä.
Kyllä ihminen voi olla onnellinen yksinki jos omassa mielessä kaikki on kunnossa.
Jos on herkkä taipumaan masennukseen niin aivan takuulla ihminen on onneton yksin,minä esimerkiks nautin todella paljon välillä olla yksin mutta liikaa on aina liikaa.
Ellei ole erakkoluonne niin yksinäisenä on vaikea olla onnellinen.
Vaikka olisi onneton yksinäisyydestään, ei kannata rypeä itsesäälissä.
Katkera ja itseäänsäälivä ihminen on kuin pystyynojennettu keskisormi,
ei tunnu turvalliselta, saati viisaalta lähestyä sellaista vaikka ymmärtäisikin katkeruuden lähteen.
Itselläni tilanne on taas se, että olen jo niin tottunut siihen, että teen melkein kaiken yksin, että en tiedä, osaisinko olla parisuhteessa. Pelkästään ajatus siitä, että pitäisi asua jonkun kanssa samassa asunnossa, ahdistaa. En halua muita reviirilleni.
Tai ajatus siitä, että en voisi mennä ja suunnitella aikatauluja ihan kuinka haluaisin, niin pistää ärsyttämään.
Olen ehkä siis liian juurtunut tähän yksinäisyyteen, en enää osaa tahi uskalla päästää siitä irti. Koska tiedän, että tämän minä hallitsen ja tämän kanssa tiedän, miten elän. Jos olisin parisuhteessa, se oli uutta eikä voisi koskaan tietää, mikä pelin henki on oikeasti, kun pitäisi sisällyttää elämäänsä joku, jonka ajatuksia et voi tietää.
Ehkä tekstissäni ei ole mitään järkeä, mutta ehkä ei ole tunteissanikaan. Jaa-a. Taas yksi hilpeä lauantai-ilta.
Mulla taas alkaa olla päinvastoin, paitsi että en näe mitään mahdollisuutta löytää itselleni kumppania. Alkuun oli hienoa, kun oli yksin, se oli silloin omaa rauhaa. Vuosien saatossa se on kuitenkin muuttunut niin, että on tyhjä olo. Tuntuu turhalta käydä töissä, herätä aamulla ja tehdä yhtään mitään, kun ei ole ketään eikä mitään.
Olen tottunut yksinäisyyteen ehkä liiankin hyvin, mutta tuntuu että se jalostuu parhaillaan ahdistukseksi. Ei ole mitään, mistä iloita. Mikään tavara tai parempi työpaikkakaan ei tekisi onnelliseksi. Ennen saatoin yrittää hukuttaa tyhjyyttä ostelemalla vaatteita ja muuta, varmaankin hukuttaakseni tyhjyyteni turhaan krääsään. Sitten tuli vaihe, jossa ei enää edes hetken iloa saa mistään uudesta, ei vaan enää kiinnosta. Mikään ei saa unohtamaan yksinäisyyttä.
No kaikkien yksinäisten kannattaa sitten itsemurhata itsensäniin Suomesta tulee kaksi kertaa nykyistä onnellisempi maa
Myös parisuhteessa ja ihmisjoukossa voi olla hirvittävän yksin.
Parisuhdekin voi olla julma. Juoppo, mielisairas, narsisti tai muuten vain ilkeäksi muuttunut kumppani, jonka luulit tuovan turvaa, tarjoavan rakkautta ja lämpöä, osoittautuukin pedoksi.
Elämä toisen ihmisen kanssa on parhaimmillaankin vaativaa! Sellainen ihminen, jonka ei ole hyvä olla yksin, on vaikea kumppani.
Kun haaveilet rakkaudesta ja lämmöstä toisen ihmisen sylissä, mieti myös, millaista on tulla petetyksi, odottaa puolisoa kotiin turhaan, saada henkisiä ja/tai fyysisä iskuja, haukkumista, kiristystä, huolta ja murhetta toisen takia. Silloin olet ehkä onnellinen omasta rauhasta yksin.
Niin, silloin haaveilet rakkaudesta, lämmöstä ja läheisyydestä, jotka ovat saavuttamattomia.
Jos ihminen on ottanut Jeesuksen elämäänsä, hän voi olla yksin, mutta onnellinen.
juuri näin, Jeesus antaa voimaa yksinäiselle ja sitten yhtäkkiä huomaatkin ettet olekaan yksin.
Itse löysin puolison kirkon kautta. Olin 20 vuotta yksin, sitten käännyin uskoon ja elämäni nainen löytyi kirkollisesta tilaisuudesta. Samoja ihania asioita tehdään kuin ns. ei uskossa olevat.
Yksinäiset, ottakaa Jeesun elämäänne niin hän auttaa löytämään sen kumppanin jonka kanssa arjen ja juhlan saa jakaa.
Ei oikein kinostas Jeesus kun aattelen hänet tahtomattani semmoseksi nössön näköiseksi ärsyksi parttaukoksi kullaseksi hänet on piiretty pyhäkoulutauluihin ja niihin seevetin kuvaraamatuihin. Miksi pitääkin olla jonkinlainen mielikuva hänen ulkonäöstään. myöskään en kauheesti oo sinut isäni kanssa niin senkään tähen ei kinostas ottaa Jeesusta vastaan ekana. Ei nyt riidellä mutta aina sellaista varautunutta kyyräilyä on enkä ilmeile tahi tunteile juuri mitään isäni nähen.
Lisäksi pitäis tulla mieliterveeksi ennenku alkaa kenenkään kanssa olla, ei mielisairaana kandee lähtä avioliittoa, saati mitää'n seurustelusuhdetta perustamaan, tahi edes kumppania ehtimmään, t vanhapoika41
Jesse itte sanoi että jotku häo tehny aviokelvottomiksi jote naimisiinpääsy ei oo tällöin automaattinen uskoontulon palkka. Seksuaalisuuden kuolettuminen tahi seksuaalisuuden perkeleestä irtipääsy olisi parempi kiitos siintä että suostuu ottaan uskon sydämeensä. Sehän olisi myös hyvää totuttelua taivasta varten koska taivaassa ei enää seksuaalisuus vaivaa ketään.´pääsemme himosita, vajeista ja tarpesita irti lopulisesti.
Seksuaalissuuskinhan on vain puute, panetuksensiirtoa, samoin ku vaikka nukkuminen on väsymyksensiirtoa ja kaiikkitarpeet ihmisen vajavaisuuden ilmentymää.
Seksinhimossahi syntyy vain runkkiailua ja edgytystä eli keskeytettyjä runkkauksia ja sitten kun viimein pitkin hampain heittää mällit niin saa kirota taas puoli viikkoa eläessään rangaistuksenootteluaikaa. Itse on hankala kuolettaa seksuaaalisuuttaan mutta voisiko Jesse lahjoittaa aseksuaalisuuden, jollei himot, tarpeet, kaipaukset ja puutteet johda muuhun kuin pornonkatsontaan, uusien munan paisutuskeinojen keksiskelyyn ja pitkähampaiseenrunkkailuun.
Himo ja kaipailu eivät riitä avioitumiseen, tarttisi olla myös itsetunto, mielenterveys ja läheissuhteet jotenkikutenki kunnossa. Jos himoista ja tarpeista pääsisi eroon 30 vuotta turhaan runkkailtuaan niin vapautuisi voimaa ja aikaa järkevään tolkun elämiseen johon ei kuulu naisistahaaveilu eikä tarttisi purra huulta ja tehä yötäpäivää työtä kroppa märkänä kiroten, jotta pysyy niin vihaasena että pystyy oleen vemputtamatta
Ei. Yksinäisenä eläen ei voi olla onnellinen, tyytyväinen, iloinen, tasapainoinen. Minusta se vain on niin, että kun ihmistä ei ole luotu yksinään elämään, vaan luotu yhteyteen lajitoveriensa kanssa, niin ihminen ei voi hyvin yksinään eläen. Tiedän senkin, että toisten ja toisen kanssa eläen tulee konfliktia, mutta se pääsuuntaisesti on antoisampaa elämistä ja kokemista näistä kahdesta vaihtoehdosta.
Onhan se usein suorastaan jännittävää, milloin ja mistä kumppani tänään tulee kotiin, missä kunnossa ja millä tuulella.
Ja kun joulukin käsillä, päästäänkö lähtemään sinne isovanhempien luokse ja missä kunnossa. Kuka ostaa lahjat, entä jouluruoat ja kaikille erilaista. Pitää olla kalatonta, maidotonta, sipulitonta ja lihatonta ja toiselle kinkkua ja kaljaa ja kolmannelle munatonta...
Tässä minä nyt haaveilen ihanasta kumppanista, jonka kanssa jakaa vuode, elämä, suukot ja hellyydet! Haaveeksi jää. Olisin onnellinen, jos saisi viettää edes kerran yhden joulun yksin niin kuin haluaa...
Apostoli Paavalin mukaan ihminen on onnellisempi avioitumstta..Se on tosi.Minä en ole koskaan tosissani pyytänyt Jumalalta aviopuolisoa.
Miksi sitten niin moni ahdistuu ihan sairaasti, kun alkaa jakaa elämäänsä toisen kanssa? Onnelliset haaveet toteutuessaan osoittautuvat sietämättömäksi kuristukseksi. Miksi? Harva pari kestää toistensa läheisyyttä kovin kauan.
Todellisuudessa sitä onnellista sohvalla yhdessä rakkaan kanssa loikoilemista on erittäin vähän ja erittäin harvoin. Unelmat jäävät unelmiksi kumppaninkin kanssa.
Voihan se olla noinkin päin.
Usein ihminen haaveilee lähes mahdottomista asioista.
Toki haaveita on aina hyvä olla, mutta on myös tyydyttävä siihen, etteivät ne aina toteudu.
Olen onnellinen yksin. Ihmisistä en pidä. Ihmiset on täysiä idiootteja ja lampaita.
Itsekin olen onnellinen myös yksin. Mutta minä kuitenkin pidän ihmisistä.
En koe siinä mielessä itseäni yksinäiseksi, että kavereita ja ystäviä minulla on, mutta muuten elelen yksin ja joskus tulee yksinäisyyden tunne.
En sanoisi ihmisiä idiooteiksi, kyllä sitä on joskus itsekin tullut oltua jonkin sortin idiootti.
Lampaaksi en sano ketään ihmistä, koska lampaat ovat eläimiä, ei ihmisiä.
( Ja joo joo, tajuan kyllä miksi jotkut sanovat joitain ihmisiä lampaiksi, siitä ei tarvitse ruveta luennoimaan.)
Omalta kohdaltani sanon, jos en tykkäisi itsestäni yhtään, en tykkäisi muistakaan. Ehkä tykkään jonkin verran itsestäni, koska tykkään muistakin, ja olen huomannut, että minustakin tykätään ( ei toki kaikki, en minäkään ihan kaikista tykkää ).
Pystyn olemaan onnellinen yksin, sekä yhdessä. Jos olen joskus onneton, olen sitä mieluummin yksin.
Täytyy olla tervepäinen jotta kestää omaa seuraansa eli itseään yksinäänsä. Itsse en meinaa kestää, tulevat aina syylllisyys ja itsesääli seurakseni kuitenkin, myös itserakkaus ja itseviha elävät mukana vahvasti. Olen aseksuaalistumisen partaalle itseni taistellut hetero neitsytpoikamies 41. Pakko vielä runkata suunnilleen kuukauden välein silti, mutta senkin teen jo pitkin hampain.
Itsesääli vana on siitä paska kaveri että se haihtuu kadoksiin kun on jonkun tai joidenkin seurassa. Yksin ollessa se tuntuu niin todelta ja toimivalta taas kuitenkin. Toisten seurassa kuitenkin tulevat muut vaivat esiin, sellaiset joita en yksinollessani koe
Tunnistan nuo syyllisyyden ja itsesäälin tunteet hyvin. Minullakin niitä oli aikoinaan, ja on myönnettävä, että kyllä niitä pienessä määrin tulee edelleenkin ajoittain.
Niidenkin kanssa pystyy oppia elämään, niitä oppii käsittelemään mielessään, niistä voi opetella pääsemään eroon.
On hyvä miettiä, mistä se syyllisyyden tai itsesäälin tunne johtuu, onko siihen ihan oikeasti aihetta ? Miltä se oikeasti tuntuu, mitä sille voisi tehdä ?
Ei kukaan muu tuomitse toista ihmistä läheskään niin pahasti, rankasti, kuin ihminen itse.
Ihminen on itse itsensä pahin tuomari. Ja loppupeleissä se osoittautuu aika turhaksi.
Ihmismieli on todella monimutkainen, mutta eipä käy aika pitkäksi, kun pohtii asioita.
Mitä paremmin oppii olemaan itsensä kanssa, sen paremmalta eläminen ja oleminen tuntuu. Se ei vain käy ihan sormia napsauttamalla, vaan vaatii paljon työstöä itsensä kanssa.
Vuosien yksinäisyys luo stressin, joka lopulta tappaa ihmisen. Jos pälli ei leviä, niin lopulta sydän kuitenkin lakkaa lyömästä.
Ihminen on laumaeläin!
Luovuttaa ei kuitenkaan kannata niin kauan, kun olet elossa.
Koita olla avoimin mielin ja uskoa siihen, että kelpaat toisille oikein hyvin. Elä kuitenkaan ole epätoivoinen ja alistu hyväksikäytettäväksi.
Jokainen päivä elossa on lahja.
Ennemmin makaan masentuneena ja nälkäisenä, paskat housussa sohvalla, läppäri sylissä, kun olen kuollut :)
Arvostan jokaista päivää, enkä odota mitään ilmaiseksi.
Hyvää uutta vuotta kaikille kohtalon tovereille <3
Kaikkihan onnellisista hetkistä rakkaan (naisen) vieressä haaveilevat. Vaan haaveeksi jää! Nämä rakkaat kun aina osoittautuvat hyvin pian tavallisiksi tarvitseviksi naisiksi, joilta tulee turpiin tavalla tai toisella, jos et osaa täyttää heidän kovenevia vaatimuksiaan.
Sama on tilanne toisin päin, miehetkin osoittautuvat pian pelkiksi kiukutteleviksi kakaroiksi, joiden oikkuihin ei kauan jaksa vastata.
Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Joskus voi olla onnellisempi yksin kuin toisen kanssa.
Etenkin jos on ollut huonoja parisuhteita, yleensä nauttii kun voi olla itsekseen.
mä en nauti yksinäisyydestä.
Tuskin siitä kovin monet nauttivat.
Vaikka ei olisi parisuhdetta, silti ei tarvitse olla yksinäinen, voihan sitä tutustua ihmisiin muutenkin kuin pelkän parisuhteen toivossa.